Onko kukaan muu joutunut turvautumaan sivupersooniin

kestääkseen elämäänsä? Ymmärrän että oikeassa dissosiaatiohäiriössä ihminen ei tiedosta olevansa sivupersoonan "vallassa", eli toisin sanoen en väitä että minulla on "oikeita" sivupersoonia. Mutta kyllä tää jonkunlainen sivupersoonahäiriön karvalakkimalli varmaan on... Lähinnä mietietyttää että sekoitanko tällä oikeasti pääni. En tiedä kuka tai mikä minun pitäisi olla että elämäntilanteeni olisi tällä hetkellä kestettävissä. Joten olen monia ihmisiä. Juuri tällä hetkellä olen 50-luvun amerikkalainen kotirouva Madge, joka on puunannu kotinsa tiptop-kuntoon miehen töllöttäessä televisiota. Töissä olen toinen hahmo. Puhelinkommunikaatiota varten minulla on reipas ja iloinen reseptionisti. Nyt kun kuulen mieheni nousevan sohvalta, ryhtini lysähtää ja minusta tulee Liu Tsiu Tsiu, pieni kiinalainen sisäkkö jostain 1500-luvulta.