Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä jatkuvaa epäonnea
09.03.2015 |
Kohta loppuu voimat, masentaa niin paljon etten saa mitään tehtyä muuta kuin istuttua koneella tai tuijotettua kattoa...
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella raskaita, sitäkin ennen toki on ollut vastoinkäymisiä, lapsuudenkodissa oli paljon alkoholinkäyttöä, pettämistä ja riitaa. Muutin pois kotoa entisen poikaystävän kanssa yhteen, seurustelimme kolme vuotta ja se oli yhtä hlvettiä. En nyt sitä rupea tähän avaamaan enempää, mutta sain kokea pahoinpitelyä, valehtelua ja henkistä väkivaltaa. Poikaystävän äiti oli myöskin täysi sekopää, joka eron sattuessa kertoi "kironneensa" minut ja sanoi että elämästäni tulee niin hankalaa etten jaksa enää elää, tämä siis sen takia että jätin hänen poikansa kun vihdoin sain riuhtaistua itseni irti suhteesta. Silloin mietin että ei h*lvetti mikä sekopää.
No, vuosi erostamme löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Ensimmäinen vuosi menikin ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että epäonni seuraa minua joka paikkaan, ihan sama mitä teen. Jatkuvasti tulee kaikkia pieniä vastoinkäymisiä, epäonnea asioissa, mokailen jne. Kaikkia pieniä asioita en enää muista, mutta tässä pahimpia.. Rupesimme yrittämään lasta, ensin en tullut millään raskaaksi, sitten kun onnistui, se meni kesken. Nyt aloimme vuosi sitten yrittää lasta uudelleen, mutta en tule raskaaksi. Olemme nyt hakeutumassa lääkäriin tutkimuksiin, mutta asia masentaa silti todella paljon. Sen lisäksi olen ajanut kaksi kolaria, toisessa ei käynyt pahasti ja autokin saatiin korjattua, mutta toisessa auto lensi ojaan 80km/h tuntivauhtia, pyöri monta kertaa ympäri ja jäi katolleen. Kuin ihmeen kaupalla selvisin vähillä vammoilla. Kumpikaan onnettomuuksista ei ole aiheuttanut vahinkoa sivullisille ja olen ollut tilanteessa yksin. Ja kumpikaan onnettomuuksista ei ole johtunut siitä että olisin ottanut turhia riskejä, sen totesi poliisikin enkä saanut sakkoja liikenteen vaarantamisesta. Pahempi onnettomuus sattui todella oudolla tavalla, ajoin maantietä jossa tien molemmilla puolilla on pellot. Oli ihan järkyttävä tuuli ja yhtäkkiä tuuli puhalsi tien reunasta jäisen lohkareen jäistä tienpintaa pitkin keskellä tietä suoraan eteeni. Auton rengas osui siihen ja samalla koitin väistää (juu, liian hitaat refleksit) ja auto lähti heittelehtimään jäistä tienpitaa. Lopputulos oli mitä oli.
Tämän lisäksi olen myöhästynyt 2vkon ulkomaanmatkalta, koska kaksi herätyskelloani lakkasivat samana yönä toimimasta. Siis tavallinen kelloradio ja uudempi herätyskello. Kumpikaan herätyskelloista ei ole tämän jälkeen temppuillut, mutta yönä jona matkalle piti lähteä, kumpikaan ei inahtanutkaan.
Tämän kolmen vuoden sisällä molemmat rakkaat koirani ovat "sairastuneet" vakavasti, toiselta löydettiin erittäin paha epämuodostuma selkärangasta ja se jouduttiin lopettamaan, toiselta löydettiin erittäin paha sydänvika. Sydänvikainen koira kyllä on suht terve, mutta tilanne voi heiketä milloin vain niin että koira on pakko lopettaa. Molemmat nuoria koiria, toinen on nyt kolme ja toinen oli lopetetteaessa 6v. Tämän lisäksi töissä on mennyt erittäin huonosti, tosin välillä paremmin, mutta tuntuu senkin saralla olevan huonoa tuuria.. Esimies joka ahdisteli seksuaalisesti ja kiusasi henkisesti, tämä oli todella rankkaa. Nyt työt näyttää vähenevän hirveää vauhtia ja jotenkin tuntuu että on vain ajan kysymys kun ei ole enää töitä. Uutta työpaikkaa olen toki etsinyt, mutta vielä ei ole löytynyt.
Kyllähän jokaiselle tulee näitä vastoinkäymisiä aina vastaan, mutta tuntuu että olen oikea epäonnen magneetti. Kotona hajoaa tavarat mihin vain koskenkin, mm. juuri ostamani kallis kattolamppu tippui lattialle ja hajosi, astioita lukematon määrä, imuri, nyt pesukone vetelee viimeisiään.. Näitä pieniä juttuja riittää ja paljon.
En usko mihinkään "kirouksiin", mutta välillä tuntuu siltä että pitäisikö sittenkin uskoa. Okei, tunnen itseni ihan sekopääksi kun vain ajattelenkin näin. En vaan jaksa enää tätä jatkuvaa epäonnea, se syö kaikilta hyviltäkin asioilta ilon. Hyviä asioita toki on, en sitä väitä. Tänään on vaan taas tällainen päivä, kun tuntuu etten millään jaksaisi enää yhtään vastoinkäymistä.
Löytyykö täältä muita epäonnisia?
Kommentit (36)
On totta, että pitkät vastoinkäymisen sarjat koettelevat ihmisen rationaalista minää. Tuntuu, ettei tuollainen pitäisi olla mahdollista. Kuitenkin todellisuudessa asiat eivät liity toisiinsa. Sattuman luonteeseen kuuluvat myös pitkät sarjat, vaikka ihmismielen onkin tätä vaikea ymmärtää. Esimerkiksi sarja 011111111 ei meistä vaikuta satunnaiselta, mutta 0101101001 vaikuttaa. Kummatkin ovat silti yhtä mahdollisia, kun kukin yksittäinen numero valitaan satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Eipä ihme, että olet uupunut, olet joutunut käymään läpi monenlaisia koettelemuksia. Niiltä ei kukaan elämässä välty, mutta niiden välillä olisi hyvä olla toipumisaikaa.
Silloin kun tuntuu, ettei jaksa, on syytä hakea apua.
Kenenkään ei tarvitse yksin kantaakaan kaikkea sydämellään.
Tuntojensa jakaminen auttaa.
Voit hakeutua esim. terveyskeskuksen kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajan luo tai voit vaikka varata paikkakuntasi seurakunnan diakoniatyöntekijältä muutaman keskusteluajan. Jos saat rauhassa purkaa ja itkeä ulos kokemuksiasi luotettavan ihmisen kanssa, voi olla, että sisäiset toipumisvoimavarasi alkavat toimia. Kukaan ei voi luvata, etteikö vastoinkäymisiä taas tule. Mutta voit esim. edellämainitussa keskusteluavussa opetella, millä keinoilla voit rauhoittaa ja lohduttaa itseäsi seuraavan tullessa ja miten voit lievittää stressiä ja hätää. Kannattaa myös kiinnittää huomiota elämän positiivisiin voimavaroihin ja lisätä kaikkea sitä, mikä elämässä on hyvää.
Kuulostaa rankalta. Jotenkin tuntuu, että maailma yrittää sanoa sulle, että STOP!
Eikö olisi ihanaa vaan häipyä ja aloittaa ihan alusta jossain muualla jonain muuna ihmisenä?
Mulla meni kaikki hyvin kunnes jossain kolmenkympin paikkeilla kaikki alkoi mennä pieleen. Jätin hyvän miehen, senjälkeen aina valitsin vääriä, valitsin jotenkin vääriä työpaikkoja, tein liikaa yhtä ja liian vähän toista, ja varmaan pahin oli se, etten enää huolehtinut itsestäni. Lihoin, siisti kotini ei enää siisti, kaikki koko ajan vähän sinnepäin ja elämä ihan rempallaan.
Paras kaverini on sitä kieltä, että pitkä työttömyysvaihe vei itseluottamukseni ja nyt olisi vaan aika korjata se, niin kaikki muukin menisi kuntoon. No, aloitin muuttamalla, alkamalla sinkuksi ja hankkimalla oman koiran.
Askel kerrallaan kai, mutta sanoisin, että aloita itsestäsi. Sä olet sun elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta!!!
Elämä vaikuttaa helpolta, kun kaikki muutkin tekevät sitä, mutta ei se ole kenellekään helppoa.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:01"]
Kuulostaa rankalta. Jotenkin tuntuu, että maailma yrittää sanoa sulle, että STOP!
Eikö olisi ihanaa vaan häipyä ja aloittaa ihan alusta jossain muualla jonain muuna ihmisenä?
Mulla meni kaikki hyvin kunnes jossain kolmenkympin paikkeilla kaikki alkoi mennä pieleen. Jätin hyvän miehen, senjälkeen aina valitsin vääriä, valitsin jotenkin vääriä työpaikkoja, tein liikaa yhtä ja liian vähän toista, ja varmaan pahin oli se, etten enää huolehtinut itsestäni. Lihoin, siisti kotini ei enää siisti, kaikki koko ajan vähän sinnepäin ja elämä ihan rempallaan.
Paras kaverini on sitä kieltä, että pitkä työttömyysvaihe vei itseluottamukseni ja nyt olisi vaan aika korjata se, niin kaikki muukin menisi kuntoon. No, aloitin muuttamalla, alkamalla sinkuksi ja hankkimalla oman koiran.
Askel kerrallaan kai, mutta sanoisin, että aloita itsestäsi. Sä olet sun elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta!!!
[/quote]
Tällaisia kirjoituksia on mukava lukea. Tsemppiä muutokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
En tiedä haluaisinko aloittaa jossain alusta, uutena ihmisenä. Rakastan miestäni paljon ja haluan elää hänen kanssaan. Ainoa mitä toivon välillä on, että kaikki loppuisi. Tunnen itseni niin surkeaksi kun epäonnistun aina. Tiedän että kaikki on sattumaa, aivan varmasti. Eikä kukaan voi luvata ettei vastoinkäymisiä tule enää, niitä tulee kaikille jossain vaiheessa elämää. Välillä vaan mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt kun aina näin "rangaistaan". Pitää harkita tuota keskusteluapua. Ap
Voisitko tavata esim papin joka poistaisi kirouksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
uskoisin että kaikilla ihmisillä on elämässään helppoja jaksoja ja sitten taas vastapainoksi vaikeita jaksoja. Sulla on nyt vaikea jakso, mutta se ei tarkoita että se jatkuu ikuisesti.
Keskity siihen mikä on hyvin, sulla on mies jota rakastat, olet terve? Näihin verrattuna joku kattolampun tippuminen ei ole mitään. Ja kuullostaa että oot jo menossa kohti parempia aikoja entiseen verrattuna, jolloin mies oli kamala?
Puhun nyt vain omasta kokemuksestani mutta olen oppinut elämään sen kanssa että mikään ei ole koskaan täydellisen hyvin. Aina on asioita jotka menevät pieleen joten yritän olla kiitollinen niistä jotka menevät hyvin. Ei se aina helppoa ole, mutta itselle helpompaa jos ymmärtää vastoinkäymiset osana elämää.
En sano tätä mitenkäään tunteettomasti, mutta fakta on että monilta ihmisiltä kuolee koira, jossain vaiheessa jokaisen koiranomistajan koira kuolee ja monia ihmisiä on työttömänä näinä aikoina kun on valtion tila mitä on. Ei se varmastikaan mistään kirouksesta johdu, se on elämää iloineen ja suruineen.
9, muuten kyllä, mutta kun en oikeasti usko tuohon "kiroukseen", joten tuskin sen poistamisesta olisi hyötyä. Lähinnä huonoina hetkinä tulee mieleen, että mitä jos.. Mutta en kyllä kehtaisi omalla naamallani edes tuosta puhua, lähetettäisiin varmaan jonnekin hullujen huoneelle..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:22"]
Hei ap,
uskoisin että kaikilla ihmisillä on elämässään helppoja jaksoja ja sitten taas vastapainoksi vaikeita jaksoja. Sulla on nyt vaikea jakso, mutta se ei tarkoita että se jatkuu ikuisesti.
Keskity siihen mikä on hyvin, sulla on mies jota rakastat, olet terve? Näihin verrattuna joku kattolampun tippuminen ei ole mitään. Ja kuullostaa että oot jo menossa kohti parempia aikoja entiseen verrattuna, jolloin mies oli kamala?
Puhun nyt vain omasta kokemuksestani mutta olen oppinut elämään sen kanssa että mikään ei ole koskaan täydellisen hyvin. Aina on asioita jotka menevät pieleen joten yritän olla kiitollinen niistä jotka menevät hyvin. Ei se aina helppoa ole, mutta itselle helpompaa jos ymmärtää vastoinkäymiset osana elämää.
En sano tätä mitenkäään tunteettomasti, mutta fakta on että monilta ihmisiltä kuolee koira, jossain vaiheessa jokaisen koiranomistajan koira kuolee ja monia ihmisiä on työttömänä näinä aikoina kun on valtion tila mitä on. Ei se varmastikaan mistään kirouksesta johdu, se on elämää iloineen ja suruineen.
[/quote]
Kiitos vastauksesta, näinhän se varmaan menee. Kyllä, minulla on ihana mies ja suht hyvä terveys, mitä nyt autokolarista jäänyt joku niskavamma mikä aiheuttaa välillä päänsärkyä. Mutta muuten olen kyllä terve, samoin mies. Meillä on kiva koti ja sentään on vielä töitä, edes vähän. Ns perusasiat on tosi hyvin kunnossa. Ehkä aurinko paistaa kunnolla joku päivä vielä tähänkin risukasaan.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kans epäonninen joskus. Koko ajan sattuu ja tapahtuu mutta itse ajattelen että siihen on omat syynsä. Olen niin hihhuli että ajattelen että maailmankaikkeus haluaa kertoa mulle jotain. Kaikista noista sattumuksista olen ns.saanut jotain takaisin,vaikka silloin vitutus ollut suuri kun joutunut suunnitelmat muokkaamaan uusiksi sattumusten takia. Opetuksen tai sitten jotain parempaa tullut tilalle myöhemmin.
En oikein osaa auttaa sua. Neuvon vaan pitämään silmät auki. Kerran yksi tuttu päivitteli mulle autoni tempuilusta koko ajan (aina vaan tuli uusia vikoja kun vanhat sai korjattua) ja hän sanoi että, ehkä maailmankaikkeus haluaa kertoa autoni kautta, että kaikki ei ole kunnossa omassa elämässä. No ei ollutkaan. Elin alkoholistin kanssa ja niihin aikoihin mietin vakavasti eroa mutta en kyennyt heti heittämään kaikkea hukkaan (lapset,raha, rakkaus). Sitten kun sain lasten isän pois elämästäni niin auto alkoi toimimaan kuin uusi. Ei mitään vikoja enää ilmennyt ja sen myin sitten pari vuotta jälkeenpäin.
Ehkä olen typerä kun uskon tuollaisiin asioihin mutta ajattelen, että maailmankaikkeus heijastuu minun ajatuksistani ympärilleni. Jos ajattelen että minut on tuomittu epäonneen niin vedän sitä epäonnea kuin magneetti puoleeni. Jos olen sokea joillekkin asioille niin sitten tapahtuu kertarytinää joka aukaisee silmäni. Vaikea selittää.
Mitä jos sinä alkaisit ajattelemaan, kuinka ONNEKAS olet kun sinulla on rakastava mies, joka kaiken tämän lapsettomuudenkin jälkeenkin, on sun vierelläsi? Kiitä ja ole onnellinen sun elämästäsi...niistä asioista mitä olet saavuttanut tähän mennessä?! Työ,rakkaus, ystävät? Mieti, olet noin monesta onnettomuudesta selvinnyt, eikö se ole jo lahja?
Aloittajan tilanne kuulostaa tosi ikävältä, mutta itsekin vaikeita aikoja läpikäyneenä tiedän, että jossain vaiheessa helpottaa.
Itsellä on ollut erittäin vaikeita ihmissuhteita viimeisen kahden vuoden aikana, nyt alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan. Ensin meni välit oman isän kanssa, sitten parhaan kaverin ja lopuksi vielä anopin kanssa.
Pahimman ihmissuhdemyllerryksen keskellä meidän koira sairastui ja sain kenkää töistä. Meni kaksi päivää ja hoidoista huolimatta koira kuoli käsiini. Nyt kun elämä saatu suunnilleen raiteilleen niin toinen koira sairastui myös. Tällä hetkellä tilanne näyttää aika toivottomalta.
Töitä ei ole löytynyt, ihmissuhteita en ole saanut korjattua. Toinen koira mullan alla, toinen kovaa vauhtia menossa. Rahasta tiukkaa, ikinä ei mihinkään varaa. Mutta kevät on kuitenkin tulossa taas pitkän ja synkän talven jälkeen. Aurinko tekee ihmeitä ja parantaa mielialaa kummasti.
Aina toisinaan kyynelehdin sitä, kuinka ihanaa ja helppoa elämä olisi jos olisi vielä se yksi ihana ystävä jakamassa päivittäisiä asioita. tai jos voisi mennä isälle kylään. Soitella anopin kanssa. Kuinka ihanaa olisi lähteä koirien kanssa metsään lenkille. Kuinka ihanaa olisi mennä aamulla töihin. Vaikka surua on ollut liiankin kanssa, niin silti jaksan olla onnellinen ihanasta puolisosta ja perheestä, kummilapsesta ja jopa kavereiden ihanista lemmikeistä. Kyllä se oikea työpaikkakin joskus kohdalle osuu. Pakko.
Sillä mennään mitä on, ja kun ei paljoa ole niin ne pienetkin ilon aiheet tulee haettua pienistä, ehkä olemattomistakin asioista.
Tsemppiä aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä, tsemppiä myös kaikille muille epäonnisille :) ap
Mulla: 1 lapsi kuoli, 2 lapsi vaikeasti vammainen ja todella vaikeahoitoinen, 3 lapsi syömishäiriö ja 4 lapsi adhd tai vastaava. Mies hakkasi, otin eron ja nyt lapset itkee ja oirehtii muutenkin kun pakko mennä sen hullun luokse joka toinen viikko, oikeudessa narsisti-isä valehteli minkä ehti. Mulla vaikea perussairaus ja exän tekemiä velkoja niskassa. Jos ei ois lapsia niin en jaksais elää. Mulla ei ole ketään, siis yhtään ketään auttamassa.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:17"]Voisitko tavata esim papin joka poistaisi kirouksen?
[/quote]
Ajattelin ehdottaa samaa. Tai muun henkiparantajan, jos ap ei ole kristinuskoinen.
Uskooko moni täällä oikeasti tuollaiseen kiroukseen? Enkä mitenkään vttuilumielessä tätä kysy, ihan vaan mielenkiinnosta? AP
Tuo sinun kuvaamasi elämä on ihan normaalia elämää. Ihan normaaleja juttuja, joita kaikille tapahtuu koko ajan. Sellaista elämä on. Jos joskus ei tule vastoinkäymisiä, se on juhlaa :) Ei ole sellaista, että normaali elämä on kivaa ja ihanaa ja auringonpaistetta. Ei. Se on pääsääntöisesti jotakin opittavaa eri elämänalueilla. Joskus aurinko paistaa ja siitä kannattaa nauttia täysin rinnoin.
En viitsi nyt luetella mitä kaikkea meille on viimeisen kahden vuoden aikana tapahtunut, mutta saisit varmasti perspektiiviä ongelmaasi.
Koko ajan ihmisille tapahtuu ihan hirveitä, siis sellaisia asioita, jotka ovat pahinta maailmassa. Silloin ei koiran kuolema tunnu yhtään missään, saati joku lennolta myöhästyminen. Ja joo, minulla on koira, minulta on kuollut kaksi koiraa, olen myöhästynyt lennolta, mutta se on ihan tavallista elämää.
Lopeta nyt tuo kiroushaihattelu, jos sinut olisi kirottu, ongelmasi olisivat ihan toista luokkaa.
Löytyy...Minutkin on erotessa "kirottu" ja sen verran taikauskoinen olen, että uskon tämän epäonnen johtuvan jotenkin siitä, vaikka järki sanookin ettei voi pitää paikkaansa. Mutta kaikki mitä yritän epäonnistuu ja aina todella huono tuuri kaikessa. Ei uskalla mitään toivoa enää.