Ystävä vai "ystävä"..

Ystäväni tarvitsi apua huonekalun noutamisessa ja hyvää hyvyyttäni tarjouduin auttamaan, koska minulla on auto ja hänellä ei. Järjestin lapsilleni hoitajan siksi aikaa, ja hain ystäväni hänen kotoaan, ajoimme liikkeeseen, jossa selvisi että kyseinen tuote (pöytä) olikin loppu. Tilauksessa oli lisää ja seuraavalla viikolla saapuisi liikkeeseen. Ystäväni kysyi, pääsenkö uudestaan noutoreissulle kun tuote on saapunut.

Heitin hänet takaisin kotiinsa. Hän kiitti avusta, mutta ei tarjoutunut millään tavoin korvaamaan vaivannäköäni. Lähtiessäni huikkasi vain, että tarvitsisi vielä apua syöttötuolinkin noutamisessa, "jos se minun _pieneen_ autooni sattuisi mahtumaan"..



Samassa tilanteessa itse en olisi kehdannut pyytää toisen apua ilman, että olisin edes muutaman euron tarjoutunut maksamaan bensarahaa.. Ja mielestäni tosi huonoa huumoria alkaa vielä arvostelemaan toisen autoa jos itse autottomana on avun tarpeessa.



Olemme molemmat yksinhuoltajia eikä kummallakaan tuskin raha puussa kasva, mutta silti olisin odottanut hiukan toisenlaista käytöstä enkä ihan hyväntekeväisyyttäni viitsisi ympäri kaupunkia ajella toisen tavaroiden perässä.



Mitä mieltä, loukkaantuisitteko tuollaisesta, pitäisikö kyseisen ystävän hankkia tavaroilleen joku toinen kyyti vai ylireagoinko vaan..?