Olen hyvin koulutettu ja pettynyt työelämään.

Valtsikasta valmistunut ja muitakin tutkintoja taskussa. Pätkää riittää, mutta vakityötä ei saa. Ja hyvä olen sekä työssäni että sosiaalisissa taidoissa.

Itse muutuin iloisesta, sosiaalisesta ja ystävällisesttä pätkätyöläisestä vihaiseksi pätkätyöläiseksi ennen vakityön saamista.

Nyt olen sitten vihainen vakkari. En pääse siitä vitutuksen tunteesta eroon vaikka haluaisin.

Aamulla töihin mennessä saattaa mennä parikin tuntia ihan hienosti ennen vitutuksen alkamista, mutta joka päivä se tulee ennemmin tai myöhemmin.



Niin monta vuotta tuli pätkätyökyykytystä etten enää osaa luottaa ollenkaan työnantajaan enkä koe saavani minkäänlaista arvostusta osaamisestani.

Vieläkin siis elää ja voi hyvin uskomus, jonka mukaan hakijassa on jotain vikaa, mikäli on ollut työttömänä.



Joko olet väärin koulutettu, liikaa koulutettu, liian vähän koulutettu, liian vähän työkokemus, liikaa työkokemusta tai sitten vain olet pitkäaikaistyötön eli hyvin hyvin epäilyttävä.

että Suomessa koulutetaan niin paljon ihmisiä aloille, joilla ei töitä juuri ole, korkeintaan pätkätöitä.



Ei muuta kuin eteenpäin miettimään. Todella moni joutuu vaihtamaan alaa. Toinen yliopistotutkintokin on helpompi opiskella koska edellisestä saa paljon hyväksilukuja. Jatko-opinnot olisivat ainakin omalla alallani olleet lopullinen niitti työnsaantimahdollisuuksiin.



Tsemppiä!

Ulkomailta hyvin koulutetut saavat takuuvarmasti työpaikan ja hyvää palkkaa. Koulutusta arvostetaan siellä ihan toisella tavalla kuin Suomessa.

Monessa maassa esim. suomalaista yliopistotutkintoa ei käytännössä arvosteta yhtä paljoa kuin paikallista. Työttömyys on korkealla ympäri Eurooppaa.

t: nimim. ulkosuomalainen

ja kerran oli vakityö, josta en kerta kaikkiaan pitänyt. Totesin, että parempi on tehdä pätkääkin kuin ryytyä kamalassa, stressaavassa ja sopimattomassa vakityössä.

Joten jotain hyvääkin sitten pätkätyössä voi olla :)



Ihanne toki olisi hyvä vakityöpaikka, mutta mä olen luopunut toivosta! Ja ikää 35, 3 lasta. Töitä olen ehtinyt tehdä valmistumiseni jälkeen (2002) seitsemässä eri työpaikassa ja olla kolmen lapsen äitiyslomalla kotonakin siinä välissä.



Kieltämättä usein harmittaa olla kesät työtön ja pähkäillä vuosittain, mistä saa työtä. Toisaalta kääntöpuolena mulla on aikaa olla kotona lasten kanssa joka tapauksessa kesäisin verrattuna moneen muuhun työhön, vaikka olisinkin työtön. Kaikki on vähän mihin vertaa, että kuinka paljon ottaa pannuun vai ottaako ollenkaan :)