koko suku vastustaa KOLMANNEN lapsen saantia..

Mistä ihmeestä teitä daijuja oikein sikiää?



Oletko kysynyt joka kerta sukulaisilta/kavereilta luvan tehdä lapsia?

enempää ei hoitoon ota. Eikä ole ottanut. On aika selkeästi ilmoittanut olevansa Leevin mummu, vaikka meillä on nyt jo 2 muutakin lasta.

tietysti sinä ja miehesi teette päätöksen. Mutta, toivottavaa tietysti on että teillä olisi myös sitä tukiverkkoa ympärillä. Minkä ikäiset teidän lapset nyt ovat? Meillä kaksi lata 3v ja 1v ja minä vakavasti mietin olisiko tässä. olen aina sanonut, että jos kolmas niin sitten, kun esikoinen aloittaa koulun. Siihen taas jotkut, "ai, sitten vasta.." Se tuntuu välillä olevan että muista mikään ei ole "oikein". :) Mutta, olen siis ehkä kääntynyt siihen, että oli nyt tässä. Olen sen verran itsekäs myös, että minä TARVITSEN ajan myös itselleni ja ajan myös parisuhhteelle, että en tiedä jaksaisinko taas alkaa samaa rumbaa ja eipä niitä hoitajiakaan loputtomasti ole. Mutta, teette miltä sydämestänne tuntuu.. ja vähän kuitenkin järjenääntäkin kuunnellen. :)

"Pitäkää nyt vähän taukoa" kommentista tuli mieleen, että olisiko näillä kaikilla ikäero luokkaa 1-2 vuotta? Voisiko kolmannen aika olla vasta myöhemmin esim. kun esikoinen aloittaa koulun tms?

enempää ei hoitoon ota. Eikä ole ottanut. On aika selkeästi ilmoittanut olevansa Leevin mummu, vaikka meillä on nyt jo 2 muutakin lasta.

Siinä vuoden mummu palkinto löysi omistajan :D Heh.

teidän perheen asiat ei kuulu muille ap ja miehesi

Mun lapsista ei ole yksikään ollut muiden mielestä toivottu. Eka tuli liian nuorena toinen liian äkkiä ja kolmas oli liikaa ja tietenkin sen jälkeen tulleen AIVAN LIIAN LIIKAA!! Te elätte omaa elämäänne ja päätätte lapsilukunne muut voivat haistaa pitkät peet. Ei tässä elämässä tarvi muilta kysyä lupaa mihinkään eikä varsinkaan elää niiden pilli mukaan.

sellainen kysymys, että kuuntelenko sukulaisiani vai sisintäni.

Melkeinpä pahinta mitä elämässä voi tapahtua, on kuunnella muiden mielipiteitä tärkeitä ja merkityksellisiä päätöksiä tehdessä. Jos nyt muiden mielipiteistä välittäen ette yritäkään kolmatta lasta, vaikka itse haluatte, se saattaa vuosien päästä surettaa ja katkeroittaa paljon.

Ihan oikeesti on se pelko että eivät jaksa enää kolmatta hoitaa, kovasti siis halauvat lapsia hoitaa ja heihin pitää yhteyttä, pitkän välimatkan takia tosi harvoin nähdään ja silloin kun nähdään niin katsovat lapsia muutamana päivänä ja sekinntuntuu heille olevan rankkaa. Kovasti odottavat että lapset kasvaisivat, jotta heidän olisi helpompimolla näiden kanssa, eivätkö sen vuoksi halua enää uutta vaippaikäistä meille.



Kyse siis miehen vanhemmista joille nämä meidän lapset on ainoat lapsenlapset. Mun vanhemmilla on 13 lastenlasta ja heillä ei olisi mitään sitä vastaan että tulisi lisää.

Voi, voi...

ei ole ollut tapana pitää perhesuunnittelupalaverejä suvun kanssa:D Ihan oman perheen kesken ollaan tollaset asiat päätetty.

keskustelette etukäteen lasten hankinnasta sukulaisten kanssa? Emme me ainakaan ole puhuneet mitään tulevista lapsista, ennenkuin ovat olleet jo mahassa. Neljäs tulossa, raskaus puolivälissä, eikä kukaan ole vielä kysynyt mitään, niin ei olla kerrottu. Ei näy päällepäin vielä.



Kuulostaa siltä, että olette hakeneet hyväksyntää kolmannen lapsen hankinnalle kertomalla siitä, ja nyt olette pettyneitä kun sitä ei tulekaan. Alkakaa elää omaa elämäänne :)

Mikäli eivät, ei heidän mielipiteillään tietysti ole sen suurempaa merkitystä. Paitsi tietysti kokemus voi olla viisautta, kolme lasta pienillä väleillä voi olla monelle liian raskasta.



Jos taas isovanhemmat lapsianne hoitavat, ja ovat jo nyt väsyneitä, mutta eivät kehtaa kieltäytyä, tai te ette oikein anna kieltäytyä, sukulaisilla on mielestäni täysi oikeus sanoa teille, että eivät enää halua lisää hoidettavia.



Tiedän naisen, jonka äiti suoraan sanoi tyttärelleen, ettei toivoisi tämän saavan lisää lapsia. Mutta tämä mummo hoitikin esikoista koko ensimmäisen puoli vuotta, ja myöhemminkin erittäin tiiviisti, joten hänellä on sananvaltaa. Joko tytär ei hanki lisää lapsia, tai hoitaa itse. Tytär loukkaantui pahasti, vaikka äiti muotoilikin asian paljon kauniimmin kuin minä.

enempää ei hoitoon ota. Eikä ole ottanut. On aika selkeästi ilmoittanut olevansa Leevin mummu, vaikka meillä on nyt jo 2 muutakin lasta.

Siinä vuoden mummu palkinto löysi omistajan :D Heh.

Ei kai isovanhemmilta voi vaatia lisätyötä siksi, että lapsensa tykkää lisääntyä kuin kanit?

mutta kun kolmas syntyy, ei mummolaan mene enää yksikään. Jaksaako sitä sitten kolmen pienen kanssa ilman apua?

Omalle siskolleni en ainakaan suosittelisi kolmannen lapsen hankkimista, ja isovanhemmat ovat käsittääkseni siihen suuntaan myös vihjanneet... Heillä siis 1,5v ja 4v lapset. Syyt ovat tässä (voit poimia tästä, olisiko joku näistä teidänkin kohdallanne totta):



1. Käyttävät isovanhempia todella paljon lapsenhoitoapuna, ja isovanhemmat ovat tähän väsyneet (mutta ovat kilttejä eivätkä suoraan sano, yrittävät kierrellen ja kaarrellen saada siskoa tajuamaan asiaa, mutta ei mene perille).



2. Siskoni ja miehensä liitto on jo rakoillut lasten saannin jälkeen ja olleet kuulemma jo lähellä eroa, minkä terapian avulla välttivät. Heillä ongelmana mm. lastenhoidon tasapuolinen jakaminen keskenään + miehen omat menot + vaimon nalkutus.



3. Siskoni ja miehensä molemmat ovat uraihmisiä, siskolla myös uusi työ 2h junamatkan päässä kotoa. Kumpikaan ei (uran takia) haluaisi hoitaa kotona lasta, 1,5-vuotiaaksikin asti teki tiukkaa että saivat järjestettyä (ja sekin "pakottamalla" isovanhemmat hoitamaan yhden päivän viikossa).



Ja sitten vielä puhuvat, että ehkä voisi vielä kolmannen hankkia. En voi sille mitään, että ei omasta mielstäni kuulosta kenenkään kannalta hyvältä ratkaisulta. En kuitenkaan sano tätä suoraan, en vain mitenkään rohkaise jos sisko alkaa tästä asiasta puhua, ja kerron olevani tyytyväinen meidän ratkaisuun pysyä kahden lapsen perheenä, jotta perhe pysyisi onnellisena ja lapset saisivat ansaitsemansa huomion ja rakkauden osoitukset osakseen.