Lapsi ei halua pyöräillä

Mutta tosiaan sit on noi koulun pyöräretketkin ja kaikki! Noh, onneks ainakaan esikoisen luokka ole tehnyt ainuttakaan pyöräretkeä kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana...



Mutta jossain vaiheessa nekin kai tulee eteen. Eikä sitä hommaa opi, ellei opettele.



ap

Mikset kysy lapsesi toimintaterapeutilta apua? He ovat juuri tällaisia ongelmia varten.



Itse olen saanut lievästi kömpelön ja aran lapsen oppimaan motorisia taitoja, kun olen ottanut määrätietoisen asenteen, että nyt tätä asiaa on vaan pakko harjoitella, koska tämän asian oppiminen kuuluu elämään. Olen antanut kannustukseksi tarran jokaisesta onnistuneesta harjoittelukerrasta ja viidestä tarrasta palkinnon. Aluksi onnistumiseksi hyväksyttiin jo pelkästään se, että suostui tulemaan luistelukentälle huutamatta.



Meidän poika oppi pyöräilemään ilman apupyöriä kesällä ennen kouluunmenoa, kun sanoin, että kouluun mennessä on osattava ajaa. Otettiin apparit pois ja lähti saman tien menemään. Olisi varmasti oppinut jo aiemmin, jos olisi vain uskaltanut yrittää.

Mun neljännelle menevä tyttö on niin huono pyöräilemään, että vieläkin mietin, uskallanko päästää luokan kanssa pyöräilemaan. Kolmannella ei ainakaan päästetty. Kyydit esim. uimahalliin järjestettiin muulla tavalla.

Meillä vähän kuopuksella samanlaista liikenteessä. Ei puhettakaan että haluais ajaa pyörällä ja appareiden poisottamisesta ei kannata edes haaveilla ennen kuin ajaa sujuvasti appareilla. Potkupyörät sun muutkin löytyy, mutta intoa tosi vähän.



Tässä jotain hassuja juttuja, jotka ovat meillä vähän motivoineet:



- ajettiin päiväkodin pihaan (ihailee joitain, jotka tulee päiväkotiin pyörällä)



- ajettiin fillarilla ja sit sai juoda juomapullosta vettä (juomapullo siis pop)



- ajettiin fillarilla ja kun oltiin pieni kierros ajettu, niin käytiin hakemassa jätskit



- motivaatio tuntui nousevan hurjasti silloin kun aikuiset eivät olleetkaan enää reissussa jalan eli kun muutkin ottivat pyörän (vaikka tuntuikin, ettei uskalla ottaa), niin lapsi innostui polkemaankin paljon paremmin



En tiedä mitä kaikkea teillä on kokeiltu, mut jos kerran eilen on innostunut, niin kehukaa kovasti ja kokeilkaa vaikka joitain noista meidän jipoista.



Mun on tosi vaikeaa olla vertaamatta poikaa hänen isoveljeensä (joka myös kömpelö), sillä isoveli ajoi jo monta vuotta aikaisemmin sujuvasti ja oppi ajamaan ilman appareita jo tähän ajankohtaan verrattuna varmaan 1,5 sitten. Itsekin olen tosin oppinut myöhään ajamaan ilman appareita, joten tavallaan ymmärrän tätä pientä.

Mulla on erittäin huonot muistot eräältä koulun pyöräretkeltä, kaikkien oli pakko osallistua vaikka mulla ei ollut edes pyörää. Sellainen piti sitten lähettää matkahuollon kautta mun mummolasta 500 km:n päästä. Olin kai just samana kesänä oppinut siellä ajamaan ilman appareita, mut pyörä oli vieras enkä osannut kovin hyvin ajaa sillä. En uskaltanut ajaa jyrkkää alamäkeä vaan talutin ja muut vaan ohittaessaan ilkkui, nauroi ja ajoi tahallaan lätäkön päältä että vettä roiskui mun niskaan.



Toivottavasti noita retkiä ei enää tehdä jostain turvallisuussyistä tai siksi ettei muslimitytöt voi pyöräillä niissä hameissa tms.



Pointti siis oli että olisinpa oppinut aikaisemmin ajamaan ilman appareita, kuin 1. ja 2. luokan välisenä kesänä.

tai ylipäätään ajaa, edes niillä appareilla.

Meillä auttoi ensin se, että päiväkodissa elto pisti pyöräilemään kerran päivässä yhden toukokuun ja vuotta myöhemmin lapsen toimintaterapeutti teki kotikäynnin, jolloin opeteltiin menemään ilman appareita. Vieläkin on aika nihkeää, mutta saan nyt kerran viikkoon edes yrittämään. Jos toimintaterapialle saadaan jatkoa, niin tarkoitus olisi muutama kerta taas käyttää pyöräilyyn.



Eli siis, ota eskarissa puheeksi ja tee erittäin selväksi, ettei ole vanhemmista kiinni, ettei harjiittele.

Toimintaterapeutti ei kyllä ole puhunut asiasta mitään...

Juu, meilläkin tämä lähti vanhempien aloitteesta. Ensin kysyin eltolta, pystyvätkö auttamaan tässä päiväkodissa. Eskarivuonna pyysin apua toimintaterapeutilta.



Tämä vaatii sen, että toimintaterapian maksusitoumuksessa on ohjauskäyntejä. Eli, että kunta korvaanmyös toimintaterapeutin matkakuluja (päiväkotiin, koululle, kotiin, minne ikinä).

on pyöräilyä vihaava poika. Itse sanoo vihaavansa pyöräilyä :(



Joka kesä ollaan jouduttu hänet lahjomaan pyöräilyyn. Pidetään tärkeänä sitä että lapsi osaa pyöräillä, ihan jo koulunkin takia vaikka ei muuten hirveästi pyörällä liikkuisi.

Lahjomalla ollaan pidetty taitoa yllä.



Kaikki muut perheessä tykätään pyöräilystä ja liikutaan paljon pyörällä. Tämä pyöräilyä vihaavakin lapsi tulee ihan suosiolla omalla pyörällään mukana mummola- ja kauppamatkoille, mutta muuten ottaa mieluummin potkulaudan käyttöön tai vaikka juoksee.

Potkupyörällä meni ihan mielellään, mutta se on jäänyt jo pahasti pieneksi 126 cm pitkälle lapselle.



Onneksi lapsi mahtuu vielä pyöräkärryyn niin voidaan siinäkin toisinaan kuljettaa jos pyöräily tuntuu hänestä kovin tympeältä.



Voi olla että hän joskus oppii pitämään pyöräilystä, mutta jos ei opi niin ei maailmaa kaada. Ei kaikkien tarvitse pitää samoista asioista. Ja liikkumaan pääsee muillakin välineillä :)

niin pyörälläajohan voi tuntua tosi pelottavalta. Pyörä on kova ja terävä esine, ei ole kiva pelätä että kaatuu sen kanssa. Jutelkaa toimintaterapeutin kanssa. Ei varmasti kannata pakottaa lasta pyöräilemään. Meillä poika innostui varsinaisesti vasta 10-vuotiaana pyöräilystä kun sai joustokeulaisen maastopyörän.