Mä oon niin kateellinen ja tiedän etten sais olla

siskoni menee naimisiin ensi viikolla ja mä olen kateellinen. Niin saatanan kateellinen. Häät on isomman budjetin häät, varmasti hienot ja näyttävät. Olenn useamman kuukauden kuunnellut viikottain, välillä päivittäin, sitä kuinka paljon mikäkin on maksannut. Ja heti seuraavassa puhelussa kuunnellut sitä kuinka he riitelevät koko ajan miehensä kanssa, nukkuvat eri huoneissa, siskoni on ilmeisesti pettänyt jo tulevaa sulhasta yms. Uskon että siskoni nai rahaa, mies on todella varakas ja siskoni saa kaiken ilmaiseksi mitä vaan keksii sormella osoittaa.



Välillä murehdin että ymmärtääkö siskoni että rahan takia ei kannata mennä naimisiin jos muita tunteita ei pahemmin ole ja säälittää jos hän pilaa elämänsä miehen kanssa jota ei rakasta. Mies kuitenkin palvoo häntä, joten seuraavaksi mietin yleensä että eiköhän heistä onnellisia tule. Välillä olen vain puhtaasti kateellinen, ihan kaikesta.



Me olemme mieheni kanssa kahlanneet läpi viikon päästä esikoisemme vauvavuoden, se kokemus todella kasvatti.. Molemmat varmasti mietimme eroa useasti tuon vuoden aikana, mutta loppupeleissä nyt tuntuu että suhteemme on todella vahvistunut tuon vuoden aikana ja rakkaus syventynyt. Mutta naimisiin mies ei silti halua, vastaus on aina "no katotaan ens vuonna". Mä en jaksa enää edes kysyä, todennäköisesti en pääse ikinä naimisiin. Surettaa. Itse olisin halunnut pienet häät, pelkästään vanhempamme ja sisaruksemme paikalle. Eli ei kyse ole mistään näyttämisestä "meillä onkin hienommat häät kun teillä", ei varmasti olisi.



Tuntuu epäreilulta että minä en pääse naimisiin vaikka olemme todella tehneet töitä suhteemme eteen, meillä on lapsi ja samat arvot. Siskoni pääsee naimisiin vaikka ilmeisesti on pettänyt miestään, ei halua mitään intiimiä kanssakäymistä tämän kanssa, valehtelee miehelle suun ja korvat täyteen jne. Ja samalla tunnen niin helvetin huonoa omaatuntoa siitä että kehtaan ajatella siskostani noin ja kadehtia häntä, minun pitäisi olla iloinen hänen puolestaan. Ja no niinhän mä olen, aina joskus kun pystyn siihen..:(