Lue keskustelun säännöt.
"Olemme kasvaneet erillemme"
05.08.2012 |
Klassinen lause, jonka merkityksen tajuan nyt.
Meille kävi juuri noin: meillä ei ole puolisoni kanssa mitään yhteistä (paitsi sama osoite ja lapset).
Olemme olleet yhdessä yli 25 vuotta ja nyt tajuan, että haluan elämältäni aivan eri asioita kuin puolisoni. Tähän mennessä aika on mennyt arjen pyörittämiseen ja sitä ollaan siinä samalla "vain oltu."
Nyt kun olisi aikaa tehdä mitä haluaaa, huomaan, että haluamme aivan eri asioita. Esim haluaisin matkustaa ja nähdä maailmaa, puolisoni ei. Tai haluaisin sisustaa kotia, puolisoni ei halua edes kantaa maalipurkkia kotiin.
Tuntuu todella raskaalta, että olen suurimman osan elämästäni "tuhlannut" ihmisen kanssa, jota en oikeastaan tunne ja joka ei suostu mihinkään kompromissiin. Mitä hän ei halua, sitä ei tässä perheessä tapahdu. Alan olla jo niin vanha, etten halua enää joustaa. Miksi minun pitää aina joustaa, miksi toinen ei voisi edes joskus olla minulle mieliksi?
Lapset lentävät pesästä jonkun vuoden kuluttua, mitä tässä sitten tapahtuu? Tai vaikka tapahtuisi jo nyt?
Onko kokemuksia? Kommentteja?
Kommentit (5)
Matkusta , sisusta , älä kysele mieheltäsi. Mikäli hän ei sitten hyväksy asioita , eroatte. Ala nyt elää hyvä ihminen heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan hyvin erilaisia ja halutaan ihan eri asioita. Meidän arvomaailmakin on ihan erilainen. Miten näitä asioita ei huomannut aiemmin vai todellako ihmiset muuttuu ajan mittaan?
Olen myös miettinyt tuota, että miksi ihmeessä näitä asioita ei huomannut aikaisemmin? Veikö lastenhoito ja pakolliset työkuviot täysin kaiken energian, ja sen takia jäi huomaamatta paljon tärkeitä asioita? Vai ihan oikeastiko ihminen muuttuu?
Itse olen aina pitänyt sisustamisesta ja matkustamisesta, mutta aikaisemmin niihin ei kertakaikkiaan ollut varaa. Nyt kun olisi varaa, niin mies ei halua. Kaikki, varsinkin sisustaminen, on vain akkojen hömpötystä.
-ap-
ollaan oltu yhdessä 15vuotta ja pikkulapsiarki vie kaiken voiman. Mies vain pelaa tietokoneella ja xboxilla, luulin että sekin loppuisi joskus, mutta ilmeisesti se ei lopu koskaan vaan tyyppi pelaa vielä 50vuotiaanakin. Itse en jaksa harrastaa mitään, syön yksinäisyyteen läheisyyden puutteeseen ja vihaani. Seksiä meillä on tyydyttävästi mutta suutelua silittelyä ja läsnäoloa ei ole lainkaan...
en todellakaan tiedä mitä mäteen 10vuoden kuluttua kun lapsi ei enää tarvitse minua niin paljoa :(
ollaan oltu yhdessä 15vuotta ja pikkulapsiarki vie kaiken voiman. Mies vain pelaa tietokoneella ja xboxilla, luulin että sekin loppuisi joskus, mutta ilmeisesti se ei lopu koskaan vaan tyyppi pelaa vielä 50vuotiaanakin. Itse en jaksa harrastaa mitään, syön yksinäisyyteen läheisyyden puutteeseen ja vihaani. Seksiä meillä on tyydyttävästi mutta suutelua silittelyä ja läsnäoloa ei ole lainkaan...
en todellakaan tiedä mitä mäteen 10vuoden kuluttua kun lapsi ei enää tarvitse minua niin paljoa :(
Ollaan hyvin erilaisia ja halutaan ihan eri asioita. Meidän arvomaailmakin on ihan erilainen. Miten näitä asioita ei huomannut aiemmin vai todellako ihmiset muuttuu ajan mittaan?