Pakotatteko lapsenne harrastamaan?

Ensimmäisen liiton lapset valittavat mulle siitä vaikka ovat jo aikuisia.

Tai onkomjoku juttu mistä lapsi olisimerityisennkiinnostunut? Vaikka pienoismalleista tms?



Meillä ei ollut lapsena mitään Harrastuksia, tosn kavereita oli koulun lisäksi myös kotipihassa. Jos lapsella ei oo kotonakaan kavereita niin olishan se joku harrastus kiva.

koska poika (silloin 7v, nyt 9v)sai valita pitääkö pleikkarin ja harrastaa jotain fyysistä vastapainoksi vai on harrastamatta, mutt silloin myös pleikkari lähtee. Valitsi jääkiekon ja nyt lkaa 3. kausi sen harrastuksen parissa ja tykkää siitä kovasti sekä pleikkaa pelaillaan edelleen ;)

Jos ei olisi löytänyt itselleen fyysistä harrastusta niin olisi pleikka lähtenyt.

lapsia harrastamaan. Meillä lapset 9, 7 ja 6v. Eivät ole halunneeet harrastuksia, joten ei tod. ole pakko harrastaa mitään.



Kaikki touhuaa kuitenkin hurjasti mitä erilaisimpia asioita kavereiden kanssa ulkona joka ikinen päivä - säästä välittämättä. Tykkäävät tehdä ja touhuta vapaasti mitä mieleen juolahtaa. Jos itse haluavat jotain harrastusta, niin toki saavat lähteä koittamaan, mutta ei tulis mieleenkään pakottaa.

Hän on kiinnostunut musiikista ja kuuntelee paljon sitä, lisäksi tykkää lukea paljon ja käydä perheen kanssa luontoretkillä. ap

Pakotan jatkamaan aina kauden loppuun. En halua opettaa mallia, että asiat voi vaan lopettaa kesken jos ei huvitakaan. Kauden loputtua saa sitten lopettaa harrastuksensa ja itse valita mitä haluaa harrastaa, MUTTA jotain täytyy harrastaa ja aina tosiaan se kausi loppuun.

eli lapset harrastavat mielellään ja aloittaisivat vaikka mitä. Olen tehnyt selväksi että yksi uusi juttu aloitetaan kerrallaan ja sitä on käytävä kausi loppuun. Jos ei miellytä, voi valita seuraavaksi kaudeksi jonkun muun harrastuksen.



Jos lasta ei mikään kiinnosta, pyrkisin kyllä jonnekin tuuppaamaan. Menisikö luonnosta kiinnostunut partioon? Tai alkaisi itse soittaa instrumenttia? Riittävästi liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin ohjatusti.

Minusta ainoa pakkojuttu on koulu. Harrastuksen tulisi olla iloa tuottava juttu, asia joka laajentaa elämänpiiriä ja mahdollistaa itsensä toteuttamisen, eikä mikään hyvän lapsuuden mittari. Ihminen saa olla ujo eikä se ole mikään vamma. Tai että ei ole kiinnostunut urheilusta. Lapsesi on minusta myös aika pieni vielä. Opettajan kommentti on minusta outo - missä on sanottu kuinka paljon kavereita tulisi lapsella olla? Kaverisuhteiden laatu on mielestäni tärkeämpi kuin määrä.



Tietysti jos lapsesi vain on kotona eikä leiki tai askartele tai tee mitään, voisin olla huolestunut. Tai jos hän kärsii yksinäisyydestä. Mutta on myös niin että on persoonia, jotka viihtyvät yksin. Joskus sosiaalisen eristyneisyyden takaa voi löytyä jokin häiriö, tulee nyt mieleen joku autismin lajeista, mutta ilmeisesti sellaisesta ei ole kyse.



Kahdeksanvuotiaalla on vielä aikaa löytää monia harrastuksia. Kiva että olette mahdollistaneet hänelle kuitenkin noin paljon kokeiluja. Oma poikani täyttää 11 ja näyttää nyt löytäneen lajin joka innostaa, pesäpallon. Mutta voi olla ettei sekään harrastus ole pitkäaikainen.