Luovutteko isosta talosta, kun lapset muuttaa pois kotoa?

kun lapset ovat muuttaneet pesästä.

koska viiden lapsen vanhempina meille saattaa tulla useampi lapsenlapsi, toivoiisn että meillä on tilaa perheiden tulla kylään sitten. Mutta kun tullaan vanhoiksi ja huonojalkaisiksi, on keksittävä jotain, koska sisääntulokerroksessa ei ole kylppäriä. Vain kakkoskerroksessa ja kellarissa.

Omat vanhemmatkin asuvat isossa tillitalossaan nykyisin kaksistaan tyytyväisenä.

Muutamme kerrostaloon Turun keskustaan tai itäkeskustaan.

mutta huoneita juuri sopivasti 3 hengelle. Ajatus oli luopua tästä ja rakentaa pienempi neliöiltään mutta samalla huoneluvulla mutta luovuimme siitä. Tää on vain niin upea paikka! Kun nuorimmainen lähtee sitten muutetaan mekin pois.

rakastan isoa taloa. Vapautuneet huoneet voi käyttää tietysti vierashuoneiksi (paljon lapsenlapsia ;)), askarteluhuoneiksi, kirjastoksi, musiikkihuoneeksi, leffahuoneeksi, työhuoneeksi, viherhuoneeksi yms yms. Mielikuvitus rajana! Ja jos on pieniä huoneita vierekkäin, yhdistäisin isommaksi huoneeksi.

Nyt neliöitä autotallien kanssa 350 ja lapsia 2. Emme todellakaan jää mieheni kanssa tänne vaan pieni ihana keskustakämppä jostain vanhasta jugend talosta, kiiiitos :)

varmasti muutetaan tästä linnasta johonkin keskustakämppään ja kakkosasunto hankitaan jostain lämpimästä...

pari vierashuonetta ja pari työ/harrastushuonetta ja johan ne tulikin käyttöön.

Lapset varmaan kyläilee perheineen kuitenkin, samoin omat ystävämme, ihana että on tilaa majoittaa.

kuolemaamme asti. Vieläpä niin, että testamentin mukaan lapset joutuvat maksamaan talosta koituvat kulut, jos eivät luovu perinnöstään.



"Mökillä" käymme Eirassa kaksiossamme.

sillä ei tarvitse. Talomme on "nykymittapuun" mukaan pieni 3h+k n. 65m2 ja samanverran alakerrassa, eli sauna+pukuhuone, kellaritiloja+autotalli eli yhteensä 130m2 ja 4hlö perhe ja tilat riittävät meille hyvin.

äitini ei luopunut lapsuudenkodistani, vaan asuu yksin omakotitalossa. Olen tästä ratkaisusta todella kiitollinen. On ihana, että minulla on edelleen koti, jopa oma huone, jossa voin viettää niin paljon aikaa kuin haluan. Olemmekin mieheni kanssa lapsuudenkodissani hyvin paljon (muuta mökkiä ei ole, joten varsinkin kesäisin lähes asumme siellä).



Samoin veljeni, sisareni ja serkkuni kokoontuvat usein lapsuudenkodissani, joka on meille kaikille tärkeä paikka. Jos äiti olisi aikoinaan päättänyt muuttaa kaksioon, eipä olisi tällaista tiivistä perheyhteyttäkään jäljellä - tuskin tulisi yhtä tiiviisti vietettyä yhteistä aikaa! Joku meistä nuorista lunastaa talon aikanaan, niin tärkeä paikka se meille on.