Vauvan tultua aukeaa uskomaton mahdollisuus tarkkailla omia vanhempia

On ollut todella mielenkiintoista tarkkailla omia ja puolison vanhempia kun lapsenlapsi on syntynyt. Monesti ihmisissä - ainakaan minun vanhemmissani ja appivanhemmissa - ei tapahdu niin suurta kehitystä, että pääsee hyvin näkemään, miten vanhemmat ovat todennäköisesti omienkin lasten kohdalla toimineet. Mitkä ovat olleet reaktiot itkuihin, kiukutteluihin, mitä sanontoja käyttävät ja miten lapseen suhtautuvat.



Vauvani on muutaman kuukauden ikäinen ja olen nähnyt jo monta kohtaa vanhempieni käyttäytymisessä, mitkä tunnistan siinä mielessä, että minun kohdallani ne ovat johtaneet joihinkin tiettyihin ongelmiin. Kuten äitini, joka lohdutti vauvaa tämän itkiessä muutaman ensimmäisen kuukauden ajan, mutta nyt kun vauva on jo " iso" , hänen suhtautumisensa vauvan itkuihin on aivan erilainen, " Älä huijaa! Ei sua mikään itketä! Eipäs nyt itketä ollenkaan!" . Tiedänpähän nyt ainakin, mistä johtuu kykenemättömyyteni ilmaista kielteisiä tunteita. Äitini ahdistuu aina, jos joku ilmaisee mitään negatiivista. Aina pitää teeskennellä, että kaikki on ihan hyvin, ja noin pienestä sitä aletaan treenata.



Muitakin vastaavanlaisia juttuja olen huomannut, niin hyviä kuin huonompiakin.



Tarkkailkaapa vanhempianne, niin voitte saada mielenkiintoisen kurkistusluukun omaan lapsuuteenne!