Lue keskustelun säännöt.
Poikani aloittaa eskarin tänä syksynä. Onko eka luokka mahdoton jo teoriassakin?
03.08.2012 |
Poikani on syntynyt tammikuun alussa 2006 ja ilmoittautunut esikouluun. Tänä kesänä hän oppi lukemaan varsin sujuvasti. Hän on myös osannut tehdä vanhemman sisarensa matikan kirjoista tekemättömiä lisätehtäviä. Oppimishalukkuus on valtava.
Kysymykseni onkin se, että onko edes teoriassa mahdollista aloittaa ensimmäinen luokka? Jonkun psykologin pikalausunto ehkä. Kokemuksia vastaavasta pyytäisin, kiitos.
Kommentit (33)
Tein päätökseni vastaustenne perusteella. Poikani saa eskarivuotensa. Mikään lapsinero ei kasva kotonamme, sitä en kuvitellutkaan. Minulla on tavallista enemmän lapsia ja tämä kaikki varmaan on aktivoinut poikaani.
Ehkä ajavana voimana taustalla oli oma halu helpottaa arkea sysäämällä kaikki lapset samaan kouluputkeen. Mistään ylpeydestä ja oman lapsen ihastelemisesta ei ollut kyse.
tv. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä vuotta aikaisemmin aloittamisella saavuttaa? Voi jopa aiheuttaa joillakin aloilla opiskellessa hankaluuksia, kun ikä ei riitä työharjoittelussa työtehtävien suorittamiseen.
Mutta kukin tietysti punnitsee nämä omalla kohdallaan. Nostan tuon ammattiopintopointin, kun ei äkkiselauksella tullut eteen.
Jos on sen verta akateeminen lapsi, että itsekseen oppii lukemaan, laskemaan jne.
Ja yleensä nämä aikaistajat ovat ihan alkuvuoden lapsia, jolloin ikäeroa luokan nuorimpaan on vain joitakin viikkoja.
Esimerkiksi abivuonna oli käytännön syistä tärkeää pystyä liikkumaan autolla, mikä olisi ollut ilmeisen hankalaa, jos olisin syntynyt loppuvuodesta. Tai kuinka hyvin onnistuu yliopisto-opintojen aloittaminen ja omaan asuntoon muutto alaikäisenä?.
Ilmeisesti kirjoittaja asuu jossain maalla kun kulkee autolla. Kaupungissa pääsee julkisilla.
Toisaalta jos asuu riittävän maalla, omilleen muutetaan jo lukioon. Ei siis mitään erikoista siinä, että asuu alaikäisenä poissa kotoa.
Pisteet siitä, että et vetänyt baaria keskusteluun.
sosiaalista kehitystä ja sitä monitahoista kypsyyden ja itsehillinnän tasoa, jota koulunkäynti vaatii (ja jota eskarissa pehmeästi opetellaan). Koulukypsyystestit tehdään suljetussa tilassa, jossa sosiaalinen konteksti ei ole läsnä, ja ne mittaavat vain lapsen kykyä suoritua tietynlaisista tehtävistä ja keskittyä niihin tietyn aikaa. - Siksi koulukypsyystesteistä ei ole paljon apua esim. niiden kognitiivisesti lahjakkaiden mutta esim. ryhmäkäyttäytymisessä levottomien lasten kohdalla, jotka usein testeihin kuitenkin joutuvat.
Moni koulun aloittava osaa lukea ja on kiinnostunut laskutehtävistä (ihan yhtä moni ei osaa). Esi- ja alkuopetus on kuitenkin niin paljon enemmän kuin lukemisen harjoittelua. Se on ennen kaikkea ohjatun ryhmätoiminnan ja pitkäjänteisen työskentelyn harjoittelua ja taitojen vakiinnuttamista sekä sosiaalisen kanssakäymisen harjoittelua. Pelkkä lukutaito ei tee kenestäkään koulukypsää. Eikä "koulukypsänkään" ole mikään pakko aloittaa koulua ennen aikojaan. - Lasten lapsuus on nykyään aiempaa lyhempi. Koulussa tulee vastaan väistämättä myös "kielteisiä" vaikutteita isommilta lapsilta sekä monitahoisia sosiaalisia jännitteitä ja paineita. Miksi lapsi pitäisi saada kouluympäristöön pienenä?
Nykyaikaisessa koulussa kyllä pyritään eriyttämään oppimateriaaleja. Lapsesi saa varmasti lähikehityksen vyöhykettään vastaavia tehtäviä niin äidinkielessä kuin matematiikassakin, vaikka olisi osannut lukea jo monta vuotta ennen ekaluokkaa. Lapsesi ei muutenkaan tule olemaan ainoa, joka osaa lukea tai laskea ennen koulun alkua. Kiinnostaisi tietää, MIKSI ap kokee, että koulun käynnin aloittaminen nyt etuajassa olisi lapselle hyödyllistä tai hyväksi? Että hän pääsisi aikanaan yliopistoon tai työelämään vuoden aiemmin?
En nyt ihan suoralta kädeltä sanoisi tai edes edellytä, että lapsemme, jotka molemmat lukivat ennen kouluun lähtöä, kouluttautuvat akateemisiksi. En sittenkään, vaikka itse olen. Minulle tärkeintä on se, että lapsi löytää itselleen ammatin, jossa viihtyy ja jolla tulee toimeen. Ihan sama, vaikka se löytyisi ammattikoulusta hyvälläkin peruskoulutodistuksella, jos tuo aikainen lukeminen nyt edes mitään takuita siitä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasi myös lukea sujuvasti ja laski kerto- ja jakolaskujakin jossain määrin ja oli erittäin oppimishaluinen. Oli myös sosiaalisesti kehittynyt ja osasi mm. solmia kengännauhat, pistää luistimiset itse jalkaan ja huolehtia vaatteistaan ja mitä kaikkea nyt vaaditaankaan että eka luokka sujuisi.
Mut hänen kohdallaan tehtiin koulukypsyystesti jo keväällä ja todettiin että voi mennä hyvin suoraan eka luokalle. Sun lapsen kohdalla kuulostaa aika kiireelliseltä jos nyt viikkoa ennen koulun alkua aletaan järjestää asiaa. Mut tosiaan ihan ekana voisit pyytää sitä koulukypsyystestiä.
Esimerkiksi abivuonna oli käytännön syistä tärkeää pystyä liikkumaan autolla, mikä olisi ollut ilmeisen hankalaa, jos olisin syntynyt loppuvuodesta. Tai kuinka hyvin onnistuu yliopisto-opintojen aloittaminen ja omaan asuntoon muutto alaikäisenä?
No meillä poika muutti ammattiopintojen perässä 16-vuotiaana 300 kilometrin päähän alaikäisenä ja ilman autoa itsenäisesti omaan vuokra-asuntoonsa eikä ole ollut mitään ongelmaa. Miksi ihmeessä alaikäisyys olisi ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppi itse lukemaan viisivuotiaana ja sitä ennen oli jo kauan laskenut plus- ja miinuslaskuja, jopa helppoja kertolaskuja. Oppimishalua riitti ja poika suorastaan ahnehti erilaisia tietokirjoja.
Vuosi ennen eskaria tarhasta ehdotettiin harkittavaksi, josko lapsi skippaisi eskarin ja menisi kouluun vuotta aiemmin. No, me emme suostuneet edes harkitsemaan. En käsitä, miksi kukaan haluaisi riistää lapseltaan yhden huolettoman lapsuusvuoden. Koulu on koulua, vaikka se nyt pari ekaa vuotta suht helppoa onkin. Lapsen oppimishalua voi kyllä tukea muutenkin.
Minusta on ollut suuri rikkaus, että lapsi sai rauhassa opetella koululaisen rytmiä ja tiettyjä juttuja kuten itsekseen kulkemista ja sovituista kellonajoista kiinnipitämistä eskarissa. Samoin hän sai olla ikäistensä kaverien seurassa. Eskariryhmä siirtyi melkein sellaisenaan suoraan ensimmäiselle luokalle, joten siinäkin mielessä koulun aloittaminen tuntui turvalliselta.
Uskon myös, että myöhemminkin on hyvä juttu, että lapsi on samanikäinen kuin luokkatoverinsa. Silloin hän voi kokea esim. rippikoulun, autokoulun ja vaikkapa baareihin pääsyn yhdessä luokkatovereittensa kanssa.
Oppimisinto ei ole laantunut mihinkään, vaikka lapsen kanssa ei ole kiirehditty. Päinvastoin. Olemme onnekkaita, koska poika sai opettajan, joka tunnistaa lapsen tarpeet ja osaa kehittää hänelle sopivia haasteita niille hetkille, kun muut opettelevat sellaista, mikä häneltä jo sujuu. Meille vanhemmillekin tuli yllätyksenä, kun todistuksessa oli keväällä merkintä, jonka mukaan poika oli kouluvuoden aikana koulutunneilla lukenut ylimääräisenä viisitoista "ihan oikeaa" kirjaa.
Esimerkiksi abivuonna oli käytännön syistä tärkeää pystyä liikkumaan autolla, mikä olisi ollut ilmeisen hankalaa, jos olisin syntynyt loppuvuodesta.
ei minulla ainakaan ollut abivuonna omaa autoa käytettävissä ja maalla asuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppi itse lukemaan viisivuotiaana ja sitä ennen oli jo kauan laskenut plus- ja miinuslaskuja, jopa helppoja kertolaskuja. Oppimishalua riitti ja poika suorastaan ahnehti erilaisia tietokirjoja. Vuosi ennen eskaria tarhasta ehdotettiin harkittavaksi, josko lapsi skippaisi eskarin ja menisi kouluun vuotta aiemmin. No, me emme suostuneet edes harkitsemaan. En käsitä, miksi kukaan haluaisi riistää lapseltaan yhden huolettoman lapsuusvuoden. Koulu on koulua, vaikka se nyt pari ekaa vuotta suht helppoa onkin. Lapsen oppimishalua voi kyllä tukea muutenkin. Minusta on ollut suuri rikkaus, että lapsi sai rauhassa opetella koululaisen rytmiä ja tiettyjä juttuja kuten itsekseen kulkemista ja sovituista kellonajoista kiinnipitämistä eskarissa. Samoin hän sai olla ikäistensä kaverien seurassa. Eskariryhmä siirtyi melkein sellaisenaan suoraan ensimmäiselle luokalle, joten siinäkin mielessä koulun aloittaminen tuntui turvalliselta. Uskon myös, että myöhemminkin on hyvä juttu, että lapsi on samanikäinen kuin luokkatoverinsa. Silloin hän voi kokea esim. rippikoulun, autokoulun ja vaikkapa baareihin pääsyn yhdessä luokkatovereittensa kanssa. Oppimisinto ei ole laantunut mihinkään, vaikka lapsen kanssa ei ole kiirehditty. Päinvastoin. Olemme onnekkaita, koska poika sai opettajan, joka tunnistaa lapsen tarpeet ja osaa kehittää hänelle sopivia haasteita niille hetkille, kun muut opettelevat sellaista, mikä häneltä jo sujuu. Meille vanhemmillekin tuli yllätyksenä, kun todistuksessa oli keväällä merkintä, jonka mukaan poika oli kouluvuoden aikana koulutunneilla lukenut ylimääräisenä viisitoista "ihan oikeaa" kirjaa.
tämä nykyinen hektinen elämänmeno määräisi toisin.
niin mun olis pitänyt laittaa omani sinne nelivuotiaana. Oppi lukemaan 3,5-vuotiaana ja sen jälkeen alkoi harjoitella laskemista. Mutta tykkää leikkimisestä, vaikka ottaa toki itse selvää kiinnostavista asioista lukemalla ja kyselemällä. Sosiaalisesti sopisi olemaan kotona vielä yhden vuoden lisää, mutta menee lopulta kouluun nyt ajallaan kuusivuotiaana (täyttää jouluna seitsemän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä tulee tuo abivuoden auton tarve?
Esimerkiksi abivuonna oli käytännön syistä tärkeää pystyä liikkumaan autolla, mikä olisi ollut ilmeisen hankalaa, jos olisin syntynyt loppuvuodesta.
ei minulla ainakaan ollut abivuonna omaa autoa käytettävissä ja maalla asuin.
täytettyään. On myös tammikuun alussa syntynyt. En silti laittanut kouluun aikaisemmin, vaan menee vasta nyt (syntynyt 05). Laskea on osannut 4 v. iästä alkaen.
Yllätys oli positiivinen kun pääsi kouluun, jossa lapset on jaettu esitietojen mukaan ryhmiin. Tytön luokalla siis kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa. Ja tutustumispäivänä jo kirjoittivat jotain pientä.