Eläminen ja sen ihanuus on yliarvostettua?

Itse olen ajatellut, että ihmisen elämä on kuin muurahaisella. Yhtä arvokkaita molemmat. Ja yhtä merkittävät tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa.



Tätä kun olen vähän tarkemmin miettinyt, niin olen tullut semmoiseen ajatukseen, että se muurahaisenkin elämä on ihan tärkeä juttu. Ja sen, että juuri sä voit itse päättää mitä elämältäsi haluat, koska kukaan muu ei sitä voi sun puolesta päättää.



Ihminen voi tehdä itse itselleen polun jota kulkea, jos haluaa, mutta pakko sitä ei ole tehdä, vaan voi myös kulkea moottoritiellä muiden mukana.

Mistä se arvokkuus sitten koostuu? Ja millä tavalla se on merkityksellistä maailmankaikkeudelle?

oikeastaan mitään vikaa, mutta vaikka olisin se abortoitu vauvaparka, en surisi ollenkaan.



joskus ihmettelen miksi olen tehnyt lapsia kun elämä on aika kovaa, kukaan ei pääse kolhuitta.

että voin määritellä ihan itse sen, mikä minulle on arvokasta.



Jaa kääntäen maailmankaikkeuden näkökulmasta katsoen USA:n presidentin elämä ei ole oikeastaan sen arvokkaampi kuin minun tai pihamaalla tallaamani muurahaisenkaan. Tämä lisää minun oman päätökseni arvokkuutta, koska jonkun muun näkökulmasta kaikki voi olla yhdentekevää.



t. 2

että voin määritellä ihan itse sen, mikä minulle on arvokasta.

Jaa kääntäen maailmankaikkeuden näkökulmasta katsoen USA:n presidentin elämä ei ole oikeastaan sen arvokkaampi kuin minun tai pihamaalla tallaamani muurahaisenkaan. Tämä lisää minun oman päätökseni arvokkuutta, koska jonkun muun näkökulmasta kaikki voi olla yhdentekevää.

t. 2

Tarkennuksesta siis. Huomenna jatkan nhyvää yötä

Hyvää yötä omasta puolestani!



t. 2

Maailma on epätäydellinen ja ankeakin paikka toisinaan. Jumala on täydellinen. Taivaassa sitten kaikki on niin upeaa, ettei järkemme voi sitä vielä käsittää.

Jumalaan uskomattomana en voi vain yhtyä ajatukseesi.



Maailma ei oikeastaan ole epätäydellinen, se vain on, ja me olemme siinä.

Miten määrittelen elämän, itseni siihen, maailman. Sen oman polun luominen ympäristön, kanssaihmisten, maailmankuvan, maailmankatsomuksen kanssa. En tiedä missä vaiheessa kaikki alkoi tuntua niin merkityksettömältä minulle itselleni. Kysyttäessä elämäni tarkoitusta olin hiljaa ja mielessäni mietin, että eiköhän sekin ole yhdentekevää. Olen sen periaatteessa täyttänyt, enkä voi sitä alkaa etsimään sieltä mistä sitä en löydä (kanssakeskustelija oli harras uskovainen).

jossa on lusittava elinkautinen!

Syntymäänsä ei voi päättää, tänne on sopeuduttava jotenkin, yritettävä tehdä lusittavasta ajasta edes ajoittain mukavaa ja antaa asioille merkityksiä

itse elän aika paljon tässä ja nyt, vaikka tiedostan miten olen tähän hetkeen päätynyt ja mitä tekoni vaikuttaa tulevaan. Elän inhimillisesti, mutta niin hyvin kun oma moraali sanoo (joka kehittynyt yhteiskunnan ja perheen odotuksista, laki, normit, sosiaalisuus). Vaikka elän ihan tavallista duunarin elämää vaivoineni ja murheineni niin tiedostan, että olen äärettömän hyväonninen synnyttyäni tähän maahan, tässä ajanjaksossa ja jossa minulla on mahdollisuus vaikuttaa elämääni (ihmisoikeus, tasa-arvo, koulutusmahdollisuus, terveystieto ja -palvelut, sosiaaliturva jne jne) ja äärettömän onnellinen perheestäni. Mutta siis muuten elämäni on aika tasapaksua ja toivottavasti (!) tälläistä jatkossakin.

Loppujen lopuksi elämän tarkoitus on lisääntyminen ja suvun jatkaminen. Aika pelkistettyä, mutta hyvin totta. Silloin oman elämän miettiminenkin jää vähempiarvoiseksi, kun alkaa miettimään omien lasten elämää, ja kuinka pystyisi heitä tukemaan, että siitä tulisi hyvä.



t. 2

Tuota kun miettii, niin tulee mieleen, että miksi oikeastaan miettiä, miten omien lasten elämästä tulisi hyvä, jos heidänkin elämänsä tarkoitus on vain saada lapsia. Onko siis tarkoitus, että heidän elämänsä on hyvä 20 - 30-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen heillä ei enää ole väliä, vaan heidän lapsillaan?

Loppujen lopuksi elämän tarkoitus on lisääntyminen ja suvun jatkaminen. Aika pelkistettyä, mutta hyvin totta. Silloin oman elämän miettiminenkin jää vähempiarvoiseksi, kun alkaa miettimään omien lasten elämää, ja kuinka pystyisi heitä tukemaan, että siitä tulisi hyvä.

t. 2