Mä en usko, kun joku sanoo "minulla ei ole varaa" johonkin
Tällä palstalla kun kysellään, minkä arvoisen lahjan/tavaran/tms. ostat, niin moni toteaa tyyliin "30 euron arvoisen, jos olis varaa, niin 40 e arvoisen".
Eihän siinä ole varoista kyse, vaan arvovalinnoista. Olisi minullakin varaa ostaa kaverille satasen lahja, mutta se on sitten jostain muusta pois. Jostain uudeasta vaatteesta. Tai lomamatkan säästämisestä. Mutta ei se ruoasta ole pois.
Ja ihan keskituloinen yh-äiti olen.
Onko joku eri mieltä?
Kommentit (8)
minä joudun usein toteamaan, että minulla ei ole varaa. Minusta kyse ei ole arvovalinnoista silloin, jos joutuisin vaikka lahjan vuoksi jättämään jonkun laskun maksamatta tai olemaan pari päivää syömättä. Ja vaikka kyse olisi vaatteesta tms., niin en katso arvovalinnaksi sitä, että lahjan vuoksi jättäisin ostamatta lapselle kesngät, jos hänen ainoat kenkänsä ovat rikki. Minusta silloin voi ihan hyvin sanoa,että ei ole varaa, jos se on pois jostain perustoimeentulon asioista.
Se, että sanon "minulla ei ole varaa" tarkoittaa sitä oikeasti. Vastuullinen aikuinen miettii ostoksensa, että jää rahaa ruokaan lapsille.
minä joudun usein toteamaan, että minulla ei ole varaa. Minusta kyse ei ole arvovalinnoista silloin, jos joutuisin vaikka lahjan vuoksi jättämään jonkun laskun maksamatta tai olemaan pari päivää syömättä. Ja vaikka kyse olisi vaatteesta tms., niin en katso arvovalinnaksi sitä, että lahjan vuoksi jättäisin ostamatta lapselle kesngät, jos hänen ainoat kenkänsä ovat rikki. Minusta silloin voi ihan hyvin sanoa,että ei ole varaa, jos se on pois jostain perustoimeentulon asioista.
voi olla näitäkin tapauksia, ettei ihan oikeasti ole varaa. Mutta voit kai (???) sinäkin sanoa, että voisit kyllä ostaa lahjan kaverillesi ja kengät lapsellesi, jos te sitten kotona söisitte kaurapuuroa, makaronia ja maksalaatikkoa koko viikon?
Mutta vielä en ole törmännyt henkilökohtaisesti tällaisiin tapauksiin. Minulla on kaveri, joka aina tilittää, ettei ole varaa. Laskut ovat myöhässä, ruoka aina aleruokaa ja sitä on vähän. Hänellä on taito haalia ilmaisruokaa. Ja aina rahat on loppu.
Mutta - tadaa - kotona on koneena MacPro.
ap
kun oma äitini sanoo, että hänellä ei ole nyt varaa ostaa lapselleni synttärilahjaa, silloin on kyse arvovalinnoista. Hän kun samaan hengenvetoon kertoo, että kampaaja oli niin kallis, kun meni melkein 200 euroa, tai että osti uuden nojatuolin, johon meni melkein 500e. Mutta kun itse sanon, että nyt minulla ei ole varaa, se tarkoittaa sitä, että jos laitan rahaani johonkin, meillä ei syödä seuraavana päivänä.
voisinhan minäkin ostaa tuollaisen lahjan ja säästää sähkölaskussa. Oltaisiin vaan pimeässä, eikä käytetttäisi muutenkaan sähköä vaikka kuukauteen. Mutta minusta on aikuisuutta, että perusasiat kuitenkin huolehditaan.
ei ole varaa pitää autoa, lomamatkan säästetään ikuisuus. Ja joskus tilanteita, ettei ole varaa ostaa esim uusia kenkiä lapsille. Sitten pitää vähän kiristää..
Aika huvittavaa että keskituloinen yh paasaa tuollaista. Naisten keskipalkka taitaa olla jotain 2600 euroa. Siitä verot pois ja lisäksi saat yh-korotukset ja elarit jotka nostaa pottia kivasti.
silloin ei ole varaa ostaa sellaista ja tällaista lahjaa, jos on juuri tehnyt arvovalinnan ja ostanut lapselle polkupyörän ja jos lahja olisi kovin kallis, niin perhe söisi kaurapuuroa loppukuun....
Mutta, jos elää jatkuvasti yli varojensa, niin silloin joskus on todella tilanne, että ei ole rahaa ostaa jotakin.
Nämä asiat ovat toki aika kiinteästi toisiinsa yhteydessä.
Minulla ei ole varaa matkustella, eikä ostella kalliita lahjoja oikeastaan kenelläkään.
Joskus minulla on rahat niin vähissä, että joudun kaupassa miettimään, että ostanko fetajuustoa, vai käytänkö jääkaapissa olevat munat lounassalaattiini, jotta saisin ostettua kunnon kasvikset aterialle jne...
Elämä on tosiaan valintoja.
Meillä tätä taloudellista haastetta aiheuttaa nimenomaan valinta asua hiukan paremmin ja syödä laadukkaasti ja tinkiä ns. turhuuksista.
Olisiko mielestäsi parempi sanoa, että ei ole rahaa... toisaalta sekin on mielestäni aika tökeröä, sillä mullahan voi olla juuri ollut palkkapäivä, mutta tiedän rahojen menevät muutaman päivän sisällä laskujen maksuun ja kaikkeen suunniteltuun, mutta jos ystävä ehdottaa mulle ravintolailtaa kaupungin kalleimmassa ravintolassa, niin en ehkä ehdota hänelle halvempaa paikaa siksi, että mulla ei ole rahaa, vaan koska mulla ei ole siihen oikeasti varaa.
Saivartelua tais tulla, mutta tässä muutamia syitä, miksi ihmiset noin sanovat. Mä en muutenkaan tykkää siitä, että meidän muka pitäisi jatkuvasti selitellä valintojamme muille. En ymmärrä, miksi joku tulee arvioimaan meidän varojamme tai niiden oikeaa sijoittelua. Jos en halua käyttää ystävän lahjaan 30 euroa enempää, niin kyllä mä sitä ole aika pitkään punninnut... ei se piheyttä ole. Voi olla, että ystävä olisi oikeasti 100 euron lahjan arvoinen, mutta niin on poikani polkupyörän tarvekin ja voihan lisäksi olla, että oikeasti mulla olis varaa vain 15 euron lahjaan, mutta päätänkin jättää pari työpaikkalounasta väliin ja teen omat eväät, jotta voin käyttää lahjaan 3o euroa.