Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä jotain? Kasvatustieteen maisteri vastaa
Kommentit (28)
Viihdyn hyvin työssäni.
Ei todellakaan koskaan. Tunnen usein suurta nöyryyttä ja kunnioitusta vaikeassa tilanteessa olevia vanhempia kohtaan. Toisten neuvominen vaatii nöyrää asennetta. Yritän auttaa, mutta usein mietin, miten itse jaksaisin noin raskaassa elämäntilanteessa.
Tekisikö mielesi koskaan ravistella vanhempia, jotka ei tajua katsoa peiliin, kun niitten lapset on ihan hirveitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua kiinnostaa kovasti ammattinimikkeesi. Itse etsin kovasti omaa paikkaani työelämässä. =( Miten haen työpaikkaa, kun en itsekään tiedä mitä osaan ja mihin olen pätevä?
Eiväthän ne oikein tule :)
Aiheesta (temperamenttierot) on paljon hyvää kirjallisuutta, esim. Liisa Keltinkankaan kirjoittamana.
Ihmissuhteissa aina särmät hioutuvat toisiaan vasten. Aikuisen on otettava oma roolinsa; hänellä on mahdollisuus esim. hakea tietoa eri temperamenttityypeistä. Ymmärrys erilaisuutta kohtaan on tärkeää. Lapsella ei tätä mahdollisuutta ole, eikä hänellä ole elämänkokemuksen tuomaa kykyä joustaa. Silloin aikuisen on ikäänkuin tultava enemmän vastaan ja pyrittävä ymmärtämään lapsen yksilöllisiä tarpeita.
Miten lempeä pehmo ja kovatahtoinen tulevat parheiten toimeen keskenään?
KM on laaja-alainen yleispätevä tutkinto, joka antaa valmiuksia hyvin moneen eikä toisaalta oikein mihinkään suoraan.
Vasta työelämässä huomaa, mitä osaa ja mitä ei. Mistä pitää ja mistä ei. Ja ennenkaikkea, minkä eteen haluat tehdä töitä? Onko sinulle tärkeää kasvattaa jonkun kansainvälisen yrityksen liikevaihtoa? Vai haluatko auttaa lapsia? Vanhempia? Kotimaassa, ulkomailla?
Koetko tärkeäksi saada paljon palkkaa vai haluatko tehdä sen valinnan, että tienaat vähemmän, mutta koet tekeväsi jotain tärkeää ja merkittävää?
Näitä kysymyksiähän sitä pohtii työelämässä.
Vastauksia löytääkseen pitää mielestäni kokeilla vähän kaikkea, sitä kautta se omin juttu löytyy.
minua kiinnostaa kovasti ammattinimikkeesi. Itse etsin kovasti omaa paikkaani työelämässä. =( Miten haen työpaikkaa, kun en itsekään tiedä mitä osaan ja mihin olen pätevä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannatatko rankaisemista?
en vaan palkitsemista.
Nyt lähden kotiin, vastaan vielä illalla, jos jollain on jotain. Kiitos oli mukava jutella.
KM on laaja-alainen yleispätevä tutkinto, joka antaa valmiuksia hyvin moneen eikä toisaalta oikein mihinkään suoraan.
Vasta työelämässä huomaa, mitä osaa ja mitä ei. Mistä pitää ja mistä ei. Ja ennenkaikkea, minkä eteen haluat tehdä töitä? Onko sinulle tärkeää kasvattaa jonkun kansainvälisen yrityksen liikevaihtoa? Vai haluatko auttaa lapsia? Vanhempia? Kotimaassa, ulkomailla?
Koetko tärkeäksi saada paljon palkkaa vai haluatko tehdä sen valinnan, että tienaat vähemmän, mutta koet tekeväsi jotain tärkeää ja merkittävää?
Näitä kysymyksiähän sitä pohtii työelämässä.
Vastauksia löytääkseen pitää mielestäni kokeilla vähän kaikkea, sitä kautta se omin juttu löytyy.minua kiinnostaa kovasti ammattinimikkeesi. Itse etsin kovasti omaa paikkaani työelämässä. =( Miten haen työpaikkaa, kun en itsekään tiedä mitä osaan ja mihin olen pätevä?
siinä mielessä, että töihin pääseminen ei ole mikään itsestään selvyys. Alueittain voi toki olla eroja, mutta yliopistokaupungissa ei voi valita työpaikkaansa. Pitää ottaa se mitä saa, jos saa.
Tokihan itseään voi kehittää haluamaansa suuntaan (sitten kun tietää, mikä se suunta on). Sitä kautta saattaa työllistyä.
Ajauduin kyllä ihan täysin. Hain vastavalmistuneena vähän paikkaani, en tiennyt edes haluanko työskennellä esim. yksityissektorilla koulutussuunnittelijana, julkisella puolella vai järjestösektorilla.
Kaikkia tuli kokeiltua ja nykyiseen työhön lopulta aika sattumanvaraisesti päädyin.