Naiset, miten osaatte olla niuhottamatta? (Haluan oppia positiiviseksi.)

Ota asiat asioina.



Jos toinen tekee jotain ikävää, vaikkapa jättää likaiset sukkansa väärään paikkaan, voit sanoa siitä ihan normisti että "sun sukat on täällä ympäriinsä, laita jatkossa pesukoneeseen."



tms.



Valitus on sitä, että vetää itkuvirsiä. Ääni nousee, muuttuu korkeaksi, tulee muutakin ylimääräistä joka vie vaan huomiota itse asiasta.



Tietysti jotkut merkittävät asiat voivat käydä hermolle, mutta kysymys on siitä että minkä luokan asiat käyvät hermolle.



Mustasukkaisuus taas... no sitä en ole ikinä ymmärtänyt. Jos puoliso on muiden perään, ollapa hyvä. Saa mennä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi haikailla sellaista tyyppiä joka on kiinnostunut muista.



Ja jos toiset ovat omasta puolisosta kiinnostuneita, aivan vapaasti. Mitä se itseä haittaa.



Jos haluat oppia käsittelemään ikäviä(kin) asioita järkevästi, lue Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan Argumentti ja kritiikki, Lukemisen, keskustelun ja vaikuuttamisen taidot.



Miehen vikoja ja kömmähdyksiä en katso läpi sormien, jos asia oikeasti häiritsee minua. Huomautan asiasta, jos minulla on siihen jotain järkevää sanottavaa, mikä edistäisi sitä ettei ikävä asia toistuisi jatkossa.



Anteeksi anto tulee siitä, että diggaan oikeasti miestäni ja kun ikävä asia on käsitelty, unohdan sen.

Mustasukkaisuudella tarkoitin myös sitä, kun olen aikaisemmissa suhteissa halunnut mieheltä kaiken vapaa-ajan itselleni. On ärsyttänyt, kun mies on viettänyt perjantai-iltoja kuntosalilla tai valinnut jonkun muun kuin minut seurakseen johonkin kivaan. Nykyään kuitenkin tiedostan, että miehet yleensä tarvitsevat noita menojaan ja omaa aikaansa. Pitäisi vain oppia olemaan myönteinen ja kannustava eikä heittäytyä marttyyriksi, jos esimerkiksi ei itse tee juuri niinä hetkinä mitään kivaa.



ap

ap

Sitä ei vain aina ehdi ajatella ennen kuin suuhta livahtaa jokin ikävä kommentti. Tai näin on ollut aikaisemmissa suhteissani. Nyt todellakin haluan muuttua.



ap

Joten hyväksy ne myös miehessä. Kukaan ei ole täydellinen. Mitä enemmän annat rakkautta ja hyväksyntää, sitä enemmän niitä saat.



Aloita itsestäsi. Ole armollinen itsellesi, hyväsky, ettet ole täydellinen, eikä sinun tarvitsekaan olla. Vasta sitten voit hyväksyä toisen viallisuuden - ja rakastaa häntä silti.



Mieti mitkä asiat ovat oikeasti sinulle tärkeitä. Onko tärkeää, että sinulla on hyvä olla miehen kanssa, vai että koti on aina tip-top -kunnossa. Ovatko esim. miehen lattialla lojuvat sukat syy pilata molempien ilta, vai voitko vain todeta iloisesti, että hei rakas, olit unohtanut sukkasi lattialle, vein ne pyykkikoriin puolestasi.



Tuossa noin alkuun.

että en ehdi miehen tekemisiin puuttua. Elämme samassa asunnossa, mutta emme samaa elämää. Mies on hyvin erilainen luonne ja hyvä niin.



Luulen, että ongelma on se, että et elä riittävän keskittyneesti omaa elämääsi vaan vahdit toista .



Meillä mies kyllä joskus nalkuttaa jostain pikkujutuista, mutta koitan olla kuulematta.

itsetunnosta. Lisäksi kun on jotain kivaa tekemistä ja miettimistä elämässä, niin tuon tyyppisiä vapaa-ajan ongelmia ei tule. Voi olla hyvin omissa oloissaankin mukavien ja mielenkiintoisten asioiden parissa.