Nainen töissä miesvaltaisella alalla

Parhaimmillaan kaikki sujuu hyvin, pahimmillaan jatkuvaa vähättelyä, kiusaamista ja ehdottelua.

on yksi mihin kannattaa varautua. Samoin sellainen tietty syrjintä, että no nyt me ollaan oltu reiluja ja leikitty ton tytön kanssa, eiköhän olla taas kuten ennenkin ja mennä äijäporukalla saunomaan ja juttelemaan asioista.



Mut muuten en tiedä, onko siinä sen enempää ongelmia odotettavissa. Noissakin on tosin ihan riittävästi jos tuollaisia ongelmia kohtaa.

Mitään ahdistelua en ole kokenut. Joskus vähän flirttiä, mutta ei mitään häiritsevää, vaikka nuorena tyttönä aikanaan töihin meninkin. Sen sijaan ongelma on se, ettet kuulu jätkäjengiin. Sopeudu siihen, että pomosi, pomon kollegat ja pomon pomo käy saunomassa kollegoidesi kanssa, tekevät yhdessä kalareissuja ja pelaavat sählyä.Ovat kavereita. Sitten sinä et ole kaveri, kunnet nyt voi miesten kalaretkille tunkea mukaan. Helposti tulee ulkopuolinen olo, jos ei ole muita naisia.



Tosin työpaikoissa on eroa. Yleensä on parempi, että on muitakin naisia, vaikka vain parikin. Yksin on orpoa ja pahimmillaan se on tuota, jota kohtasin yhdessä paikassa.

olenko ollut onnekas, mutta mä en ole kokenut mitään ongelmia. Joistain miesjutuista on aika pihalla, mutta sekin riippuu varmaan enemmän luonteesta tai kiinnostuksen kohteista, ja tietenkin niistä miesten kiinnostuksista.



Alussa helpommin vähätellään, ei usein tietoisesti, mutta alitajuisesti, mutta aika nopeasti se vaihe meni ohi, kun oma osaaminen karttui. Ehkä ylennyksissä helpommin sivuutetaan, jos ei osata ajatella naista kuin sihteerityyppinä, mutta omalta osaltani sekään ei ole tullut ongelmaksi.



Minä olen viihtynyt ja kannustan muitakin naisia miesvaltaisille aloille, jos kokevat siellä viihtyvänsä.

Itselläni ei ainakaan mitään ongelmia ole tullut.

Erikseen siis sovinistipellet, mutta ei tarvitse olla edes töissä miesvaltaisella alalla, kun kaveriporukassakin miehet pitävät itsekseen saunailtoja ym. tapaamisia kertomatta niistä naisille. Sitten taas naiset kutsuvat aina miehetkin.

Erikseen siis sovinistipellet, mutta ei tarvitse olla edes töissä miesvaltaisella alalla, kun kaveriporukassakin miehet pitävät itsekseen saunailtoja ym. tapaamisia kertomatta niistä naisille. Sitten taas naiset kutsuvat aina miehetkin.

Mitään ahdistelua en ole kokenut. Joskus vähän flirttiä, mutta ei mitään häiritsevää, vaikka nuorena tyttönä aikanaan töihin meninkin. Sen sijaan ongelma on se, ettet kuulu jätkäjengiin. Sopeudu siihen, että pomosi, pomon kollegat ja pomon pomo käy saunomassa kollegoidesi kanssa, tekevät yhdessä kalareissuja ja pelaavat sählyä.Ovat kavereita. Sitten sinä et ole kaveri, kunnet nyt voi miesten kalaretkille tunkea mukaan. Helposti tulee ulkopuolinen olo, jos ei ole muita naisia.

Tosin työpaikoissa on eroa. Yleensä on parempi, että on muitakin naisia, vaikka vain parikin. Yksin on orpoa ja pahimmillaan se on tuota, jota kohtasin yhdessä paikassa.

Kavereita ei miesvaltaisesta työstä ole tullut, vaikka muuten tullaan hyvin toimeen. Toisaalta olen vähän eri tyyppinen kuin monet, joten ehkä se ei ole niin sukupuolestakaan kiinni, vaan siitä, ettei kiinnosta kalareissut. Mutta helposti on vähän ulkopuolinen.

Minä taas olen sitä mieltä, että joskus voi olla helpompi olla ainoana naisena. Ei tule erikseen miesten ja naisten porukoita, ja ajaudu erilleen miesporukasta sitä kautta. Toisaalta sopiva naispuoleinen työkaveri voi olla taas kullan arvoinen.

t. 5

osastollani naisia n. 10 prosenttia eli en siis ainut. Tärkeintä on ollut pistää heti alussa rajat mitä sallii ja mitä ei. En koe kokeneeni minkäänlaista syrjintää.



Työyhteisössä järjestetään säännöllisesti saunailtoja ym jotka sisältävät tunnin pari koulutusta ja muuten viihdettä. Alussa oli aina miesten valitsemia kohteita mutta vanhojen jäärien jäätyä eläkkeelle alkoi kohteet muuttua. Olemme pelanneet curlingia ym sellaista mitä kaikki haluavat. Ikuiset kartingit ynnä kalastukset jäivät vähemmälle.



Tänä kesänä kävimme bussilla lomakauden päättäjäisiksi linnanmäellä ja lapset ja puolisot tietty matkaan. Vuosien mittaan on siis perheisiinkin tullut monessa yhteydessä tutustuttua. Niin ja eräs työkaveri järjestää kerta vuoteen karaokeillan jonne kaikki osaston porukka mahdollisuuksien mukaan. Viimeksi yksi ei päässyt.

18-21 vuotiaana mua tytöteltiin ja flirtattiin liikaakin ja lähenneltiinkin. Sittemmin olen tottunut sanomaan takas ja pysymään asialinjalla ja iän myötä tuo kaikki on vähentynyt plus sormus sormessa vaikuttaa kans;)

Ylennyksiä on tippunu siinä missä miehillekin.

Kala yms porukoihin ja kaljottelee en ole lähtenyt muuta kun virallisiin nimettyihin en eks temporee ja 15 v aikana vaan pari miespuolista kaveria on jäänyt tai tullut muuhunkin elämään.

Jonki verran pitää sietää poikain omia juttuja ja ronskia huumoria. Niin ja äijäporukassa tulee käytyä lounaalla muuallakin kuin salaattipaikoissa joten en ihan mallin mitoissa oo pysynyt vaan bmi 25 rajalla.

eli halveksimaan naisia. Todella moni miesvaltaisella alalla muistaa sanoa, että ei halua työkaveriksi naisia vaan äijiä. Jos kysyy, ovatko ne miehet sinusta samaa mieltä eli eivät halua olla työkavereitasi, saa kummastelevia katseita. Sitä ollaan tässä niin tasa-arvoinen, että ei tarvitse naisten kanssa töitä tehdä!



Miesvaltaisella alalla naisille valikoituu tietynlaisia tehtäviä, jotka poikkeavat miesten töistä. Ihmeen usein se viestijä on nainen, organisoija mies.

Alussa vähän seuraillaan että onko naisesta mihinkään. Jos on niin sen jälkeen aletaan kohtelemaan tasavertaisesti. Meillä on 20% naisia mutta itse juttelen enimmäkseen miesten kanssa. Nuorempana oli ongelmaa kun miehet saattoivat ihastua minuun ja yrittivät iskeä mutta nyt on 40 kg ylipainoa joten tätä ongelmaa ei enää ole.

yli 20 vuotta. Koskaan ei ole ollut mitään sukupuolesta johtuvia ongelmia. Tosin työkaverinikin ovat lähinnä insinöörejä ja diplomi-insinööriä. Jotkut miespuolisten duunareiden kanssa työskentelevät (esim. rakennusalalla) opiskelukaverini kertoivat ajoittaisista ongelmista joidenkin miesduunareiden asenteissa.

erot on luonteiden välillä, ei sukupuolten.



Olen koittanut ylipäätään ottaa asiallisen ja ammatillisen suhtautumistavan työasioihin.

Ystävättäreni mukaan alussa ei välttämättä aina luoteta taitoihin samalla tavalla kuin miesten suhteen. Ei anneta "liian vaikeita" tehtäviä. Nykyisessä työpaikassa ei mennyt kuin pari viikkoa ja esimies totesi, että tyttö on aivan yhtä hyvä kuin ne raavaat miehet:D Varmaan eniten omasta asenteesta kiinni minkälaisia ongelmia tulee.

Tekulla ei ollut ongelmia, ei saunailtojen kanssa eikä muuten.

Eka "oikea" työpaikka oli ok. Osastolla oli 3 naista: sihteeri, siivooja ja mä suunnittelijana. Kun sihteeri ja siivooja oli pois tuli alakerran työnjohtaja kysymään josko mä hoitaisin kahvin keiton.... Mikäs siinä, keittelin yhden kerran kaffet koko porukalla. Mutta kun alakeran duunarit kuuli että heidän pomonsa oli hakenut mua kaffen keittoon, niin sai pomo vittuilua niin paljon osakseen kuin olla saattaa ja pitkään.... Jatkossa sitten yks äijistä, jonka työpiste oli siinä kaffepaikan vierellä tuurasi siinä kaffenkeitossa.



Seuraavissa duuneissa ei ole ollut ongelmia myöskään mitään. Nyt jo 15v näitä miesten töitä tehnyt ja pari hyvää ystävääkin tykavereista saanut.

kukaan miehistä ei uskalla pyytää mua lounalle. Olen kyllä tervetullut kun porukalla lähdetään, mutta sillai kahdestaan ei voi mennä. Ja muutenkin ujostelevat semmosta vapaata juttelua. Muutama rohkea on jo porukassa, ja toivon muidenkin rohkaistun. Edellisessä duuneissa ei ollut tätä ongelmaa.

Olen blondi kolmekymppinen nainen. Puoli vuotta sitten minut siirrettiin toimipisteeseen, jossa olen ainoa naistyöntekijä. Samalla yrityksen kaikki muut naistyöntekijät saivat lopputilin kun organisaatiota tehostettiin. Tunsin työkaverini jo ennalta, eikä suurempia ongelmia ole ollut, koska tein alusta asti selväksi, että mieluummin joudun konfliktitilanteeseen miesten kanssa kuin ryhdyn kahvinkeittäjäksi ja sihteeriksi. (Huom! Minulla ei ole mitään sihteereitä vastaan, mutta itselläni on toinen toimenkuva työsopimuksessa.) Olen myös pari vuotta ollut esimies muutamalle minua vanhemmalle miesalaiselle. Aluksi oli ongelmia, mutta tutustumisen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Annan heidän päteä ja kehun joka käänteessä heidän ammattitaitoaan. Alani on erittäin miesvaltainen ja myös asiakkaat ovat lähes kaikki miehiä. Asiakaspalavereissa joskus huomaan, että minut sivuutetaan, jolloin joudun korostamaan itseäni. Yleisesti ottaen viihdyn oikein hyvin miesvaltaisella työpaikalla, en kaipaa naisten selkäänpuukotuksia ja sosiaalisten tilanteiden puhkianalysointia. Vaikka osaavat miehetkin välillä...

ei ole tullut vastaan ongelmia. Ainoastaan joskus asiakkaat kaipailevat miestä paikalle, mutta tämäkin tosi harvinaista. Pyrin olemaan kuitenkin korostamatta naiseuttani työpaikalla. Työ kaverini ovat vanhoja ja NUORIA. Aamulla en meikkaa, sekä työasuni on neutraali. Oma asenne ratkaisee paljon!

Mulla on ikäviä kokemuksia miehiseltä alalta. Ei anneta "haasteellisempia töitä", ei perhedytetä, auotaan päätä kokoajan, syrjitään. Toisten mokia yritetään vierittää mun niskaan, annetaan potkut, ja etsitään mies tilalle. Ei oteta töihin, kysellään haastattelussa perhesuhteista, kun olettavat, et 20v nainen on paksuna. (minä en lapsia hanki!!) 

Jaa mitäs muuta...  

Vinkki kaikille naisille: Teiän pitää olla napakkoja töissä. Sanokaa takas, ja pitäkää puolenne!