Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka olisi tykännyt koulun liikuntatunneista?
02.08.2012 |
Mä tunnen vain yhden naisen, jonka lempiaine koulussa oli liikunta. Nyt kolmekymppisenä tää nainen on wannabe-liikkuja, joka kyllä kiltisti maksaa kuntosalijäsenyyden vuodesta toiseen, muttei koskaan käy silleä. Kuvittelee vieläkin olevansa se luokan paras urheilija (kun joskus yläaste- ja lukioiässä pelasi joukkuepelejä) ja tietävänsä liikunnasta kaiken.
Mä sen sijaan inhosin koululiikuntaa yli kaiken, mutta heti lukiosta päästyäni aloitin vapaaehtoisesti liikkumisen ja treenaan vieläkin kuusi kertaa viikossa. Oon totaalisen koukussa :D
Kommentit (23)
jonka lempiaine koulussa oli liikunta. Tosin kaikki lajit eivät olleet ihan mieleisiä, kuten airobikki (miten nyt sit ikinä kirjoitetaankaan) ja voimistelu. Kaikki pallopelit ainakin oli jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ala-asteella koululiikunta oli ihan järkyttävää - opettaja muisti sanoa aina mulle ja yhdelle toiselle oppilaalle JOKA tunti, että me ollaan kaikista huonoimmat liikunnassa. Mulle oli oikeasti ihme, että olin oppinut edes kävelemään, joten jo ala-asteelaisena älysin jättää opettajan kommentit omaan arvoonsa, mutta eipä noista tunneista mitään mukavia muistoja jäänyt.
Sen sijaan meillä oli lukiossa aivan ihana eläkelöityvä liikunnan opettaja. Hän pelatutti meillä paljon lentopalloa ja luistelututti ja vei keilailemaan ja tanssitti. Nää kaikki lajit oli mulle kömpelölle oikein mukavia lajeja ja en joutunut ainaisen moittimisen kohteeksi (mitä nyt luokan urheilua harrastavat tytöt piti pilkkanaan), joten lukion liikuntatunnit oli minusta oikeasti tosi kivoja. Olin taatusti huono, mutta mukavaa silti oli.
olin perushyvä kaikessa, siis en loistanut mutta pärjäsin (9:n oppilas, en tiedä mitä olisi nykykriteerein). Nykyäänkin liikun paljon, itse asiassa jonkin verran enemmän kuin kouluaikoina.
opettaja muisti sanoa aina mulle ja yhdelle toiselle oppilaalle JOKA tunti, että me ollaan kaikista huonoimmat liikunnassa.
Minkälaisia ihmisiä päästetään opettajaksi? Eikö tuollaiset pitäisi karsia jo pääsykokeissa...
joka ois tykännyt liikunnasta. Poikkeuksena yläasteen viimeinen vuosi, jolloi meillä oli mahtava jumppamaikka sijaistamassa syömishäiriön ja muiden mt-ongelmien uuvuttamaa vakituista opettajaa. Tunnelma tunneilla oli silloin aivan mahtava, kaikki saivat osallistua, oppilaat eivät itse jakaneet joukkueita jne. Muina aikoina noi tunnit oli kuin jotain sosiaalista koetta siitä, että mitä tapahtuu ja millainen hierarkia muodostuu, kun teini-ikäiset pistetään mellastamaan kahdeksi tunniksi ilmaan mitään ohjausta ja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettaja muisti sanoa aina mulle ja yhdelle toiselle oppilaalle JOKA tunti, että me ollaan kaikista huonoimmat liikunnassa.
Minkälaisia ihmisiä päästetään opettajaksi? Eikö tuollaiset pitäisi karsia jo pääsykokeissa...
Meillä oli eka-tokaluokalla karsea liikunnanopettaja. Karjui pää punaisena pienille oppilaille, ja jos joku sattui vaikkapa kaatumaan suksilla niin kommentti oli tasoa "Mene sitten pois siitä tieltä kun et edes hiihtää osaa".
Muistan että vielä kolmosluokalla itkin joka liikuntatunti, vaikka opettaja oli jo vaihtunut. Kammo jäi. Vasta lukiossa keksin, että hei, tämähän voi olla ihan kivaakin. Yleensä kyllä vihaan liikuntaa suoritusmielessä eli sitä että liikutaan vain jotta saisi liikuntaa. Esim. pyöräily maisemia katselemaan tai vaikka tanssiminen menevät koska niissä tekemisen pääpaino on jollain muulla kuin liikunnalla.
en mä kaikista lajeista tykännyt, inhosin hiihtoa ja inhoan edelleen, mutta pesis, koripallo, lentopallo olivat suosikkejani, samaten tykkäsin uinnista silloin harvoin kun sinne pääsi. Ja suunnistuskin oli mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lempiaine ollut, mutta yksi kivoimmista. En ollut mikään huippuoppilas vaan kasin tasoa, mutta liikunnasta pidin (paitsi pesiksestä ja kuulantyönnöstä) ja pidän edelleen.
Liikuntanumero oli ala-asteella 9-10 ja ylä-asteella sekä lukiossa 10. Tykkäsin eniten pallopeleistä, jalis, lentopallo, pesäpallo yms. Yleisurheilusta tykkäsin kovasti myös. Suunnistus oli vähän "kehnompi" laji, mutta menetteli. Pidän edelleen (40+) liikunnasta, mutta erona on nyt se, että olen täysin hurahtanut kestolajeihin mistä taas en kouluaikoina niinkään pitänyt. Ja punttisali on sitten myös uutta, sitä ei ollut kouluaikoina ollenkaan ohjelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 v poikani takia. Tykkää liikunnasta eniten kouluaineista, mutta on pikkasen pullukka ja ope antaa vanhan seiskan numeroksi.
Harrastaaa jalista kolmasti viikossa ja liikkuu muutoinkin.
10 v poikani takia. Tykkää liikunnasta eniten kouluaineista, mutta on pikkasen pullukka ja ope antaa vanhan seiskan numeroksi.
Harrastaaa jalista kolmasti viikossa ja liikkuu muutoinkin.
vaan liikunnan numero perustuu siihen, mitä koulussa esittää. Jos pysty leukoja vetämään eikä jaksa juosta tai ei osaa hypätä korkeutta, niin se on sitten siinä. Ei auta vaikka pelaisi jalista joka viikonpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mä muista, että mun kaveritkaan olis liikuntaa vihanneet. Sehän oli vaan kivaa, kun sai vähän hengähdystaukoa luokassa istumiseen. Eilä meistä kukaan ollut mikään kilpaurheilija. Itselläni oli liikuntanumero yleensä 8.
Omista lapsistani vanhin ei pidä liikuntatunneista, koska siellä ei kuulema koskaan tehdä juuti mitään. Yläasteella on. Joskus saa erityisluvalla käydä lenkillä kun muut tekee jotain muuta. On siis kestävysurheilija.
9. lk- lukion ajan. Sain käytännössä tehdä mitä lystäsin jos se liittyi oman lajini treeniin. Urheilulukioita ei tuohon aikaan paljon ollut joten sellaiseen ei ollut tilaisuutta mennä. En muista että olisin kertaakaan pelleillyt keilojen ja hernepussien kanssa perinteistä voimistelua.
*Kääkkä*
Eli sama juttu, sain tosin jo seiskalta lähtien puuhata lähinnä omiani liikkatunnilla.
En kyllä aina treenannut, joskus valehtelin kotona, että tänään on pakko mennä muiden kanssa liikkatunnille (tykkäsin koululiikunnasta ja yleensä oli ihan tyhmää joutua omiin treeneihin vielä koulupäivän aikanakin).
Nykyään olen vannoutunut sohvaperuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettaja muisti sanoa aina mulle ja yhdelle toiselle oppilaalle JOKA tunti, että me ollaan kaikista huonoimmat liikunnassa.
Minkälaisia ihmisiä päästetään opettajaksi? Eikö tuollaiset pitäisi karsia jo pääsykokeissa...
No voit vaan arvata, että oliko tuo opettaja Norssissa ja siten mallina lukemattomille, varmaan sadoille tuleville luokanopettajillekin.
vihasin liikuntatunteja jo ala-asteelta lukioon asti. Opettajat olivat huonoja, mutta väittivät että minä olen. Samoin muut oppilaat.
Lähempänä kolmeakymppiä aloin liikkua ja liikunnasta tuli työ. En ole, enkä koskaan ollutkaan, huono ja lahjaton.
opettajat saavat lapset vihaamaan liikuntatunteja. Itselläni oli seiskaluokalta ysille aivan järkky liikkaope. Pelasin silloin jalkapalloa ja lentopalloa ja olin niissä aika hyväkin, lentiksessä jopa nuorten maajoukkueleirityksessä.
No, joka tapauksessa kerran tuli koulussa tilanne että löin pallon muutaman kerran open varpaille, kun se yritti mestaroida lentiksessä, niin napsahti jälki-istuntoa. Äitini suuttui ettei sellaisesta voi jälkkäriä antaa ja lähti siitä paikasta rehtorin puheille. Jälkkäri peruttiin, mutta "yllättäen" mun liikkanumero putosi kympista kasiin. Toisaalta oli hubaa kun joka kerta sen jälkeen ope piti huolen ettei ollut mun hyökkäyslinjalla kun pelattiin lentistä.
Ainoastaan koripallosta en niin välittänyt. Jäin aina liikuntatuntien jälkeen pidettävään liikuntakerhoonkin. Tämä siis alakoulussa. Yläkoulussa taas opettaja suosi niitä tosissaan urheilevia, muut eivät olleet mitään.
Ja usein joukkuepeleissä se vikaksi tai tokavikaksi joukkueeseen valittu. Mutta koululiikunnassa oli minulle positiivisiakin kokemuksia.
Nämä kokemukset olivat positiivisia:
-suunnistus (tosin ope ei ollut kovin kannustava mutta itse tykkäsimme)
-1500m juoksu, koin elämäni ensimmäisen endorfiinihumalan
-pesäpallo, muistan, että oli kiva pelata, vaikka en ollutkaan hyvä
ja olinkin kaikessa hyvä. Enää en liiku.
9. lk- lukion ajan. Sain käytännössä tehdä mitä lystäsin jos se liittyi oman lajini treeniin. Urheilulukioita ei tuohon aikaan paljon ollut joten sellaiseen ei ollut tilaisuutta mennä. En muista että olisin kertaakaan pelleillyt keilojen ja hernepussien kanssa perinteistä voimistelua.
*Kääkkä*