Mitta täynnä miesten "kasvatusta"

Saisi tukea tytärtenne tunnetta siitä että osaa ja pärjää, eikä arvostella ja nolata. Ihmettelen vaan, miksi ne tyttärenne vielä suostuvat edes pelaamaan tuollaisen kanssa? Meillä ei kyllä taatusti lapset haluaisi pelata enää jos pelihetket päättyisivät aina suuttumiseen tai itkuun.

Mahtaa se olla voimaannuttava tunne kun voittaa pelissä pikkulapset ja pääsee oikein tuulettamaan voittoaan ja ilkkumaan häviäjiä...HUH HUH!

Mä kyllä pistäisin pisteen moiselle touhulle ja sanoisin, että iskän kanssa ei pelata koska pelien tarkoitus on kiva yhdessäolo eikä itkeminen ja suuttuminen.

Reilu peli on tärkeintä eikä voittaminen ja hyvä voittaja ei ole vahingoniloinen.

kasvattamaan miestäsi. Mutta kyllä se viimeistään nyt pitäisi aloittaa. Miehesi mielestä varmaan opettaa tyttöjä kilpailuhenkiseksi ja sillä tavalla pärjäämään elämässä. Tollasella on kuitenkin tuhoisa vaikutus itsetuntoon, kelpaa isälle vain jos menestyy ja on voittaja ja niinhän ei voi aina olla. Menestyjät ja voittajat on kuitenkin niitä hyvällä itsetunnolla varustettuja jotka ei masennu siitä että epäonnistuu vaan yrittää vaan uudestaan ja uskoo itseensä. Tärkeintä mitä lapselle voi antaa elämänevääksi on hyvä itsetunto, ettei muiden sanomiset ja omat epäonnistumiset lannista. Jos ei pidä itsestään ja hyväksy itseään niin silloin on ongelmia muillakin elämänalueilla ja ihmissuhteissa.

Vanhin tyttäristämme kieltäytyy usein ja alkaa itkemään. Silloinkin mies "kasvattaa" ja huutaa, että tämä pilaa kivan asian, kun ei osallistu ja aina pitää osallistua. Hän on monesti maininnut minulle, että "jos noi olis poikia, niin haluaisivat kilpailla ja ei itkettäis" ....kiva homma... Kun olen yrittänyt sanoa, että ei aina tarvi osallistua ja ainakaan kilpailla, on vastaus "Oo säkin nyt samanlainen" "siinä hyvä esimerkki" jne.

ja tyttäriesi puolia!

Vaikka sinun miehesi on kusipää, ei se tarkoita että kaikki miehet ovat tuollaisia. Älä yleistä.

Koska meíeheni pitää vain voittajista ja muut ovat "luusereita", niin lapsemme kyllä kummallisesti tuntuvat kuitenkin jatkuvasti kilpailevan, jopa ruokapöydässäkin hänen suosiostaan. Aivan kuin hän olisi jotenkin parempi, ja määrittelisi kuka elämässä pärjää. Minä kun en odota voittoa enkä täydellistä osaamista, ja lohdutan kun pallo ei mennyt oikeaan paikkaan, niin eivät he tappele kumpi on äidin mielestä osaavampi :)