Tunteista puhuminen ei kannata saati puolensa pitäminen :(

... ja marttyyriäidin tytär. Tunsin syyllisyyttä aina, kun tein jotain, mitä itse halusin, enkä täyttääkseni jonkun muun odotuksia. Sitten vain tuli mitta täyteen, pysähdyin miettimään, kuka minä oikeasti olen ja millainen haluan olla.



Jatka vain aloittamallasi tiellä, tulet itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi. Niin ainakin kävi minulle.

kunhan aikasi niitä koulit, niin jo he ymmärtävät ettet sä olekaan mikään kynnysmatto.



Nimim. ehkä entinen lapanen mutta nykyinen napakka jopa läppäisevä (henkisesti) nahkahanska ;) Anna takaisin ja tee se tyylillä ja kunnolla.

Olisit sanonut sille rasittavan kuuloiselle äidillesi että hyvä, se sopii mainiosti ettei soita enää, ja saa kyllä olla yhteyksissä kunhan opettelee ensin KÄYTTÄYTYMÄÄN!

Kun ihmiset ovat tottuneet sinuun tietynlaisena, ne suorastaan tyrmistyvät kun yhtäkkiä olet jotain muuta. SE tuntuu aivan kohtuuttomalta ja takaisin tulee niin että lätty lätiseen. Sä olet nyt tienhaarassa. voit päättää itse pystytteltkö vanhassa vai menetkö uuteen.



Huom. molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.



ei ole helppo pitää päätään ja olla ajoittain ilkeä ja kuulla olevansa kiittämätön jne. Toisaalta... mä itse valitsin tämän tien. Mä en kestänyt olla aina se joka nielee kaiken. Mulla se johti niin matalaan itsetuntuun että oli masennusta ja itsetuhoisia tuntemuksia. Olin mieluummin vähän paska ulkoisesti muille kuin totaalipaska sisäisesti itseni mielestä.



Ei silti ole häpeä vaikka "taantuisit" takaisin kiltiksi. Moni tekee niin. Tarkkaile tilanteita. Usein muuten se kovempi luonne on helpompi osoittaa tuntemattomammille ihmisille, niiden joilla ei ole ennakko-oletuksia susta, on helpompi niellä sun epäkiltti luonne, koska ne ei tiedä muustakaan.

Kun ihmiset ovat tottuneet sinuun tietynlaisena, ne suorastaan tyrmistyvät kun yhtäkkiä olet jotain muuta. SE tuntuu aivan kohtuuttomalta ja takaisin tulee niin että lätty lätiseen. Sä olet nyt tienhaarassa. voit päättää itse pystytteltkö vanhassa vai menetkö uuteen.

Huom. molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

ei ole helppo pitää päätään ja olla ajoittain ilkeä ja kuulla olevansa kiittämätön jne. Toisaalta... mä itse valitsin tämän tien. Mä en kestänyt olla aina se joka nielee kaiken. Mulla se johti niin matalaan itsetuntuun että oli masennusta ja itsetuhoisia tuntemuksia. Olin mieluummin vähän paska ulkoisesti muille kuin totaalipaska sisäisesti itseni mielestä.

Ei silti ole häpeä vaikka "taantuisit" takaisin kiltiksi. Moni tekee niin. Tarkkaile tilanteita. Usein muuten se kovempi luonne on helpompi osoittaa tuntemattomammille ihmisille, niiden joilla ei ole ennakko-oletuksia susta, on helpompi niellä sun epäkiltti luonne, koska ne ei tiedä muustakaan.

Niille on kummallekin ihan käsittämätöntä että sinulla on omia ajatuksia ja mielipiteitä.



Jos on kerran ollut kiltti ja kaiken nielevä, niin sellaisena tulee pysyäkin - sekä äidin että anopin mielestä. Nille on ihan kauheaa se, että et enää teekään juuri niin kuin he käskevät, juuri silloin kun he käskevät. Luultavasti yrittävät miehesi kautta vaikuttaa siihen että palaat "normaaliksi".



Pidä pääsi ja pintasi!

mä aloin heti miettiä että teinkö nyt sitten pahasti jne. kun sanoin takas. No en tehnyt sitä ihan tyylillä, mutta kerroin kyllä äidille, että myös minulla voi olla elämässäni vaikeita hetkiä, en jaksa aina minäkään olla täydellisyys.Äiti on aina yrittänyt olla täydellinen ja sitten syyttellyt muita, että emme häntä arvosta. Arvostan toki mutta rassaa välillä se "minä en ikinä unohda mitään vaikka seinät kaatus" jne. Eihän hän unohdakaan, mutta aika väsynyt onkin. Onhan siihen väsymykseen todellakin muitakin syitä mutta paljon myös vaatii ihan itse itseltään)

puolensa pitää. Siksi moni vaikeneekin. Mutta kyllä siitä puolensa pitämisestä on se hyöty, ettei kaikkea haudo sisällään. Jos olet tähän asti niellyt kaiken, niin tietysti noille "sopimuskumppaneillesi", on vaikeaa se alussa niellä.

Olen itse ollut liian kiltti ja tietoisesti ruvennut pitämään puoliani.



Alkuun ihmiset eivät osanneet reagoida tai suhtautua puolieni pitämiseen ja luulen siihen olevan kaksi syytä:



Ensimmäinen syy on puhtaasti se, että ihmiset ovat tottuneet sinun käyttäytyvän tietyllä tavalla ja poikkeava käytös aiheuttaa reaktion. Käytöstäsi voidaan pitää loukkaavana, vaikka samanlainen käytös olisi normaalia jollakin toisella. Käytöksesi hämmentää ja sitä voidaan pitää jopa uhkaavana tai ainakin loukkaavana.



Toinen syy on se, että ainakin itse 'syyllistyin' alkuun liian pontevaan itseni puolustamiseen. Kun ei ole ennen pitänyt puoliaan, saattaa helposti ylireagoida. Minua ainakin pelotti tai jännitti itseni puolustaminen, ja hain siihen pontta ehkä liian voimakkaalla reagoinnilla. Toisaalta taas en tiennyt missä menee "hyvän maun mukaiset" rajat itsensä puolustamisessa.



Älä hätäile: sinä opit ja läheisesi oppivat, vähitellen. Joissakin tilanteissa voit suoraan sanoa, että yrität vain pitää puoliasi, mutta kaikissa tilanteissa tai kaikkien ihmisten kanssa se ei ole järkevää. Ihmiset kuitenkin oppivat, vaikka alku voikin olla myrskyisää. Pidä kuitenkin puolesi, se on sinun oikeutesi! Tsemppiä!

jonka perusluonteeseen kuuluu oikeasti kiltteys ja hyväntahtoisuus. Itse haluanisin olla jotakin muuta. Ärsyttää, kun osa ihmisistä pitää heikkouden merkkinä huomaavaista, kilttiä ja avuliasta käytöstä, esim. työpaikalla kiltit jäävät jalkoihin. Puolustan kyllä itseäni tarpeeen vaatiessa, mutta esimerkiksi juuri työpaikalla se peruskiltteys ja ystävällinen, toisia huomioiva asenne kääntyy ristiriita tilanteissa itseään vastaan: ihmiset eivät kunnioita kilttejä, tunnollisia ihmisiä, työpaikalla pitäisi olla hankala, vaativa ja riitaisa niin saisi paljon helpommin ajettua omia asioita eteenpäin, eikä jäisi esim. lomissa toisten jalkoihin.



Valitattavasti elämässä jossa välillä vallitsee viidakon laki, kiltteydestä on vain haittaa. Ihmiset eivät kunnioita kilttejä ihmisiä, ja jos peruskiltti ihminen puolustaa omia oikeuksiaan joutuu tekemään kaksiverroin työtä, kuin sellainen "vaativampi" luonne.

kunhan aikasi niitä koulit, niin jo he ymmärtävät ettet sä olekaan mikään kynnysmatto. Nimim. ehkä entinen lapanen mutta nykyinen napakka jopa läppäisevä (henkisesti) nahkahanska ;) Anna takaisin ja tee se tyylillä ja kunnolla.

Niitä nyt vaan harmittaa kun menettävät hyvän kynnysmaton.

Kyllä ne tottuu siihen että sinullakin on omat mielipiteet ja oma tahto :)

Mukana ovat pysyneet ne aidot ja lisääkin saa tulla. Edes sun vanhemmilla ei yksinkertaisesti vaan ole mitään oikeutta kohdella sua miten vaan, joten anna takaisin kerrankin niin että tietävät varoa seuraavan kerran tullako sulle alkuunkaan huutamaan ja sua mm. syyllistämällä ohjailemaan. Hanki itsellesi "munaa", lujuutta. Mulla sitä nykyään on, vaikka varsin kiltti ulkonäköni saattaa johtaa suuresti kaikenlaisia päänaukojia harhaan. Se vaan tuleekin heille sitten hävyttömän viiltävänä sivalluksena, kunhan tilannetta harkittuani näytän mistä mut on tehty. :P On ihan itkukin päässyt joltain, voi sentään.

"Kiittämätön tytär"!! Pyysitkö äidiltäsi lupaa syntyä ja hän sitten armollisesti sut tähän maailmaan punnersi vai oletko 13 v., jota yritettän kasvattaa syyllistämällä?



Jos ei kumpikaan pidä paikkaansa, niin sano äidillesi, että sit kun hän osaa käyttäytyä kuin aikuinen aikuiselle, niin sit voi ottaa yhteyttä!



Ja mieheille nyt ei kauheen asiallisesti kannata puhua. Kilahtaminen ja jopa pieni raivoominen on hedelmällisempää ja saa miehen ajattelemaan asioita (jopa sunkin kannalta). Semmonen asiallinen puhuminen tuntuu miehistä samalta kuin äiti puhuisi ylhäältä alaspäin lapselle.

Tunteista puhuminen ei kannata saati puolensa pitäminen :(

Vierailija - 03.08.12 11:56 (ID 15317152)





Olen aina kuulemma ollut liian kiltti, niellyt kaiken. Nyt aattelin puhua. Eilen avauduin siipalle. Lopputulos: riita, vaikka kuinka yritin puhua asiallisesti. Aamulla sit äiti soittaa ja syyttää erään asian unohtamisesta. Rupes tymäpäseen se huuto joten sanoin takas. Lopputulos: olen kiittämätön tytär, kuulemma parempi ettei enää soitella.

sun pitää vaan itse tottua siihen, että vaikka haluaisit ihmisten olevan samaa mieltä sinun kanssasi, niin monesti he eivät olekaan ja seurauksena voi olla riita. Siis yhtä vähän kuin sinä haluat enää myöntyä toisten mielipiteisiin niin nekin haluavat myöntyä sinun. Vaikka olisi tietysti kivempi kun kaikki osaisi aina ajatella järkevästi ja rationaalisesti mutta usein se vain ei mene niin. Epäreilustikin ihmiset voivat käyttäytyä, kuten esim. äitisi, mutta sitten vaan täytyy lakata odottamasta kovin suurta tukea tämmöisiltä ihmisiltä..äitisi lienee aina ollut samanlainen, et vain ole huomannut kun olet koittanut vältellä niitä konflikteja?



Mä itse kyll monesti myös yritän välttää riitelyä kun en vain jaksa, jos kyse ei ole mistään kovin tärkeästä- oon vain havainnut, että jotkut ihmisetn on liian tyhmiä jotta niitten kanssa kannattaa alentua väittelemään, sitten annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Voit itse paremmin kun et jätä kaikkea sanomatta, tiedän kokemuksesta. Riitahan puhdistaa ilmaa, se on avoimuutta. Myöhemmin voi asian tarvittaessa ottaa esille eri tavalla, mutta kyllä sinulla on oikeus mielipiteisiisi ja tunteittesi kertomiseen!



Yritän itsekin "kouluttaa" läheisiäni, välillä onnistun ja välillä en. Taustalla mullakin samanlainen marttyyriäiti, joka osaa tuomitsemisen ja syyllistämisen taidon. Oikea henkinen vallankäyttäjä siten.



Ei sun tarvitse olla henkinen likasanko muille.



Tsemppiä!

Ihanaa että jopa tältä palstalta voi saada näin paljon ymmärrystä. Varmasti loukkasin äitiä mutta kerroinhan jo hänelle, etten tarkoittanut asiaa siten, mulla vaan kilahti, kun hän alkoi heti möykkäämään. Siihen hän kommnetoi ettei möykännyt eikä huutanut. Joopa joo :) Minä en kuulemma näe vikaa itsessäni.



Marttyyriäiti... Hmm... Mulla on ollut hyvä lapsuus ja hyvä äiti, mutta jotenkin hän on hirveästi aina kerjännyt niitä kehuja ja kiitoksia. Niitä on vaikea antaa, kun on on syytetty niin paljon kiittämöttömyydestä. Vaikka aidosti, oikeasti olen kiitollinen. Mutta tiedättekö: kun toinen oikein korostaa, kuinka hän on taas pistänyt loma-aamuna kellon soimaan että ehtisi sitä tätä ja tuota, niin en minä osaa kehua. Oma valinta. Kukaan ei ole pyytänyt, vaatinut.

jollakin vielä samantapaisia kokemuksia tai muuten vaan tällaisesta aiheesta kommentteja, lukisin mielelläni. ap