En "sovi" poikaystäväni naismakuun!
Olemme 25-vuotiaita, mutta poikaystäväni tuntuu edelleen ajattelevan kuin murrosikäinen....
Hän tunnusti minulle ajattelevansa, että minulla on liian pienet rinnat, ja yleisestiottaen hänen naismakunsa on lähes vastakohta sille, millainen minä fyysisesti olen.. Hän tykkää tummista ja rehevistä, ja minä olen todella hoikka ja vaalea.
Nämä ajatukset häiritsevät häntä itseäänkin, eikä kuulemma haluaisi ajatella näin. Sanoi myös, että usein nämä "kauniit" naiset ovat sitten luonteeltaan sellaisia, joista hän ei pidä, ja minä taas tunnun änelle muuten täydelliseltä. Kokee, kuten minäkin, että olemme sielunkumppaneita, ja ajattelemme lähes kaikesta samalla tavalla, ja meillä on hauskaa keskenämme.Tämä fyysinen puoli vain häntä häiritsee, ja tämä ristiriita tekee hänet välillä todela surulliseksi - kuten myös luonnollisesti minut. En kuitenkaan ulkomuotoani voi muuttaa...
Kysyn nyt teiltä mielipiteitä. Kannattaako tällaista suhdetta jatkaa? Onko mahdollista että mies "kypsyy" ajatuksineen, vai käykö jonain päivänä niin, että hän "mieleisensä" löydettyään, joka myös osoittautuu mukavaksi,(varmasti sellaisiakin on, vaikka hän uskoo nyt toisin) vaihtaa minut fyysisten mieltymystensä vuoksi?
Mies siis sanoo, että haluaisi muuttaa ajattelutapaansa, mutta ei ole varma onnistuuko siinä...huoh.
En tiedä mitä ajatella..:(
Kommentit (24)
Mieheni ei vastaa ulkoisesti miestyyppiäni: tykkään tummista isoista äijistä, hän on keskimittainen ja vaalea.
MUTTA: rakastan häntä yli kaiken, hän on ulkoisesti viehättävä mielestäni. En ikinä vaihtaisi miestäni toiseen. Todellinen rakkaus ei ole mistääb ihannemitoista kiinni.
Poikaystäväsi on lapsellinen ja ehkä ihan tarkoituksella haluaa, että sinulla on paha mieli ja huono itsetunto. Ehkä hän on itse epävarma kauniin tyttöystävänsä vierellä.
Ethän varmaan itsekään ole listasta tarkistanut, onko miehelläsi oikeanväriset silmät.
Poikaystäväsi pitäisi vielä kypsyä henkisesti, älä alistu huonolle kohtelulle. Ei tuo liity rehellisyyteen mitenkään vaan piittaamattomuuteen tunteistasi.
Ethän varmaan itsekään ole listasta tarkistanut, onko miehelläsi oikeanväriset silmät.
Niin...en todellakaan. Aluksi en edes pitänyt poikaystävääni mitenkään viehättävänä. Hän "piiritti" minua kauan, ja lopulta sitten annoin periksi, kun huomasin miten hyvin meillä loppujenlopuksi synkkasi.
Yllättävän paljon näki vaivaa minut saadakseen, jos todella olen niin erilainen, kuin mistä hän pitää..
Mies oi muuten ok ja olimmekin 12 v yhdessä, mutta lopussa se vaan jo muuttui sellaiseksi vastenmielisyydeksi että ei voi mitään.
Nyt mulla on sellainen ihannettani vastaava tumma ja komea mies.
Hassua, tai siis ahdistavaa tässä on juuri se, että minäkin olen ennen tätä poikaystävää ollut tuollaisessa tilanteessa, ja siksi ex-poikaystäväni jättänyt :( Olen siis poikaystävässäni tunnistanut myös entisen itseni!
Olen tämän hänelle sanonutkin, ja silloin kysynyt, että tuntuuko hänestä, että olisin hänelle "se oikea", vai kuvittelisiko hän pystyvänsä jonkun toisen naisen kanssa olevansa onnellisempi.
Tähän hän on vastannut, että tuntee minun olevan juuri kuin hänelle tarkoitettu, eikä voisi kenenkään toisenkaan kanssa kuvitella olevansa...
Tämä tuntuu mielestäni ristiriitaiselta, koska edellisessä suhteessani en kokenut tällaista "meidät on tarkoitettu toisillemme" -tunnetta..