Erityislapsen kavereista

Vähän riippuu. Et kertonut, että millaisia haasteita lapsellasi on.



Vertaistuki on ihan mielettömän hyvä asia ja siksi toisaalta erityislapset erityislapsen kavereina ovat hyvä juttu. Taas toisaalta, jos toiset lapset ovat kehityksessä myös jäljessä tms., voisi muiden lasten malli rohkaista lasta harjoittelemaan taitojaan.



Samoin jos lapsilla esim. asperger/autismi kaikilla, voisi sosiaalisia taitoja olla hyvä harjoitella jossain muuallakin kuin tuossa porukassa.

Oman kokemuksen mukaan hyvää on se, että lapset ovat tasa-arvoisia, eikä yhdestä tule kaikkien (myös lasten vanhempien) syntipukkia. kun kaikki ovat jotenkin piokkeavia, on teoriassa mahdollista, etä erilaisuuden takia ei tule syrjityksi (Tosin mä olen kyllä nähnyt sitäkin, että sitten toiset ovat väärällä lailla erilaisia, erilaisempia kuin toiset, ja tulevat sitten kuitenkin syrjityiksi). Lisäksi, jos tässä sattuu niin päin, että oma lapsi on selviävämmästä pääst erityinen, hänelle kehittyy erittäin hyvä näkemys siitä, miten muita autetaan ja tuetaan ja miten erilaisuutta siedetään. Jos ei ole, niin toivotaan, että jollekulle joukossa kehittyy sellainen.



Huonoa on sitten se, että ne kaverit asuvat säännönmukaisesti jossain kaukana ja lapset eivät voi oma-aloitteissesti sopia kyläilyjä tai leikkimisiä. Lisää huonoa on se, että lapsilta puuttuu "normalin malli", kun mallioppiminen on kuitenkin - jopa autisteille - äärimmäisen tärkeää näille lapsille. Tästä seuraa helposti erityminen todellisesta maailmasta ja myöhemmin altistuminen kaikenlaisille huijauksille ja hyväksikäytöille, kun ei ole mitään kuvaa siitä, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen. KOlmanneksi huonoa on se, että ainakin meidän poika sai näissä erityisluokissa ja erityisip-kerhoissa kerran viikossa turpaansa - kaikilla kun oli ongelmia ja tämä lapsi kun ei osannut yhtään nähdä, milloin olisi kannattanut väistää. Joka paikassa oli toki nollatoleranssi väkivallan suhteen, eli jokaiseen insidenttiin tarttui aina opettaja ja rehtori ja kaikki, mutta myöhäistähän se silloin oli kun toinen oli jo saanut turpaansa.



Meidän lapselle paras on ollut sellainen tilanne, että hänellä on sekä erityisiä että tavallisia lapsia ja nuoria kavereinaan. Näin näistä on voitu yhdistää parhaat puolet ja suurimmaksi osaksi vältytty huonoilta puolilta.

Lapsella ADHD. On tukitoimilla ja lääkkeillä normaalilla luokalla. Kaikki kaverit ovat "normaaleja" lapsia. Suvussa yksi erityislapsi mutta eivät tule toimeen, riitelevät jos ovat yhdessä.



Emme ole kokeneet että tarvittais vertaistukea. Ehkä sitten jos lapselle tulee ongelmia.