Miksi lässytätte vauvoille ????
MIksi te vauvojen vanhemmat lässytätte vauvoille? Minun mielestä vauvoille voi osoittaa rakkautta ja hellyyttä paremmin, kun jättää tyhmän lässytyksen pois ja keskittyy vauvan hyvinvointiin.
Kommentit (19)
herkemmin lässyttävään, korkeaan äänenkäyttöön, toistamiseen ja lässytyksen sävelkulkuihin. Lässytys juuri on vauvan tarpeista huolehtimista.
...on ihmisen biologiaan sisäänrakennettu vaistotoiminto. Kun katsomme vauvoja (tai hauvoja!) ääni kohoaa kimakammaksi (ilmeisesti vauvoille selkeämpi kuulla ja erottaa) ja pehmeämmäksi. Eli ihan ymmärrettävä juttu. Lässytykseen liittyy hellyyden tunne, se on ikäänkuin sanallista suukottelua. Eikä lässytys ole millään lailla pois vauvan hyvinvointiin satsaamisesta, päinvastoin se tekee sen myös aikuiselle helpommaksi ja miellyttävämmäksi (kun saa toteuttaa vaistokäyttäytymistään). Sinänsä olen itse(kin?) sitä mieltä, että lapsille pitää puhua myös normaalisti ja tavallisia asioita eikä aina vain jotain "kuuuka on äitin söpöliini kuuuka on....". Ja normaalilla kieliopilla eikä kolmannessa persoonassa jne. Mutta mahtuu tähän elämään kumpaakin. t. vanhempi par excellence
Mutta sitä mä en ymmärrä miksi mä huomaan jatkuvasti lässyttäväni meidän marsuille!! :D :D
Mutta sitä mä en ymmärrä miksi mä huomaan jatkuvasti lässyttäväni meidän marsuille!! :D :D
Kerran lässytin jollekin hyönteiselle.
Minä puhuin kaikille kolmelle lapselle täysin normaalisti ja heillä ei ollut R eikä S vikoja.
Lässytys vääristää kielen oppimista.
Minä puhuin kaikille kolmelle lapselle täysin normaalisti ja heillä ei ollut R eikä S vikoja.
Lässytys vääristää kielen oppimista.
joista et mitään tiedä. Mutu ei ole valttia.
lässytys EDISTÄÄ puheenoppimista. Lepertelyssä venytetään esim. tärkeitä äänteitä: "Nooooo, mitä piiiikkunen", jolloin vauva oppii erottamaan omalle äidinkielelleen tyypilliset äänteet. Hän myös ehtii havaita, missä asennossa suu on, kun näitä äänteitä sanotaan. Vauvahan matkii aikuisen suun asentoja ja alkaa sitten itsekin äännellä ja jokelella. Ihan totta! Lässytys on luonnon oma tapa edistää puheenoppimista ja vuorovaikutusta. Nyt joku kirjoittaa, ettei ole lässyttänyt ja lapsi on silti oppinut puhumaan. Mutta luulen, että jokainen on lässyttänyt jollakin tapaa, huomaamattaankin.
...on ihmisen biologiaan sisäänrakennettu vaistotoiminto. Kun katsomme vauvoja (tai hauvoja!) ääni kohoaa kimakammaksi (ilmeisesti vauvoille selkeämpi kuulla ja erottaa) ja pehmeämmäksi.
Lässytys eli kimeämmällä äänellä puhuminen kiinnittää vauvan huomion ja siten edesauttaa mm kielen oppimista. Tästä on tieteellisiä tutkimuksia vino pino. Englanniksi on "motherese" ja tunnusmerkkejä mm juuri tuo kimeämpi ääni. Ihminen siis vaistomaisesti "tuunaa" puheensa vauvaa varten sopivaksi, Paitsi ap:n kaltaiset asialliset ihmiset ;)
lässytys EDISTÄÄ puheenoppimista. Lepertelyssä venytetään esim. tärkeitä äänteitä: "Nooooo, mitä piiiikkunen", jolloin vauva oppii erottamaan omalle äidinkielelleen tyypilliset äänteet. Hän myös ehtii havaita, missä asennossa suu on, kun näitä äänteitä sanotaan. Vauvahan matkii aikuisen suun asentoja ja alkaa sitten itsekin äännellä ja jokelella. Ihan totta! Lässytys on luonnon oma tapa edistää puheenoppimista ja vuorovaikutusta. Nyt joku kirjoittaa, ettei ole lässyttänyt ja lapsi on silti oppinut puhumaan. Mutta luulen, että jokainen on lässyttänyt jollakin tapaa, huomaamattaankin.
Lässytystä vastustaville tekisi hyvää lukea pari lapsen kielenkehitykseen liittyvää kirjaa, mielellään niitä tieteellisimpiä :).
Mä usein mietin, onko kaikki tämäntyyppiset avaukset provoja, vai oikeastiko joku on näin... valveutumaton?
Kait se on normaalia, kun näkee jotain söpöä.
itse käsitän lässyttämisen sellaisena "mikä wikkupikku kullannuppeliinipuppeliini tässä on? Onko pikku wuppelipuppelilla vaippaliinissa pisuliini?" puheena. (monet pikkukoirien omistajat puhuvat koirilleen noin) Siis että sanoja ei sanota oikein, ja käytetään tuollaisia ihmesanoja, kuten salkkareiden Salla, joka sanoi "hanipöö".. *puistatus*
Tuota en harrasta. Ikinä. Se on ärsyttävää.
Lapsilleni, heidän ollessa vauvoja, olen puhunut sillä korkeammalla äänellä jne. mutta tuota varsinaista lässyttämistä en, luojalle kiitos, ole ikinä alentunut harrastamaan. Vauvakerhossa on näitä ihan oikeasti lässyttäviä äitejä ja muistan lapsuudestani äidin ja tyttären jotka lässyttivät toisilleen vielä tyttären ollessa 15-vuotias..
On siis olemassa "lässyttämistä" eli se puhetapa mikä tulee luonnostaan ja sitten tuota yllä mainitsemaani lässytystä.
Mutta jos äidille itselleen tulee lässytyksestä huono olo, voi sitä varmaan välttää, jos muuten juttelee vauvalle positiivisesti, katsoo silmiin...
Mutta joskus tosiaan hermostuneena ja väsyneenä auttaa, kun alkaa vaan leperrellä...
...kun ne höpönassuliinit on niin ihanan lutusia ja pöpösiä höpsöliinejä!
mutta miten hitossa tälläisestä voi tulla "hyvä äiti" fiilis?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288475911129.html
R- ja S-viat EIVÄT liity lässytykseen tai hoivapuheeseen! Hoidan päivittäin äännevirheiden vuoksi lapsia, joille on aina puhuttu "normaalisti".
Sitä paitsi, noin kolmasosalla 5-6 -vuotiaista lapsista on äännevirheitä, eli ne ovat tuikitavallisia, eivätkä vanhemmat olisi niitä voineet estää. Kyse on vain motorisesta kypsymättömyydestä, eikä kasvattamattomuudesta tai väärästä kommunikaatiotyylista!
Minä olen lässyttänyt ja kimittänyt vaimolleni monta vuotta eikä hän ole oppinut vaihtamaan talvirenkaita omaan autoonsa, vaikka lässyttäminen pitäisi nopeuttaa oppimista. Missä vika?
mutta en enää siinä vaiheessa, kun vauva opetteli puhumaan, lässytys kuuluuu sellaiseille about puoli vuotiaille ja nuoremmille. Hauvalle kyllä lässytän edelleen, vaikka se on jo 7 v. Ihan vitsinä, se on niin tyhmän kuulosta.
P.S. lapsi oppi puhumaan aikaisin, ei R- eikä S-vikaa...
...on ihmisen biologiaan sisäänrakennettu vaistotoiminto. Kun katsomme vauvoja (tai hauvoja!) ääni kohoaa kimakammaksi (ilmeisesti vauvoille selkeämpi kuulla ja erottaa) ja pehmeämmäksi.
Eli ihan ymmärrettävä juttu. Lässytykseen liittyy hellyyden tunne, se on ikäänkuin sanallista suukottelua.
Eikä lässytys ole millään lailla pois vauvan hyvinvointiin satsaamisesta, päinvastoin se tekee sen myös aikuiselle helpommaksi ja miellyttävämmäksi (kun saa toteuttaa vaistokäyttäytymistään).
Sinänsä olen itse(kin?) sitä mieltä, että lapsille pitää puhua myös normaalisti ja tavallisia asioita eikä aina vain jotain "kuuuka on äitin söpöliini kuuuka on....". Ja normaalilla kieliopilla eikä kolmannessa persoonassa jne. Mutta mahtuu tähän elämään kumpaakin.
t. vanhempi par excellence