Kootaan tähän yksittäisiä kiusaamiskokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta

Olin muistaakseni 7- tai 8-vuotias, kun olin kaverini kotona koulun jälkeen leikkimässä. Lähdin kesken leikin hakemaan omasta kotoani jotain leluja leikkiimme. Kun tulin takaisin, kaverilleni olikin välillä tullut toinen kaveri kylään. Tytöt olivat hipihiljaa oven takana, kun soitin ovikelloa ja lopulta työnsivät postiluukusta lapun: "Me ei haluta leikkiä sun kanssa."

Tyttöjen kesken oli kaikenlaista kolmiodraamaa: kaverit vaihtuivat, ja sillä erää "hylätyille" väsättiin juuri niitä viha kirjeitä, joissa arvosteltiin etenkn ulkonäköä. Hyvä puoli oli se, että yleensä hylätylläkin oli taas joku toinen uusi kaveri, jonka kanssa myös laadittiin kirjeitä entisille kavereille.



Pahin kiusaaminen kohdistui yhteen (puoli)romanityttöön. Aids oli uusi sairaus ja puhutti silloin, joten luokassa leikittiin aids-hippaa tämän ko. lapsen tavaroilla: se, johon lapsen jokin esine koski, sai "aidsin" :( Hävettää. Koko luokka osallistui tähän.

oli kuin myrkkykäärme oikeasti. Kun minä kävin hänen luonaan, hän vuolaasti kehui miten ihana ja tärkeä olen hänelle, ja sitten koulussa hän puukotti selkään minkä kerkesi jo 1-3. luokilla. Oli mieluummin serkkunsa kanssa ja juoksikin minua karkuun. Silti pyysi minut aina koulun jälkeen kylään ja taas sitä nuoleskelua ja mielistelyä minua kohtaan. Olin niin yksinäinen, että suostuin aina menemään heille, ja olihan hän mukava silloin kun olin hänen kanssaan kahdestaan.



Mutta vuosien myötä opin suorastaan vihaamaan häntä, sillä hän petti aina luottamukseni ja uudelleen ja uudelleen veti maton jalkojeni alta, jättäen minut lopulta itseluottamus murskaantuneena kerjäämään kanssani olemista koulussa. Minua alettiin pitää ällöttävänä ja vastenmielisenä ja huumorintajuttomana tyyppinä.



:(



Yläasteella paras kaveri ihastui riparilla yhteen tyttöön ja alkoi hengata hänen kanssaan niin tiiviisti, etten saanut enää edes jutella tälle kaverilleni. Hänen "kaverinsa" (=tyttöystävä olisi ehkä parempi termi, vaikken ole varma oliko heidän välillään koskaan seksiä, tyttöjä kun olivat) oli sairaalloisen mustasukkainen, joten jos edes juttelin jotain neutraalia kaverilleni, tämä mustasukkainen alkoi vinkua jotain kuten "huomaa minut!" alkuperäiselle kaverilleni. Lopulta minun ei annettu enää puhua ollenkaan, mikä oli murskaavaa puheliaalle ja sosiaaliselle 9. luokkalaiselle. Muiden tyttöjen piirit olivat liian suljettuja hyväksyäkseen minua joukkoonsa, joten jouduin väkisin olemaan näiden kahden tytön kanssa vaikka he aika törkeästi syrjivät minua.



Kiusaamiskokemuksia minulla on paljon muitakin, mutta satunnaiset huutelut satuttivat paljon vähemmän kuin se, kun hyvänä ystävänä pitämäni ihmiset pettivät luottamukseni.

Ei ole oma kokemus, vaan katsoin vierestä. Asuimme kerrostaloalueella. Samassa talossa meidän kanssa asui myös mustalaisperhe. Perheessä olin n. 3- ja 5-vuotiaat tytöt.



Muistan yhden talvipäivän kun nuo tytöt olivat kahdestaan ulkona. Pihan yläasteikäiset pojat, olisiko ollut kolme poikaa, alkoivat heitellä noita pikkutyttöjä suurilla jääpaloilla niin kovaa kuin pystyivät. Jääpalat olivat kuin kiviä, nyrkin kokoisia. Tytöt jähmettyivät paikoilleen kauhuissaan. Tätä jatkui vaikka kuinka kauan, kunnes joku sivullinen aikuinen puuttui tilanteeseen. Itse en uskaltanut tehdä mitään. Olin ehkä 7 v. Tapahtui joskus 80-luvun lopulla.



Mietin tätä joskus kun rasismista puhutaan. Aikuiset jotka opettavat rasistisia asenteitaan lapsilleen, eivät oikeasti tiedä mitä lapset ja nuoret tekevät, kun nuo asenteet on taottu sinne päähän. Ne tekevät tällaista. Ei se jää siihen että ei vain leikitä niiden vääränlaisten kanssa. Nyt aikuisena kun mietin tuota, niin tuossa olisi voinut lähteä henki niiltä pikkutytöiltä.

Yläasteella kemiantunnilla muuan erityistapaus uhkasi heittää jotain happoa päälleni. Hän siis piti sitä pulloa ihan kasvojeni vieressä. Tämän jälkeen aloin saada paniikkikohtauksia ja pinnata noilta tunneilta.

Muitakin väkivaltaan viittaavia tilanteita oli, mm. kerran kesken välitunnin joku heitti minua jäisellä lumipallolla poskeen.

Molemmilla tilanteilla oli silminnäkijöitä, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään tai kysynyt vointiani. Luulen, että jos minut olisi pahoinpidelty oikeasti, kukaan ei olisi varmaan välittänyt, tuskinpa edes kaverini olisivat reagoineet. Nyt aikuisena olen todella järkyttynyt teinien empatiakyvyttömyydestä ja moraalittomuudesta. Pahinta on se, että empatiakykyä ei tunnu olevan aikuisillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kemiantunnilla muuan erityistapaus uhkasi heittää jotain happoa päälleni. Hän siis piti sitä pulloa ihan kasvojeni vieressä. Tämän jälkeen aloin saada paniikkikohtauksia ja pinnata noilta tunneilta.

Muitakin väkivaltaan viittaavia tilanteita oli, mm. kerran kesken välitunnin joku heitti minua jäisellä lumipallolla poskeen.

Molemmilla tilanteilla oli silminnäkijöitä, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään tai kysynyt vointiani. Luulen, että jos minut olisi pahoinpidelty oikeasti, kukaan ei olisi varmaan välittänyt, tuskinpa edes kaverini olisivat reagoineet. Nyt aikuisena olen todella järkyttynyt teinien empatiakyvyttömyydestä ja moraalittomuudesta. Pahinta on se, että empatiakykyä ei tunnu olevan aikuisillakaan.

Miksi kaivoit 7 vuotta vanhan ketjun esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kemiantunnilla muuan erityistapaus uhkasi heittää jotain happoa päälleni. Hän siis piti sitä pulloa ihan kasvojeni vieressä. Tämän jälkeen aloin saada paniikkikohtauksia ja pinnata noilta tunneilta.

Muitakin väkivaltaan viittaavia tilanteita oli, mm. kerran kesken välitunnin joku heitti minua jäisellä lumipallolla poskeen.

Molemmilla tilanteilla oli silminnäkijöitä, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään tai kysynyt vointiani. Luulen, että jos minut olisi pahoinpidelty oikeasti, kukaan ei olisi varmaan välittänyt, tuskinpa edes kaverini olisivat reagoineet. Nyt aikuisena olen todella järkyttynyt teinien empatiakyvyttömyydestä ja moraalittomuudesta. Pahinta on se, että empatiakykyä ei tunnu olevan aikuisillakaan.

Miksi kaivoit 7 vuotta vanhan ketjun esiin?

Miksipä en? Vapaa maa.