Onko lääkäreitä paikalla? Sopisiko minulle lääkärin ammatti?

analyyttinen luonne on se jolla on merkitystä, ei empatialla tai muullakaan. Jos olet hyvä luonnontieteissä, hae lääkikseen ihmeessä, mutta se tunne tuossa työssä ei ole päällimmäisenä "olen avuksi ja hyödyksi" vaan juuri päinvastoin "en taaskaan voinut tehdä potilaan hyväksi mitään", ja se on tärkeämpää sietää kuin halu auttaa. Valitettavasti. Jos haluat olla avuksi ja hyödyksi, lue itsesi vaikkapa sairaanhoitajaksi.

analyyttinen luonne on se jolla on merkitystä, ei empatialla tai muullakaan. Jos olet hyvä luonnontieteissä, hae lääkikseen ihmeessä, mutta se tunne tuossa työssä ei ole päällimmäisenä "olen avuksi ja hyödyksi" vaan juuri päinvastoin "en taaskaan voinut tehdä potilaan hyväksi mitään", ja se on tärkeämpää sietää kuin halu auttaa. Valitettavasti. Jos haluat olla avuksi ja hyödyksi, lue itsesi vaikkapa sairaanhoitajaksi.

ja olen kyllä analyyttinen/pohdiskeleva, vaikka en sitä osanut tuohon kysymykseeni kirjoittaakaan (mut eikö sitä näkynyt itse kysymyksessä/tekstissä muuten?).

Hyviä näkökulmia vastauksestasi sain.. Tiedostan kyllä, että monesti näissä "auttamisammateissa", kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä tulee turhautumisen tunteita, kun ei voi auttaa, vaikka haluaisi, mutta jos edes joskus voisi auttaa...

ap

mietin vaihtoehtona röntgenhoitajaa lahjakkuusprofiilini vuoksi. Siinähän kyllä saa olla hyödyksi.



Siis haluan, että työni on hyödyllistä, nyt teen ihan turhaa työtä. (En tiedä täytyisikö sen niin auttamista olla).



ap

lääkärin pitää olla tyyppi, joka on valmis työntämään kätensä paskaan, vereen, hikiseen ihmiseen jne. Joka ei silmäänsä räväytä kun näkee tlehtuneen haavan tai märkäisen ihottuman tai katkenneen luun, vaan joka kirjaimellisesti tarttuu työhön ja hoitaa sitä. SIinä ei empatiat eikä analyysit oikeasti paljon paina. Suurin osa lääkärintyöstä ei ole mitään housea, vaan ihan käytännön hommaa.



Empatiasta minusta kuulosti huonolta se, että koet että sun pitäisi olla empaattisempi. Se, että kokee että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on, tarkoittaa unettomia öitä ja syyllisyyttä.

niin miksi et valmistaudu pääsykokeisiin ja yritä? Opiskeluaika on melko pitkä, kyllä siinä selviää sovellutko alalle vai et. Harva on pyrkiessään valmis.

lääkärin pitää olla tyyppi, joka on valmis työntämään kätensä paskaan, vereen, hikiseen ihmiseen jne. Joka ei silmäänsä räväytä kun näkee tlehtuneen haavan tai märkäisen ihottuman tai katkenneen luun, vaan joka kirjaimellisesti tarttuu työhön ja hoitaa sitä. SIinä ei empatiat eikä analyysit oikeasti paljon paina. Suurin osa lääkärintyöstä ei ole mitään housea, vaan ihan käytännön hommaa.

Empatiasta minusta kuulosti huonolta se, että koet että sun pitäisi olla empaattisempi. Se, että kokee että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on, tarkoittaa unettomia öitä ja syyllisyyttä.

että olen vähän herkkis (ja sillä just viittasin asioihin, joita luettelit), mutta samalla sanoin, että luulen karaistuvani (sinun jälkeesi kirjoittanut ehkä viittasi tähän sanoessaan, harva aloittaessaan valmis).

niin haluaisin kehittyä ja haluaisin kehittyä juuri empaattisuudessa, onko siinä jotain pahaa? En ole öitäni asian takia ole valvonnut ja koe jatkuvaa syyllisyyttä "voi kun en ole tarpeeks empaattinen"...

ap

ap

Ja jos et sattuisikaan karaistumaan, niin sitten tutkijaksi katselemaan mikroskooppiin.



En ole itse lääkäri, mutta jos vertaa nykyistä "kehtaamistani" siihen millainen olin lukion lopussa, niin ero on valtaisa.

lääkärin ammatissa

Vitsi miten hienoja kommentteja.. (vitsi). Pari tuttua on lääkärinä, ja kertovat että siihen empaattisimman ja empaatittomamman (?) väliin mahtuu kaikennäköisiä persoonia. Niin monta erilaista lääkäriä kuin on persoonia. Jokainen hoitaa omalla tavallaan, omilla kyvyillään, ja näistä kummatkin ovat kehitettävissäolevia ominaisuuksia. Vaikutat minusta skarpilta tyypiltä, jossa olisi hyvin ainesta lääketieteen saralle.

Mielipiteetkin asioista muuttuvat sitä mukaa, kun näkee ja kokee uusia asioita. Ajatteletko tänään samalla tavoin kun 5 vuotta takaperin?

Ota haaste vastaan! Tuskin sitä päätöstä katuu, että tulipa riipastua ja päästyä lääkikseen. Tsemppiä!!

T. Kanssahakija

Jos tosissasi luulet, että alkoholismi on oma valinta, niin en suosittele sinulle lääkärin ammattia. Sinulla ei näytä olevan minkäänlaista lääketieteellistä pohjaa, joten tuskin pääset pääsykokeista läpi.

Lääkärintyössä on niin monta eri erikoistumisvaihtoehtoa, että aika monelaisille persoonillle löytyy kyllä se oma ala. Opiskelu kypsyttää ammattiin niinkuin eletty elämä muutenkin. Sitä empatiaa täytyy toki olla mutta liian empaattinen ja herkkä ei ammatissa pärjää koska joutuu pöivittäin katsomaan ihmisten ongelmia, joihin itse voi vaikuttaa aika vähän, toki se pieni osuuskin voi olla tärkeä potilaalle. Mutta särkynyttä avioliittoa, työttömyyttä, paskaa puolisoa, koulukiusaustaustaa, huonoja vanhempia ym. ei voi lääkäri korjata eikä voi  mitenkään rahaksi tai syliksi muuttua. Aika paljon joutuu tekemään myös potilaan kannalta ikäviä päätöksiä, sekä hoidollisesti että taloudellisesti. Kaikki tämä täytyy sietää. Tärkeää on tiedonhalu ja valmius työuran kestävään oppimiseen ja kehittymiseen, kyky tehdä yhteistyötä aika kirjavissa työyhteisöissä erilaisten ammattiryhmien kanssa ja kyky päästää irti työasioista ja nauttia muusta elämästä.