jouduin tänään lopettamaan rakkaan kissani,
kissavanhus oli jo 20v,mutta suht hyväkuntoinen,ulkoili päivittäin,söi ja nukkui, kuuro oli mutta muut aistit pelasivat. to/pe yönä oli joutunut tappeleen ilmeisesti supin tai ketun kanssa,joka oli purrut takapäähän ja jalkaan, kissa tuli pe aamulla kotiin allapäin, makasi vain paikallaan/nukkui. vettä jaksoi juoda kun avustin, tänään aamulla oli ihan samassa asenossa ei edes jaksanut enää nostaa päätään. suru on suuri kun vein rakkaan ystäväni lääkäriin joka totesi heti ettei noin vanha kisu enää jaksa hoitoja että lopetus parempi, sain pitää häntä sylissä viimeiseen henkäykseen ja haudata omenapuun alle kotiin. itken johon mieheni että se oli vaan kissa...että surettaa 20v ystävän kuolema.
Kommentit (15)
kuin se että mieheni isä kuoli kesäkuussa jota en ihmeemmin surrut, nyt vollaan ihan hirveesti jotenkin vaan kolahti kun kuitenkin se lopetus päätös tuli niin yllättäen,olihan kisu vanha ja mielessä oli että ei kauan enää elä mutta nyt sitten joutua vielä tappeluun,raukka pieni. haudattiin tosiaan omalle pihalle,havuja haudalle,lapset poimi kukkia ja laitettiin kynttilä. kai tää tästä helpottaa ajan myötä.
Muakin rupes itkettämään, ihan kamalaa! Kissallasi oli varmasti hyvä ja onnellinen elämä sun luona. Sitä on hyvä ajatella kun ikävä tulee. Paljon voimia sinulle!
Ymmärrän sua oikein hyvin, olet kuitenkin elänyt sen kanssa saman katon alla parikymmentä vuotta. Meillä on kaksi kissaa, joista tuo nyt kipeänä oleva on vielä enemmän mun kissa kuin tuo toinen (josta siitäkin kyllä välitän tosi paljon) ja ajatus siitä, että joskus sen menetän on tosi kurja. Heillä kuitenkin kummallakin on ihan omanlaisensa persoona ja iloa on molemmista joka päivä.
Luotetaan siihen, että ajan myötä helpottaa, en tiedä kun en onneksi ole vielä joutunut kokemaan.
Kevyet mullat kisullesi.
Rakas lemmikki ja sen loppu. Sait pitää kisun noin kauan, se on hienoa:) Itsekin vielä tulee kyyneleet silmiin, kun muistan rakasta koiraa, joka tuli meille samana vuonna kuin vauvakin ja eli 13 vuotta. Uusi koira ei sitä korvannut, vaikka onkin rakas. Sanoin lapsille koiran kuoltua, että muistelkaa kaikkia hauskoja hetkiä sen kanssa, ne ovat ja pysyvät:)
lemmikkejä kun tämä kissa joka tosiaan oli ihan perheen jäsen,kulki mukana mökille, pyydysti hiiriä jota ylpeänä toi kotiovelle, nukkui aina jalkopäässä sängyssä, hyvin ronkeli ruuan kanssa,kuoppasi tarjottua tassun kanssa jonka jälkein kääntyi jääkaapillepäin istui siinä nenä kiinni kunnes joku sen avasi ja hänelle kinkunsiivun antoi. ihana persoona oli :) ja nyt häntä ei enää ole :(
Ehkä se oli "vain" kissa, mutta silti perheenjäsen ja ystävä sinulle. Voimia! :(
minunkin kissavanhus (22-vuotias) jouduttiin kaksi vuotta sitten lopettamaan kun mm.munuaiset prakas. niin ihana luonteista kissaa ei mulla ole koskaan ollut.
mutta viestisi oli niin koskettava, että toivotan jaksamisia
mäkin olen hyvin pahoillani. koita kestää.
mukavaa kuulla etten oo ihan pimahtanut kun vollaan kissan perään...
mukavaa kuulla etten oo ihan pimahtanut kun vollaan kissan perään...
Et oo pimahtanu, minähän täällä itken sun kissasi takia vaikka en edes tuntenut, että kukahan se pimahtanut :)
nro 2
ilmeisesti supin tai ilveksen kynsiin ja joutui lonkkaleikkaukseen, mutta nyt asiaa ei edes huomaa.
Kissa kulkee normaalisti, on nyt 3v.
ja lääkärin mukaan jo rauhoittava aine voisi vaarantaa selviytymisen noin vanhalla kisulla,parempi oli päästää kärsimästä. harmi vaan kun ilman tappelua oisi voinut olla vielä useita leppoisia kissanpäiviä edessä :(
Ja edelleen päivittäin kaipaan rakasta kissaani. Pepen tuhkat ovat takan reunuksella uurnassa. Heitetään itten minun tuhkani kanssa mereen.
Rupesin itkemään kun luin tämän :( Olen tosi pahoillani sun puolestasi!
Itken siksi koska oma kissani on parhaillaan kipeä ja huoli siitä on kaivanut nyt mieltäni jo melkein viikon enkä ole oikein nukkunutkaan kunnolla.