Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En "sovi" poikaystäväni naismakuun!

Vierailija
05.08.2012 |

Olemme 25-vuotiaita, mutta poikaystäväni tuntuu edelleen ajattelevan kuin murrosikäinen....



Hän tunnusti minulle ajattelevansa, että minulla on liian pienet rinnat, ja yleisestiottaen hänen naismakunsa on lähes vastakohta sille, millainen minä fyysisesti olen.. Hän tykkää tummista ja rehevistä, ja minä olen todella hoikka ja vaalea.



Nämä ajatukset häiritsevät häntä itseäänkin, eikä kuulemma haluaisi ajatella näin. Sanoi myös, että usein nämä "kauniit" naiset ovat sitten luonteeltaan sellaisia, joista hän ei pidä, ja minä taas tunnun änelle muuten täydelliseltä. Kokee, kuten minäkin, että olemme sielunkumppaneita, ja ajattelemme lähes kaikesta samalla tavalla, ja meillä on hauskaa keskenämme.Tämä fyysinen puoli vain häntä häiritsee, ja tämä ristiriita tekee hänet välillä todela surulliseksi - kuten myös luonnollisesti minut. En kuitenkaan ulkomuotoani voi muuttaa...



Kysyn nyt teiltä mielipiteitä. Kannattaako tällaista suhdetta jatkaa? Onko mahdollista että mies "kypsyy" ajatuksineen, vai käykö jonain päivänä niin, että hän "mieleisensä" löydettyään, joka myös osoittautuu mukavaksi,(varmasti sellaisiakin on, vaikka hän uskoo nyt toisin) vaihtaa minut fyysisten mieltymystensä vuoksi?



Mies siis sanoo, että haluaisi muuttaa ajattelutapaansa, mutta ei ole varma onnistuuko siinä...huoh.

En tiedä mitä ajatella..:(

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
05.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nainen, mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin poikaystäväsi. Seurustelin miehen kanssa, joka ei vastannut ulkomuodoltaan lainkaan "miesmakuani". Mies oli kyllä varmasti hyvännäköinen monien muiden mielestä, mutta minä en voinut nähdä häntä esimerkiksi seksuaalisesti kiihottavana, vaikka muuten sovimme yhteen. Lopulta tilanne alkoi kärjistyä siihen, että jopa häpesin kulkea hänen kanssaan julkisilla paikoilla, mikä oli tietysti naurettavaa ja kertoi ainoastaan omasta turhamaisuudestani.

Minulle tuli todella epätoivoinen olo ajatellessani, että "joudun" olemaan tämän miehen kanssa koko loppuikäni. (Sillä toki silloin kun seurusteli ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin viettää loppuelämä yhdessä). En koskaan saisi kokea suhdetta miehen kanssa, joka olisi ns. unelmamieheni. Tämä ajatus ahdisti niin paljon, että sain paniikkikohtauksiakin. Erosimme lopulta minun aloitteestani sen jälkeen kun olin usein vihjaillut asiasta. Vähän niinkuin kerroit poikaystäväsi vihjailleen.

Nyt vuosia myöhemmin tavattuani todellisen rakkauden ja sen unelmieni miehen tajuan, että kaikki johtui yksinkertaisesti siitä, etten rakastanut tuota aikaisempaa poikaystävääni aidosti ja oikeasti. Kuvittelin rakastavani, mutta todellisuudessa en tiennyt rakkaudesta mitään. Kukaan ei ole täydellinen, kaikissa on virheensä, mutta jos oikeasti rakastaa niille on sokea.

Hassua, tai siis ahdistavaa tässä on juuri se, että minäkin olen ennen tätä poikaystävää ollut tuollaisessa tilanteessa, ja siksi ex-poikaystäväni jättänyt :( Olen siis poikaystävässäni tunnistanut myös entisen itseni!

Olen tämän hänelle sanonutkin, ja silloin kysynyt, että tuntuuko hänestä, että olisin hänelle "se oikea", vai kuvittelisiko hän pystyvänsä jonkun toisen naisen kanssa olevansa onnellisempi.

Tähän hän on vastannut, että tuntee minun olevan juuri kuin hänelle tarkoitettu, eikä voisi kenenkään toisenkaan kanssa kuvitella olevansa...

Tämä tuntuu mielestäni ristiriitaiselta, koska edellisessä suhteessani en kokenut tällaista "meidät on tarkoitettu toisillemme" -tunnetta..

Vierailija
22/24 |
05.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni ei vastaa ulkoisesti miestyyppiäni: tykkään tummista isoista äijistä, hän on keskimittainen ja vaalea.



MUTTA: rakastan häntä yli kaiken, hän on ulkoisesti viehättävä mielestäni. En ikinä vaihtaisi miestäni toiseen. Todellinen rakkaus ei ole mistääb ihannemitoista kiinni.



Poikaystäväsi on lapsellinen ja ehkä ihan tarkoituksella haluaa, että sinulla on paha mieli ja huono itsetunto. Ehkä hän on itse epävarma kauniin tyttöystävänsä vierellä.



Ethän varmaan itsekään ole listasta tarkistanut, onko miehelläsi oikeanväriset silmät.



Poikaystäväsi pitäisi vielä kypsyä henkisesti, älä alistu huonolle kohtelulle. Ei tuo liity rehellisyyteen mitenkään vaan piittaamattomuuteen tunteistasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
05.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ethän varmaan itsekään ole listasta tarkistanut, onko miehelläsi oikeanväriset silmät.





Niin...en todellakaan. Aluksi en edes pitänyt poikaystävääni mitenkään viehättävänä. Hän "piiritti" minua kauan, ja lopulta sitten annoin periksi, kun huomasin miten hyvin meillä loppujenlopuksi synkkasi.

Yllättävän paljon näki vaivaa minut saadakseen, jos todella olen niin erilainen, kuin mistä hän pitää..

Vierailija
24/24 |
05.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oi muuten ok ja olimmekin 12 v yhdessä, mutta lopussa se vaan jo muuttui sellaiseksi vastenmielisyydeksi että ei voi mitään.



Nyt mulla on sellainen ihannettani vastaava tumma ja komea mies.