Miten te pariskunnat selviydytte kun yhteistä aikaa on todella vähän?

ja antaa arvoa yhteisellle ajalle



eikä sovi heikolle vaimolle



t. kokemusta on 25 v ajan

vaan 2 erillistä yksikköä, jotka kykenevät olemaan yhdessä ja erikseen. Kamalaa, jos mieheni lähtisi töihin 7.30 ja palaisi kotiin 16.30 ja olisi viikonloput vapaalla.

Miehellä reissutyö.



Meillä on yhteisiä harrastuksia ja ollaan tiiviisti lapsien harrastuksissa mukana.



Ei tässä minusta mitään ihmeellistä ole, ulkopuoliset sitä puhuu että olen reissuleski jne muttei minua haittaa.

Meillä arki pelaa ilman miehenkin puuhasteluja ja me tehdään lapsien kanssa asioita joista mies ei niin välitä, syödään ruokaa josta mies ei niinkään välitä jne.



Itse tykkään taas vuorotyöstä, yöllä tekeminen on mukavaa ja saa nukkua aamusta hiljasessa kodissa.



Mies tekee kotihommia joten mikäs tässä?

Itse vuorotyössä ja mies matkatyössä, joten aika hyvin osuu tuohon sinun kuvaukseen.. Ollaan kohta 6 v. yhdessä oltu ja asuttu. Paljon vaatii työtä ja tahtoa, mutta on sen arvoista :) Ollaan avoimia ja puhutaan negatiivisistakin jutuista juurta jaksaen, jolloin eivät jää vaivaamaan. Tehdään toisillemme kivoja asioita, esim. mies saattaa siivota kodin lattiasta kattoon tai tuoda kukkia, ihan muuten vaan tai toisen arkea helpottamaan. Tehdään yhdessä juttuja ja arvostetaan toistemme tärkeitä asioita. Toisaalta kun ei näe välttämättä joka päivä, vaikka saman katon alla asutaankin, niitä yhteisiä hetkiä arvostaa kovasti.



Meidän mielestä meidän suhde ainakin on paras, en tiedä järkevästä :)

Eli kun se vapaa vihdoin on niin kummallakin on täysin eri ajatukset sen käyttämisen suhteen. AP

Kyllä mua välillä riepoo, kun mies on viikot 'oikeissa' töissä ja viikonloput paiskii töitä yrittäjänä. Ja välillä on keikkatöitä niin, että on pois kotoa 2-7pvä. Kotiin päästyään mies nukkuu enimmäkseen. Ei siitä seuramieheksi ole. Lapsetkin kaipaavat isän kanssa peuhaamista. Onneksi miehen työsesonki hiljenee talveksi ja työmäärä vähenee.

Näemme noin 4 iltaa viikossa, ja joka toinen tai kolmas viikonloppu.



Lapset saavat viettää aikaa kummankin vanhemman kanssa erikseen, on eri jutut ja se on tärkeää.



Perheen yhteistä aikaa tosi vähän, mutta sitäkin arvokkaampaa. Emme tee mitään ihmeellistä, käymme metsässä, lenkillä, olemme ja nautimme.



Meille tämä sopii.

vaan 2 erillistä yksikköä, jotka kykenevät olemaan yhdessä ja erikseen. Kamalaa, jos mieheni lähtisi töihin 7.30 ja palaisi kotiin 16.30 ja olisi viikonloput vapaalla.

mä olen niin tottunut ns. omaa "elämään" etten kestäis.