Milloin on naiselle SOPIVA aika tehdä ne lapset?!?!
Mielipiteitä?
-teininä/hyvin nuorena n. 16-21 v
-opiskelijana n. 21-26
-vakivirassa 26-35
-keski-ikäisenä 35+
MIKÄ ON PARAS AIKA saada ne lapset, jos haluaa olla työelämässä ja jonkinlaisen urankin, eikä olla "vain" äiti?
Naisen elämä on hankalaa... kun pitää ajatella biologisen kellon tikitystä elämän ratkaisuissa.
Kommentit (21)
ja oon sitä mieltä, näin puolueettomasti, et se on paras! ;D ainoastaan ei taloudelliselta kannalta, mut muuten. Monia hyviä puolia.
Mulla on itselläkin lapsi ja olen opiskelija ja 25-v. En vain ole kokenut siitä olevan varsinaista hyötyä opintojen/urakehityksen kannalta, ainakaan vielä. Tosin olen itsekin sitä mieltä, että suht nuorena on hyvä saada lapset.
-ap-
+ aikaa olla lasten kans ja opiskelu voi olla -toki laasta riippuem joustavaa, jolloin päivissä on mukavasti vaihtelua, myös aikataulullisesti. Lapsetkin saa paljon meillä vapaapäiviä, vaikka vaativia aloja opiskellaan miehen kans
+ nuori ikä (ei ole missään pakkoraossa biologian suhteen, et olis "pakko" alkaa heti saamaan niitä lapsia, eli ei paineita sen suhteen)
+ yleinen jaksaminen on (luultavasti, enhän muusta tiedä,) parempaa.. Voisin kuvitella et mitä nuorempi, sitä paremmin selviää yökukkuilusta..
+ voi sit keskittyä uraan kun sen aika on ja lapset on silloin isompia, eli ei tuu katkoja valmistumisen ja työelämän väliin, (ellei sit hanki lisää siinä vaiheessa ;D) joita työnantajat aika usein karsastaa.
+ vaikka ite sanonkin, niin oon hurjan paljon tehokkaampi opiskelijana nyt kun mulla on lapset! Se aika meni ennen kaikkeen turhaan, mut nyt on ihan eri meininki, kun tekee tätä koko perhettä ajatellen eikä vaan itseä :)
ym ym ym..
+ aikaa olla lasten kans ja opiskelu voi olla -toki laasta riippuem joustavaa, jolloin päivissä on mukavasti vaihtelua, myös aikataulullisesti. Lapsetkin saa paljon meillä vapaapäiviä, vaikka vaativia aloja opiskellaan miehen kans
+ nuori ikä (ei ole missään pakkoraossa biologian suhteen, et olis "pakko" alkaa heti saamaan niitä lapsia, eli ei paineita sen suhteen)
+ yleinen jaksaminen on (luultavasti, enhän muusta tiedä,) parempaa.. Voisin kuvitella et mitä nuorempi, sitä paremmin selviää yökukkuilusta..
+ voi sit keskittyä uraan kun sen aika on ja lapset on silloin isompia, eli ei tuu katkoja valmistumisen ja työelämän väliin, (ellei sit hanki lisää siinä vaiheessa ;D) joita työnantajat aika usein karsastaa.
+ vaikka ite sanonkin, niin oon hurjan paljon tehokkaampi opiskelijana nyt kun mulla on lapset! Se aika meni ennen kaikkeen turhaan, mut nyt on ihan eri meininki, kun tekee tätä koko perhettä ajatellen eikä vaan itseä :)
ym ym ym..
+ aikaa olla lasten kans ja opiskelu voi olla -toki laasta riippuem joustavaa, jolloin päivissä on mukavasti vaihtelua, myös aikataulullisesti. Lapsetkin saa paljon meillä vapaapäiviä, vaikka vaativia aloja opiskellaan miehen kans
+ nuori ikä (ei ole missään pakkoraossa biologian suhteen, et olis "pakko" alkaa heti saamaan niitä lapsia, eli ei paineita sen suhteen)
+ yleinen jaksaminen on (luultavasti, enhän muusta tiedä,) parempaa.. Voisin kuvitella et mitä nuorempi, sitä paremmin selviää yökukkuilusta..
+ voi sit keskittyä uraan kun sen aika on ja lapset on silloin isompia, eli ei tuu katkoja valmistumisen ja työelämän väliin, (ellei sit hanki lisää siinä vaiheessa ;D) joita työnantajat aika usein karsastaa.
+ vaikka ite sanonkin, niin oon hurjan paljon tehokkaampi opiskelijana nyt kun mulla on lapset! Se aika meni ennen kaikkeen turhaan, mut nyt on ihan eri meininki, kun tekee tätä koko perhettä ajatellen eikä vaan itseä :)
ym ym ym..
kiitos vastauksesta. :) Montakos lasta sulla on? Kaksi?
kun tapasin sen oikean miehen, kenen kanssa pystyin perheen perustamaan. En halunnut lapsia tehdä selkeästi väärän miehen kanssa. Js en olisi sopivaa tavannut, olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto jäädä lapsettomaksi. Tapasin mieheni ja lasteni isän 29-vuotiaana, lapset sain reippaasti yli kolmekymppisenä. Juuri paras aika minulle ja meille. Muilla on sitten toiset tarinat.
Ei milloinkaan, aina on väärä aika ja aina häviää.
No, tein silti ja vielä kolme.
...ja miten menestynyt olet urallasi tai miten paljon lasten hankinta vaikutti työuraasi? Missä elämänvaiheessa teit ne kolme lasta? :)
Sorry, kyselyikä ;P
-ap-
mä olen kyllä sen oikean miehen löytänyt ja yhden lapsen jo tehnyt.
Nyt en vain oikein tiedä pitäisikö saada se seuraava lapsi tähän putkeen ja sen jälkeen opiskelisin itselleni uuden ammatin, vaiko ensin ammattiopinnot ja sitten vasta lapsi.. Kääk!!! Tosi vaikea päättää, ja sit vielä lisätään se tähän kinkkiseen yhtälöön, että me ei saada ihan tosta vaan sormia napsauttamalla lapsia, vaan esikoiseenkin meni vuosi ennen kuin tulin raskaaksi :/
Tämä siis vastaus tähän viestiin:
Minulle oli paras aika
Vierailija - 27.07.12 11:45 (ID 15281818)
kun tapasin sen oikean miehen, kenen kanssa pystyin perheen perustamaan. En halunnut lapsia tehdä selkeästi väärän miehen kanssa. Js en olisi sopivaa tavannut, olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto jäädä lapsettomaksi. Tapasin mieheni ja lasteni isän 29-vuotiaana, lapset sain reippaasti yli kolmekymppisenä. Juuri paras aika minulle ja meille. Muilla on sitten toiset tarinat.
mä olen kyllä sen oikean miehen löytänyt ja yhden lapsen jo tehnyt.
Nyt en vain oikein tiedä pitäisikö saada se seuraava lapsi tähän putkeen ja sen jälkeen opiskelisin itselleni uuden ammatin, vaiko ensin ammattiopinnot ja sitten vasta lapsi.. Kääk!!! Tosi vaikea päättää, ja sit vielä lisätään se tähän kinkkiseen yhtälöön, että me ei saada ihan tosta vaan sormia napsauttamalla lapsia, vaan esikoiseenkin meni vuosi ennen kuin tulin raskaaksi :/
-ap-
jälkeen. Olin 27v kun eka syntyi ja 29v kun toinen syntyi (mies vuotta vanhempi). Molemmilla oli jo työpaikat, vaikka oltiin pitkään opiskeltu (yliopistossa molemmat).
Eli rahasta ei ole tullut ongelmaa lasten takia tai äitiyslomien/hoitovapaiden siis. Olin molempien kanssa kotona. Nyt oon ollut taas pari vuotta töissä.
Kotona olo oli paljon mukavampaa aikataulullisesti koko perheen kannalta. Tämä molempien 8 tuntia + työmatkat päälle ja aikataulujen sovitus on rasittavaa työn ja päivähoidon suhteen. Siinä mielessä luulisin et opiskeluaikana tilanne olisi ollut joustavampi, mutta toisaalta rahaa olisi ollut vähän. Enkä olisi ehkä ollut kovinkaan kypsä äidiksi silloin. Sekin riippuu ihmisestä, mutta omalla kohdalla ajattelen näin.
Nyt on molemmilla vakityöt ja rahaa hyvin. Mulla ei erityistä uraa suunniteilla. Oon ihan tyytyväinen nykyiseen työhön ja yli kolmen tonnin palkkaan. Miehellä varmastikin urakehitys edessä ja opiskelee vielä samalla firman sisäisesti.
Ehkä tähän vielä kolmas lapsi suunnitteilla.
Tämä on ollut hyvä taloudellisesti, mutta päiväkoti + työ molemmilla on rasittavaa pienten lasten kanssa.
Itse valitsisin noista varmaa vakivirassa 26-35,mutta ei voi sanoa että on joku kaikille sopiva aika,sitten hankitaan lapsia kun siltä tuntuu ja on tietty mielellään talous,parisuhde,jne.ensin kunnossa.
sitten kolmen vuoden lukion ja viiden vuoden yliopistotutkinnon jälkeen ne on sopivasti kouluiässä eikä enää yhtään niin harmillia työnantajalle kuin muuten, ehkä.
harvemmin ne teiniäidit hirveästi edes HALUAA opiskella.. ne on monesti niitä jotka vaan bilettää ja ei ajattele sen pidemmälle elämässä.. harvemmin edes lukiossa ovat.
tämä 30+ ikä. Sain esikoisen 32 vuotiaana, kohta kolmannen 35-vuotiaana. Olen ehtinyt opiskella kaksi ammattia ja olla melkein kymmenen vuotta töissä. Nyt olen ollut reilut kolme vuotta kotona.
Olisin ollut niin paljon huonompi äiti kymmenen vuotta aikaisemmin. Nyt minulla ei ole kiire mihinkään, vaan jaksan nauttia lapsistani. Ennen kaikkea tiedän kuka olen ja tiedän miten haluaisin lapseni kasvattaa, nuorempana olin levottomampi.
Väsynein aika elämässäni on silti ollut jotain muuta kuin nämä pikkulapsivuodet, vaikka kakkosen kanssa ei vuoteen juuri nukuttukaan. Olen rennompi ja osaan suhteuttaa väsymyksenkin paremmin.
Merkittävä tekijä tässä on tietysti elämäni miehen löytäminen 28-vuotiaana, aikaisemman miehen kanssa en halunnut lapsia.
ja oon sitä mieltä, näin puolueettomasti, et se on paras! ;D ainoastaan ei taloudelliselta kannalta, mut muuten. Monia hyviä puolia.
Mulla on itselläkin lapsi ja olen opiskelija ja 25-v. En vain ole kokenut siitä olevan varsinaista hyötyä opintojen/urakehityksen kannalta, ainakaan vielä. Tosin olen itsekin sitä mieltä, että suht nuorena on hyvä saada lapset.
-ap-
19 kun valmistuin amiksesta, eka lapsi parin vuoden päästä kun oli vähän jo työkokemusta. Lähdin heti töihin kun rahakkaammat vapaat loppui, seuraava lapsi muutaman vuoden päästä että ehdin tehdä töitä. Olin kotona vähän pidempään, sitten teinkin useamman vuoden töitä ja tehtiin iltatähti, ikää mulla taisi olla 33v. Sopivasta iästä en tiedä, mutta tämä tahti sopi meille. Tosin saatiin vielä yllätysvauva kun olin 36v.
Kun on kasvanut henkisesti niin kypsäksi, että ymmärtää mitä vanhemmuus tarkoittaa ja sen jälkeen on valmis ryhtymään siihen.
Parhaiten sen aloittaminen onnistuu ilta-aikaan, kun lamppu sammuu.
ja oon sitä mieltä, näin puolueettomasti, et se on paras! ;D ainoastaan ei taloudelliselta kannalta, mut muuten. Monia hyviä puolia.