Missä vaiheessa nuoret

nyt kun miettii niin n.puolet kaveripiiristä asuu vielä kotona. (suurin osa samanikäisiä) koska joko opiskelevat tai eivät ole saaneet töitä/opiskelupaikkaa niin ei ole järkeä muuttaa kituuttaamaan omaan asuntoon (suurin osa lukion käyneitä, eivätkä saaneet jatko-opiskelupaikkaa. nyt kun miettii niin eise mitenkään erikoiselta tunnu,muttakun katsoo numeroina ikää, niin onhan se outoa. :D

toinen poika 18,5 -vuotiaana avoliiton takia (ja uskomaton tilaisuus ottaa vastaan suvun omistama kämppä vuokralle. Sama tyttökaveri/ kihalttu ollut monta vuotta). Muut luultavasti käyvät loppuun lukion ja intin kautta omaan kämppään, eli n. 20-vuotiaana.



Itse muutin kotoa 17-vuotiaana avoliittoon.

Avoliittoon, olen nyt 20v. Ikäiseni, jotka asuvat vielä kotona ovat poikkeuksetta hieman nössyköitä ja hemmoteltuja, eivätkä varmasti tulisi edes toimeen yksinään.

Avoliittoon, olen nyt 20v. Ikäiseni, jotka asuvat vielä kotona ovat poikkeuksetta hieman nössyköitä ja hemmoteltuja, eivätkä varmasti tulisi edes toimeen yksinään.

Sanot huimalla 20:n vuoden kokemuksellasi, sinä joka koskaan et ole asunut yksin! Salli mun nauraa!

Ehkä sitä ei voi vielä varsinaisesti kotoa pois muuttamiseksi, kun menee toiselle paikkakunnalle koulun asuntolaan. Käytännössä oman asunnon hankkivat sitten, kun koulu loppuu.

Meillä muutti yks laps 18-vuotiaana, oli ammattikoulussa opiskelemassa ja halusi omilleen.

Kotona-asuvat saa huonommin tukia eikä meillä ole ainakaan varaa rahoittaa aikuisten lasten elämää kokonaan. Menot voi olla isotkin. Paremmin oppii huolehtimaan asioista, kun itsenäistyy ajoissa.

lähteä aika nuorena, mutta viimeistään kun on täysi-ikäinen. Noloa asua vanhempien nurkissa aikuisena. Vanhin lapsi on muuttanut omilleen, ja kun nuorimmat ovat siinä iässä, saavat viimeistään 18 vuotiaina lähteä, en ala mitään peräkammarinpoikia hyysäämään.

Jos saa ajokortin, tupakkaa, viinaa ja mennä naimisiin, pitää osata asua yksin. Järkyttävää miten jotkut puhuvat lapsistaan että ei ne vielä alle kakskymmpisinä voi yksin asua, ovat lapsia vielä... miten huonosti on lapsensa kasvattaneet!

lähteä aika nuorena, mutta viimeistään kun on täysi-ikäinen. Noloa asua vanhempien nurkissa aikuisena. Vanhin lapsi on muuttanut omilleen, ja kun nuorimmat ovat siinä iässä, saavat viimeistään 18 vuotiaina lähteä, en ala mitään peräkammarinpoikia hyysäämään.

Jos saa ajokortin, tupakkaa, viinaa ja mennä naimisiin, pitää osata asua yksin. Järkyttävää miten jotkut puhuvat lapsistaan että ei ne vielä alle kakskymmpisinä voi yksin asua, ovat lapsia vielä... miten huonosti on lapsensa kasvattaneet!

Voi olla ihan hyviäkin syitä siihen, miksi eivät pärjää yksin.

Meilläkin oli se tilanne, etten laskenut nuortani yksin asumaan. Vakavasti masentunutta ihmistä ei pidä jättää yksin. Kuka voisi hylätä omansa meidänkaltaisessa tilanteessa?

Sitten kun opinnot alkaa, lukion jälkeen. Mutta on niitäkin jotka säästävät rahaa asemalla opintolainaa vanhemmilla, jos koti kerran samalla paikkakunnalla on. Nämä on usein niitä rauhallisia tyyppejä jotka ei kaipaa biletystä ja mahdollisuutta tuoda panokavereita kämpille.



Minusta aikaisessa tai myöhäisestä kotoa lähdössä ei ole kummassakaan mitään pahaa.

Tuon ajaa jo monesti käytännön syyt, moni asuu kotona lukion/amatsun/intin ajan, mutta sitten muuttaa pois kotoa.

Usein noiden em. jälkeen elämäntilanne muuttuu, eli mennään töihin/opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja kotona asuminen saa jäädä.



Lisäksi jos kotona on menttaliteettina "minun koti, minun säännöt", niin moni alkaa viimeistään tuossa vaiheessa kaivata omaa tupaa ja omaa lupaa.



Mutta alueellisia eroja on paljon, esim. maaseudulla on usein pakko lähteä jo 2. asteen koulutukseen aika kauas, ja silloin oma asunto saattaa tulla kysymykseen paljon aiemmin. Toisaalta pk-seudulla asuminen maksaa todella paljon, eli moni asuu niin pitkään kun mahdollista vanhempien nurkissa.