Tuleeko helposta vauvasta helppo taapero?

Ja edelleenkin olen sitä mieltä että uhmaamiset on turhautumista. Tapaa päivittäin aikuisia jotka vaativat pieniltä lapsilta mahdottomia, ja käyttäytyvät itse mitä älyttömimmillä tavoilla. Näkeehän sen jo av:llä että aina halutaan ymmärtää kaikki mustavalkoisesti, ja jos joku on eri mieltä voidaan haukkua ihan millä sanoilla vain. Äitinä tollanen ihminen on erittäin rasittava.

vauvoja ja helppoja taaperoita.

esikouluikäinen ja nyt jo koululainen. Kaikki sanovat että tämä kostautuu murrosiässä mutta lapsella on oma luonteensa...



On helppo, tottakai on käyty läpi uhmat ja muut amutta helpompi tämä on verrattuna muiden vaikeisiin tai vaativiin lapsiin.

Omaa tuttavapiiriäni katsoen, voi tulla kumpi vaan. Ja taas haastavista vauvoista helppoja. Keskimääräistä useammin tempperamentiltaan helpoista vauvoista tulee helppoja taaperoita ja päinvastoin haastavat pysyvät haastavina. Eli sulla on hyvät mahdollisuudet saada helppo taapero.



Mutta, sitten se iso mutta: Olen huomannut myös, että helppojen vauvojen vanhemmille helppokin taapero tuntuu usein raskaalta, kun on tottunut leppoisaan oloon lapsen kanssa. Ja taas haastavien vauvojen vanhemmat saattavat pitää taapero- ja jopa uhmaikää helppoina, vaikka lapsi ei olisi mitenkään keskimääräistä helpompina: Todella raskaan vauva-ajan jälkeen kun mikä tahansa saattaa tuntua helpolta.



Eli saatat hyvin saada helpon taaperon, mutta on hyvin mahdollista, ettei se tunnu siltä.

raskaasti, ja ymmärrät että lasten kehitys menee kaksi askelta eteen ja yksi taakse periaatteella, ni välttämättä ei ole uhmiksia ollenkaan. Jos taas vaadit lapselta kokoajan tasaista käytöstä, voi asiat tuntua toisin. Uhmahan on lähinnä turhautumista, siitä kun omat kyvyt ei riitä siihen mitä pieni tahtoisi. Turhauttavaa, kun ei saa itseään ymmärretyksi. Esimerkiksi pieni lapsi ei pysty irroittamaan otetta, ja tavara on heitettävä että sen saa irti kädestä. Jos taas tartuu tukkaan, otetta ei saa irti. Ja huutoa tulee, sekä vanhemmalta että pieneltä, esimerkkejä löytyy paljon.

Esikoinen oli vauvana tosi vaikea ja uhmiksena keskivaikea.



Kakkonen oli vauvana tosi helppo, nyt uhmiksena aivan kamala. Uhmakohtauksien esiintymistiheys on tietysti suuri, koska kakkosta ei voi koko ajan huomioida täysin hänen toiveidensa mukaan, hänen täytyy jakaa lelut ja huomio esikoisen kanssa. Esikoisella oli vähemmän syytä uhmailla alkuun, koska hän sai leikkiä rauhassa ja kaikki leikit sujuivat hänen mielensä mukaan.



Tiedän erään toisenkin lapsen, joka oli vauvana superhelppo ja uhmiksena superkamala. Toisaalta erään toisen kaverin lapsi taas oli helppo molemmissa vaiheissa.

todella haastava uhmis. Kaverin helppo vauva oli helppo myös myöhemmin.



Minulla oli myös yksi haastava vauva josta tuli helppo uhmis.

Nyt 6-vuotiaana on taas helppo.

Vaikeeta ikää/vaihetta kesti melkeen pari vuotta, pahinta aikaa noin puoli vuotta.

Sit meni vaan ohi, yhtä yhtäkkiä kuin alkoikin (luojan kiitos)

Viides lapsista oli enkeli 2v asti ja sitten se helvetti repesi. Nyt hän on teini ja odotan kuin kuuta nousevaa, että olisi aikuinen (n. 20v).

taaperoa, helppo uhmis ja helppo murkku ja toisesta helposta vauvasta tuli helppo taapero, helppo uhmis ja helppo murkku.



Epäilen että vanhemmat kasvoivat ja oppivat ymmärtämään lapsiaan, esikoisen vaativan 10kk- 2v ajan jälkeen.

ja ainakin vielä on helppo, ikää 2v 2kk. Uusi vauva taas kitisee koko ajan. Mikään ei tunnu kelpaavan.

Äiti ja lapsi elävä n.3 vuotta symbioosissa eli lapsi ei tiedä olevansa oma persoona vaan on yhtä äidin kanssa. N.3 vuotiaana hän eroaa äidistään ja hänestä tulee yksi ihminen. Tällöin tulee uhma.



On se nyt kumma et joku yrittää uhmastakin jo tehdä äidin vian..