Palkitseeko haastavan lapsen vanhemmuus enemmän kuin helpon

mulla on helppo ja haastava

Haastava lapsi on vain haastava, varsinkin hermoille. Tiedän, koska omissa on sekä vaikeita että helppoja.

helpotusta, kun huomaa että siitä vaikeastakin on tulossa suht normaali nuori ja kyllä hänenkin elämänsä tulee varmaan menevän ihan hyvin...

Itsellä yksi vaikea ja kaksi helppoa, ja kyllä ne helpot ovat ihanan helppoja vuodesta toiseen!

Se palkitsee, kun näkee että on edes yhden osannut kasvattaa kunnolla ja se yksi toimii normaalisti.



Minusta haastavan lapsen kasvatuksessa palkitsevat hetket on niitä kun sekin istuu nätisti ja on hetken hiljaa ilman hillumisia. Tai nukkuu tai on pois kotoa.



-väsynyt äiti

Siis sitä palkitsevuutta.

Lapsi palkitsee aina.

Sen voin sanoa, että vuosikausia valvottava lapsi koettelee vanhempiaan enemmän kuin hyvin nukkuva lapsi. :)

helpotusta, kun huomaa että siitä vaikeastakin on tulossa suht normaali nuori ja kyllä hänenkin elämänsä tulee varmaan menevän ihan hyvin...

Itsellä yksi vaikea ja kaksi helppoa, ja kyllä ne helpot ovat ihanan helppoja vuodesta toiseen!

Toivon että nään että tuosta vaikeastakin tulee vielä joku päivä normaali, pärjäävä ja muita ajatteleva nuori mies.

Olen erityislapsemme kanssa läheisempi koska tarvitsee niin paljon aikuista. En ole häneen väsynyt vaan hän on voimavarani.

Haastava lapsi on itsessäänkin rasittava, lisäksi muiden töykeät kommentit aiheuttavat mielipahaa.

Kyllä ne hermot on kireällä ja usein tekis mieli hakata päätään seinään. Tottakai haastavammastakin lapsestaan ilooitsee kun hän käyttäytyy hyvin tai tekee jotain hyvää, mutta ei se minusta ole sen palkitsevampaa kuin helpomman lapsen vastaavat toimet. Välillä on tosin huomattavan ihania aamuja, jos haastava lapsi nukkuu vahingossa pitkään. Ehkä en nauttisi hiljaisuudesta niin paljon jos kumpikaan lapsistani ei olis haastava.

että lapsen hyvä käytös olisi tulosta erinomaisista kasvatustaidoista. Ja osaa iloita sellaisista asioista, joita monet pitävät itsestäänselvyyksinä.



Itselläni molemmat lapset olleet haastavia, vilkkaita, kehitysongelmiakin, mutta henkiin jäätiin.

Kun huomaa, että sitkeällä työllä ja pitkällä pinnalla saavuttaa tulosta niin tottakai se palkitsee. Osa kehityksestä lienee kasvun ja iän myötä tuomaa, mutta emme väheksy omaa osuuttamme.

Vuosikausia pään hakkaamista seinään ja nyt alkaa tuntua, että elämä lapsen kanssa on suht normaalia (kun osaa ennakoida ja ohjata lasta oikein).



Meillä kolme lasta joista yksi erityisen vaativa ollut pienestä saakka.

ja haastava, ja on se ollut monena hetkenä erittäin raskasta ja masentavaakin. Ja tosiaan vanhemmuus on raskasta, kun itsekin lapseen ärsyyntyy, ja toisaalta loukkaa, kun muut ärsyyntyvät, ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle, kun lapsen töppäilyjä joutuu setvimään.



Toisaalta muiden lasten kohdalla ei ole itkenyt ilosta, kun lapsi saa stipendin hyvästa kaveruudesta, tai murkkuiässä kehuja alkaa tipahdella siitä, miten älykäs ja aktiivinen lapsi on. Eikä puhelin ole soinut enää aikoihin sen takia, että lapsi olisi jossain töpännyt.

Ehdottomasti.

"Helppo" lapsi menee aika helposti, haastava vaatii työtä ainakin meillä enemmän kuin kolme "helppoa" yhteensä ja sitten niitä saavutuksia osaa arvostaa ja niistä iloitaan ihan eri tavalla.

Haastava lapsi on itsessäänkin rasittava, lisäksi muiden töykeät kommentit aiheuttavat mielipahaa.

Kun on itsekin aivan uupunut sen haastavan kanssa niin suihen päälle isovanhemman, tarhan opeetajan tms taivastelu vaan uuvuttaa enemmän.

Helppo taas on aina niin helppo että hävettää kun lapsia vertaa keskenään. Raastavaa tämä on , ei erityisen palkitsevaa.

Haastavan lapsen kanssa niitä negatiivisiä hetkiä tulee liikaa, se väsyttää. Lisäksi, kuten joku sanoikin jo, ympäristö tuomitsee ja lisää sitä kielteistä olotilaa.



Helpon lapsen kanssa kaikki sujuu, no, helposti. Saa aina kiitosta ja hymyjä, sekä lapselta että ympäristöstä.