Miksei itsemurhaa suunnittelevaa oteta pakkohoitoon?

ja tuntuu olevan joissakin suvuissa ratkaisumalli elämän vaikeuksiin. Olisi hyvä, jos tuollainen kierre saataisiin katkaistua ja jotta ihmiset kokisivat elämän elämisen arvoiseksi vastoinkäymisistä huolimatta.

hyöty. Kuinka moni pääsee terapiassa jaloilleen vai korvaako terapia ihmissuhteita. Eli maksetaan terapiasta, josta saadaan kuuntelija ja jossain mielessä myötätuntoa ja myötäilyä. Pahimmillaan tulee riippuvuus terapeuttiin ja muut ihmissuhteet jäävät toimimattomiksi, sillä terapia ei ole kaverisuhde, vaan ammattilaisen antamaa tukea.

Millä tavalla yksinäinen ihminen löytäisi ja oppisi ylläpitämään ystävyyssuhteita, sillä niissähän on vastavuoroisuutta, eikä perustu sille, että joku puhuu ja toinen kuuntelee.

hyöty. Kuinka moni pääsee terapiassa jaloilleen vai korvaako terapia ihmissuhteita. Eli maksetaan terapiasta, josta saadaan kuuntelija ja jossain mielessä myötätuntoa ja myötäilyä. Pahimmillaan tulee riippuvuus terapeuttiin ja muut ihmissuhteet jäävät toimimattomiksi, sillä terapia ei ole kaverisuhde, vaan ammattilaisen antamaa tukea.

Millä tavalla yksinäinen ihminen löytäisi ja oppisi ylläpitämään ystävyyssuhteita, sillä niissähän on vastavuoroisuutta, eikä perustu sille, että joku puhuu ja toinen kuuntelee.

joka osaa katsoa tilannetta ihan eri tavalla kuin ystävä, jolla on väistämättä tunteet pelissä. Ja ainakin itselläni oli paljon helpompi puhua kipeistä asioista terapeutin kanssa kuin ystävien (heitä yhtään väheksymättä, koska he olivat niitä ihmisiä, jotka kirjaimellisesti kiskoivat minut ylös sängystä kun en itse siihen kyennyt).

Itselläni terapia kesti vuosia, mutta lopulta auttoi, kun ammattilainen auttoi avaamaan solmuja tunne-elämässä.

Ystävyyssuhteet ovat karsiutuneet hankalan luonteen so. masennusmielisen ihmisen puheita kuunnellessa.

hyöty. Kuinka moni pääsee terapiassa jaloilleen vai korvaako terapia ihmissuhteita. Eli maksetaan terapiasta, josta saadaan kuuntelija ja jossain mielessä myötätuntoa ja myötäilyä. Pahimmillaan tulee riippuvuus terapeuttiin ja muut ihmissuhteet jäävät toimimattomiksi, sillä terapia ei ole kaverisuhde, vaan ammattilaisen antamaa tukea.

Millä tavalla yksinäinen ihminen löytäisi ja oppisi ylläpitämään ystävyyssuhteita, sillä niissähän on vastavuoroisuutta, eikä perustu sille, että joku puhuu ja toinen kuuntelee.

eikä se suinkaan tarkoita sitä, että muut ihmissuhteet jäävät toimimattomiksi. Väitteessäsi ei ole mitään logiikkaa, ellet tarkoita kritisoida sellaisia epäammattillisia terapeutteja jotka antavat suhteen mennä kaverilinjalle. Kunnollinen terapeutti ei siis anna terapiasuhteen muodostua kaverisuhteeksi, ja jos asiakas hakee terapeutista ystävää estää sen.

itsaria yrittävää ei pitäs auttaa. Jos haluaa itsensä tappaa, niin siitä vaan kunhan ei vahingoita muita.

Miten kukaan tunteva ihminen voi ajatella ja kirjoittaa noin? Mitä jos se olisi erinäisten vaiheiden ja kolhujen jälkeen vaikka SINUN OMA LAPSESI, joka joskus päätyy niin epätoivoiseen yritykseen tai jopa onnistuneeseen tekoon? Oletko sä sori vaan käsittämätön suuri ääliö edelleen noin kovilla linjoilla silloinkin? Vai sekö ei ole mahdollista, kun sinähän yli-ihmisenä kyllä järjestät ja hallitset maailmaa niin ettei mitenkään niin voisi koskaan käydä?

Sun mielipide on yksiselitteisesti väärä, ja tällä elämänkokemuksella mä kuuntelen ja arvostan ainoastaan sellaisia ihmisiä, jotka voi edes jotenkin ihmisiksi laskea. Jonkun itsaria yrittäneen tosi kovia kokeneen voin aivan helposti laskea ja laskenkin, mutta tuollaista vitun teräskattilaa kuin sinä, en todellakaan voi laskea. Korkeintaan kategoriaan auttamattoman tyhmät.

Itsensä tappaminen ei ole rikos.

Terapeutti ei voi laittaa pakkohoitoon. Siihen vaaditaan kahden lääkärin allekirjoitus. Tässä on kysmys ihmisen itsemääräämisoikeudesta.

ei ne taida laittaa ennen kuin on oikeasti vahingoittanut itseään tai jotain toista henkilöä (Eikä edes aina näissä tapauksissakaan). Kieltämättä vähän outoa ettei tätä haluta estää millään tavalla, mutta niin se vain menee.



Ehkä ne ajattelee että jos se siitä puhuu, niin ei se tee itselleen mitään.

todennäköisesti punnitsee tosi tarkkaan sen tarpeen, koska tahdonvastaiseen hoitoon järjestämällä keskinäiseen luottamukseen tulee tosi iso sälö. Toisaalta voi ammattitaidollaan arvioida tilanteen sellaiseksi, ettei se täytä tahdonvastaisen hoidon kriteereitä.



Ns pakkohoidon ja etenkin sen jatkamisen kriteerit on (täysi-ikäisen kohdalla etenkin) tosi tiukat, eikä mahdollinen muutaman päivän tahdonvastainen tarkkailu ja romutettu luottamus terapeuttiin välttämättä ole kokonaisuuden kannalta suinkaan hyvä asia.

yksi tuttava saatiin ekalla(?) itsariyrittämällä vielä päivystyksen kautta pidettyä hengissä. Pääsi seuraavana päivänä pois sairaalasta ja kahden viikon päästä oli henki pois.

Ehkä ne ajattelee että jos se siitä puhuu, niin ei se tee itselleen mitään.

Ei, näin "ne" (jos tällä tarkoitetaan ammattilaisia) eivät ajattele. Kaikki itsetuhoiset viestit, olivatpa ne sitten sanoja tai tekoja, otetaan kyllä vakavasti. Mutta tahdonvastainen hoito ei voi olla mikään yleisautomaatti näiden tilanteiden hoitoon koska se ei pidemmän päälle ratkaise mitään.

ellei taustalla ole psykoottistasoista mielisairautta, esim. psykoottista masennusta. Itsemurhan tekeminen on ihan sallittua, se ei ole rikos. Eli jos henkilö harkitsee sitä melko normaalissa mielentilassa (eli ei ole psykoottinen) niin aikuiselle se on sallittua eikä pakkohoitoperuste.



""Itsemurhavaara, päihteiden hallitsematon

käyttö tai väkivaltaisuus ei sellaisenaan riitä

mielenterveyslaissa säädetyn tahdosta riippumattoman

hoidon edellytykseksi (Hallituksen

esitys n:o 201, 1989)."





Lisäksi, kun esim. tavalliseen masennukseenkin kuuluu ihan normioireena itsetuhoajatukset, niin johan ne pakkohoitopaikat olisi täynnä jatkuvasti jos jokainen joka puhuisi kyllästyneensä elämäänsä ja harkinneensa sen omatoimista lopettamista, laitettaisiin pakkohoitoon. Lisäksi jos tällainen uhka olisi, ihmiset eivät puhuisi enää psykiatreille mitään aikeistaan pakkohoidon pelossa, mikä haittaisi hoitoa.

itsaria yrittävää ei pitäs auttaa. Jos haluaa itsensä tappaa, niin siitä vaan kunhan ei vahingoita muita.

itsaria yrittävää ei pitäs auttaa. Jos haluaa itsensä tappaa, niin siitä vaan kunhan ei vahingoita muita.

Toisinaan kun itsariyritys tai varsinkin puheet itsemurhan harkitsemisesta on enemmänkin avunpyyntö ja hätähuuto kuin aito halu kuolla. Tällöin olisi kauheaa jos ihmiset vaan reagoisivat niin että ahaa, no senkun sitten tapat itsesi, vapaa maahan tämä on. Samoin tapaukset joissa itsemurha-aikeen aiheuttaa vakava mielisairaus, esim. psykoottinen masennus, niin olisihan se sääli jos ihmisen annettaisiin itsensä lopettaa tuosta vaan (ohimenevän) sairaustilan seurauksena, sairaustilan, jota voidaan hoitaakin eikä ainoa lääke ole itsemurha.

Toisaalta kannatan itse ihmisen oikeutta itsemurhaan silloin kun hän sen suhteellisen selvissä järjissä niin päättää. Olen itse yrittänyt itsemurhaa opiskelijana, enkä sitä kadu, vaikka en sitten onnistunutkaan yrityksessäni. Minä en toki puhunut kellekään aikeistani mitään koska minulla ei ollut tarkoitus "huutaa apua" vaan ihan laskelmoidusti lopettaa elämäni jonka analysoin kokonaisuudessaan vaikeus-ilosuhteeltaan kannattamattomaksi. Ja mitään "apua" saati pakkohoitoa teon estämiseksi en näin jälkeenpäinkään ajatellen olisi kaivannut. Ajattelen vieläkin että on lohdullista, että jos joskus vaan en enää jaksa niin voin lopettaa elämäni.