Muistelin tänään menneitä..

Istuin vuosien jälkeen vanhaan autooni joka monen mutkan kautta palas takas ns. "kotiin". Auto on sellanen teini malli madallettu, kameleonttiväri jne. Istuin autoon ja pistin popparit päälle. Kuinka ollakkaan sieltä alkoi parin kipaleen jälkeen soimaan eräs kappalle mitä miehen kanssa kuuneltiin lukuisia kertoja kun ajelimme vapaa aikanamme ympäri maakuntia. Ihan itku siinä tuli, mieleen palas ne kaikki hetket ku oltii juuri rakastuneita nuoria. Muistin ne pusut mitä ajonaikana vaihdettiin, ne hellät kosketukset ja kädestä kiinni pitämiset. Mieleen palas myös pikku tuhmat kuiskaukset siitä mitä tapahtuu kun pysähdytään rauhalliselle tielle.. Muistin myös ne lukuisat jutut siitä mitä tehdään ku ollaa "aikuisia" mietittiin millanen talo halutaan ja lapsien lukumäärästäkin laskettii leikkiä. Mitä onkaan nyt, mies miltein kellon ympäri töissä, minä hoidan kotia ja lasta. Enää ei juurikaan ole sellasia helliä hetkiä kuin silloin nuorempana. Seksiäkin harrastetaan silloin ku jaksetaan. Elämä menee tasasen tappavaa tahtia eteen päin. Tiedän että pitää olla kiitollinen siihen mitä on. Onhan meille oma maatila ja velkakin miltein maksettu. Terve laps eikä rahastakaan tiukkaa ole. Silti toivoisin viellä saavani mieheni kanssa sen tulisen tulen syttymään ja viettää niitä helliä hetkiä tulevaisuudessakin.



En tiedän miksi tämän romaanin kirjoitin, Tuli vain tunne et jonnekkin on pakko purkautua. Olis hienoa kuulla millasia tarinoita muilla on?