Lue keskustelun säännöt.
Te uusperheen naiset, oletteko onnellisempia nyt? Galluppia
11.08.2012 |
Olen siis eron partaalla, kahden pienen lapsen äiti ja tuli tässä mieleeni, että miten teillä muilla menee, jotka olette jo löytäneet uuden kumppaninkin ja muodostaneet uusperheen miehen + hänen lapsiensa kanssa?
Minkä ikäisiä lapsenne oli, kun muutitte kimppaan?
Vaikka ero on meillä vielä kesken ja kaikki on kaaosta, tunteet heittelehtii ja olo on tosi surullinenkin. Tulee tällaisia tulevaisuusajatuksia välillä jostain mieleeni. Että olisikohan minullekin vielä odotettavissa jotain positiivista elämässä esim. uuden perheen myötä. Lisää lapsia en halua. Ja jotenkin tuntuu, että en myöskään haluaisi miestä, jolla ei jo olisi omiakin lapsia.
Kiitos kommenteista
Kommentit (32)
arki on tullut vastaan uudessakin suhteessa, joka on kestänyt 8 vuotta. Erokin käy välillä mielessä riidan jälkeen.
Sitten kun mietin asiaa rauhassa itsekseni, aina tulen siihen tulokseen, että haluan jatkaa tässä suhteessa ja tehdä töitä sen eteen. Ja että olen todella paljon onnellisempi nykyisessä suhteessani kuin edellisessä.
Se kertoo lähinnä ehkä siitä kuinka helvetin kurja ja ahdistava se suhde oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi lapset?
Surullista, että AINA ajatellaan ensin aikuisia. Aikuiset luulisi sopeutuvan ja oppivan uusia juttuja. (eriasia alkoholismi ja nyrkki, kuolema) Jatkuviin tappeluihin voi vaan kaksi aikuista vaikuttaa.
Lapsien lähtökohta kuitenkin on se, että isä ja äiti pysyy yhdessä. Suomalaisissa olen vaan huomannut, että sisu ei vaan enää pidä. Sitä erotaan kovinkin merkityksettömistä syistä.
Tehän ne selitettä perheellenne en mä.
Valitettavasti vielä en yhtäkään hyvänmielen uusperhettä ole tavannut. useita perusperheitä kyllä, ongelmineen, muttei mitään mitä juttelu ja aika ei parantaisi.
Miksei ihmiset anna nykyään toisilleen aikaa.. kyse ei aina ole kuukausista, myös ihan vaan vuosista.
viimeisen kuuden avioliittovuoteni aikana.
Ja nuorin lapseni oli kuuden kun erosimme...
Olen muuttanut yhteen nykyisen mieheni kanssa kun lapset olivat 10 ja 7, miehellä oli myös 10 vuotias lapsi.
Meillä on loksahtanut kaikki kivasti yhteen, tuntuu välillä ihan uskomattomalle, että asiat vaan sujuu kun ennen tottui siihen, että piti taiteilla trapetsilla.
Toivoa siis on :)
...koska uusperheellinen voi olla vain, jos kotona asuu lapsi, joka ei ole toisen vanhemman biologinen lapsi. Meillä tuo aika on jo ohi. Olimme kuitenkin onnellinen uusperhe niin kauan kuin sitä kesti, ja avioliittomme on edelleen onnellinen. Lapsi oli 5-vuotias, kun menimme yhteen, ja nyt hän on siis täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tutkittu, että kuinka paljon lapsien iällä on väliä, kun mennään yhteen? Tuntuu, että mitä pienemmät lapset, niin sitä paremmin uusi kuvio onnistuu, mutta entäpä jos molemmilla on 2 esim 9-13 vuotiasta, eli pian neljä murrosikäistä, jotka pannaan yhteen. Mikä on onnistumismahdollisuus?
viis, mutta olen kyllä onnellisempi tässä uusperheessä kuin entisessä ydinperheessä. Meillä kuitenkin ehkä hieman helpompi uusperhekuvio kuin monella muulla, eli minun lapseni oli 3-v kun menimme uuden miehen kanssa yhteen. Nyt kaksi yhteistä lasta lisää. Miehellä ei ollut omia aiempia lapsia. Lisäksi exän kanssa yhteishuoltajuus sujuu hyvin ja suht kitkattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko otettu laskentaan mukaan niin avo- kuin avioliitot? Ja mikä mahtaa olla ydinperheiden prosenttiluku jos otetaan avoliitot mukaan?
... se on todella harhaanjohtava useastakin syystä, mutta ekana tulee mieleen kaksi:
-Uusperheavioliitoissa ei ole enää juurikaan mukana sitä osaa kansasta, jolle avioliitto on niin pyhä, että siitä ei yksinkertaisesti erota. Eli jo naimisiin menevä aines on erilaista, mutta tämä ei näy vertailussa.
- Mikä katsotaan aviolitton onnistumiseksi? Kuinka kauan suhteen tulee kestää? Tämä kiinnostaa ihan siksikin, että kun aina sanotaan että pettämisestä alkaneet suhteet eivät kestä, niin onko joku aikamääre jonka jälkeen suhdetta voidaan taas mitata normaalein mittarein, vai onko tämä arvio pysyvä?
No, anyway. Minä olen hirveän paljon onnellisempi sen ihmisen kanssa, jonka kanssa nyt olen. Meillä on suorastaan niin hyvä yhdessä, ettäsitä ei aina kehtaa muille kertoa. Mutta muuten elämä on ihan miljoona kertaa vaikeampaa ja jatkuvasti joutuu käsittelemään sellaisia tunteita, joita ei haluaisi olevan olemassakaan. Olen siis myös todella paljon onnettomampi kuin ennen ja joskus kaipaan aikaa, jolloin asiat olivat yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole uutta katsottuna, mutta haaveilen erosta vaika meillä on pienehköt lapset, ja vaikka kukaan ei pahoinpitele tai ainakaan missään kovin merkittävässä määrin petä.
Minä olen hirveän paljon onnellisempi sen ihmisen kanssa, jonka kanssa nyt olen. Meillä on suorastaan niin hyvä yhdessä, ettäsitä ei aina kehtaa muille kertoa. Mutta muuten elämä on ihan miljoona kertaa vaikeampaa ja jatkuvasti joutuu käsittelemään sellaisia tunteita, joita ei haluaisi olevan olemassakaan. Olen siis myös todella paljon onnettomampi kuin ennen ja joskus kaipaan aikaa, jolloin asiat olivat yksinkertaisia.
kaikki tulevat hehkuttamaan onneaan, vaikka tilastollisesti uusperheiden eroprosentti on 75.
Olen paljon onnellisempi nyt. Oltiin niin nuoria kun mentiin exän kanssa naimisiin ja tehtiin yksi lapsi, ettei liitto sitten kantanut. Uuden kanssa olemme olleet pari vuotta naimisissa, viisi vuotta yhdessä.
Minulla siis yksi lapsi eksän kanssa, yhteisiä lapsia nykyisen kanssa ei ole, eikä hänellä ennestään...
Lapsi oli 6-vuotias kun tapasimme. Uusi mieheni on olllut täysin isä lapselleni alusta saakka ja mm.kaikki sukulaiseni ovat minulle sanoneet kuinka heidän mielestä on hienoa kuinka nykyiseni on lapselleni parempi isä kuin exä koskaan. Tosin meillä on takana "vasta" tuo viisi vuotta ja tuntuu, että jonkunlaista alkuhuumaa vielä eletään. :)