kolmen lapsen perheet, jossa lapset pienellä ikäerolla.

Mielestäni kotona oli helpompaa kolmen kuin kahden kanssa. Kahdella vanhemmalla oli jo toisistaan seuraa. Kaikki kolme on vilkkaita ja nykyisin olen yh, mutta pärjään ihan hyvin.



Käytännön vinkkinä antaisin sen, että anna itsellesi armoa. Kodin ei tarvitse olla aina tiptop eikä sinun jaksaa järjestää jos jonkinlaista viihdykettä lapsille. Muistat jakaa riittävästi hellyyttä isommillekin lapsille, niin kaikki varmasti sujuu.

Pikkuvauva- ja lapsiaika meni nopeasti ja nyt olen tyytyväinen kolmen koululaisen äiti. Mullakin oli vanhin 3v8kk, kun syntyi kolmas.

kun esikoinen oli 3 v 5 kk, eli aika sama. Mutta sun kysymyksiin ei voi vastata, koska kaikki riippuu niin susta, sun miehestä ja sun lapsista. Mä pärjäsin hyvin ja nautin, samoin kuin 4 lapsi syntyi kun vanhin oli 4 v 6 kk. Sitten tiedän tapauksia, joilla se on ollut ihan täysi katastrofi. (Ja mulla ei ollut siis helppoa, allergioita ym, kun kolmas syntyi esikoinen oli alkanut nukkumaan muutama kuukausi aiemmin heräämättä enempää kuin max. kaksi kertaa yössä, esimerkiksi, lapsia, jotka ei koskaan kävellyt vaan lähtivät heti pystyyn päästyään juoksemaan jne).

Vanhin oli 3½v ja toinen 1v 10kk kun nuorin syntyi. Vanhin oli erityislapsi (as).

Sitten helpotti kun menin töihin. Lopullinen helpotus tuli nuorimman mentyä kouluun. Nyt lapset 12v,14v ja vanhin täyttää ensi kuussa 16v.

Olemme myös saaneet kolme lasta alle neljässä vuodessa. Meillä ei ole tukiverkkoja, eli mummot ei koskaan hoida tai ole hoitanut, eli apua emme ole saaneet sekuntiakaan ikinä. Olisi ollut iso apu alkukoliikissa (meillä kaikilla ollut koliikki) jos mummot olisi edes joskus leikkinyt hetken isompien kanssa, mutta ei - auttamattomuus on heille periaate.

Kun koliikista selvitiin, kaikkion ollut sen jälkeen helppoa kuin heinänteko.



Lepohetkeä kahdestaan emme tule saamaan koskaan - lapsivapaata ei ole ollut kuuteen vuoteen minuuttiakaan - kun ei ole ketään kuka edes hetken hoitaisi. Mutta tällöin on tärkeä levätä erikseen, eli vuoroilloin käymme omissa harrastuksissa.



Selviät hyvin, ainoa paha on se koliikki, mutta jos sitä ei ollut muillakaan lapsilla, niin tuskin tulee nytkään. Meillä koliikki oli aivan järjetöntä huutoa aamuneljään asti joka yö, ja sitten kuudelta heräsi isommat lapset jotka ei nukkunutpäikkäreitä. 4kk piti pärjätä kahden tunnin yöunilla: )



Tsemppiä, hyvin jaksat!

vanhin oli 3v 1kk ja tosiks vanhin oli 1v 9kk ku kolmas synty. raksa aika alko heti kun vauva oli syntynyt. ei paha ollenkaan oo ollu. Kaks vanhinta leikkii tosi paljon keskenään ja nuorin ollu suht helppo tapaus. Nyt kun nuorinkin on jo yli puoli vuotias nii seurailee mielellään lattialla vanhempien leikkejä, viihtyy tosi hyvin. Nuorin ollu kaikkien lemmikkki, aamulla ekana vanhemmat lapset ekana ryntää kuopuksen luokse.



vinkkinä täältä kans, että oo armollinen itelles. Ei tartte koko ajan olla siistiä, eikä mitää erikoista tekemistä isommille lapsille. :)

Meillä myös vanhimman ja nuorimman ikäero on 3,5v. Itseäni auttoi toistuvat rutiinit ja päivärymi, josta pidettiin kiinni. Ajoittain olin aika väsynyt, kun kuopus valvotti öisin pitkään ja muut kaksi heräsi aamuisin todella aikaisin. Selvitty on, mutta uusiksi en ottaisi:)en kyllä tekisi toisinkaan. Kiva kun lapsilla on ollut toisistaan kaveria ja on edelleen nyt kouluikäisinä.

Lapsista kasvaneet läheiset toisilleen, leikki sujui, oppivat kilvan toisiltaan asioita. Perheen kannalta vauvakurjuus kesti lyhyen aikaa. Lapset ovat edelleen läheisiä nyt kun kaksi on jo aikuisia ja kolmaskin melkein.

Kaksi allergista lasta, kuopuksen kohdalla vaikea raskaus, keskimmäisen raskaudesta voisi käyttää sanaa sietämätön... Hengissä ollaan ja nyt kun kuopus on reilun vuoden niin tuntuu aivan mahtavalta kun katselen heitä yhdessä leikkimässä.

Helpointa aikaa on ollut tämän kolmannen synnyttyä, koska hän on suhteellisen helppo lapsi ja viihtynyt paljon sisarusten leikkiä seuraten.



En silti voi kuvailla tätä mitenkään helpoksi. Edelleen välillä huokaillaan miehen kanssa miten paljon tässä on työtä. Raskausajat on olleet minulle vaikeinta aikaa. Samoin kahden ensimmäisen lapsen ensimmäinen vuosi, koska heräilivät todella paljon. Kun kuopus oli 1-6kk, kaikki lapset heräilivät ja joka yö herätyksiä oli vähintään 9, joista yksi oli keskimmäisen hysteerinen uhmakohtaus, joka kesti vähintään puoli tuntia.



Pahinta on ollut, että koko ajan joku tarvisee sinua. Joku haluaa jotakin, jotkut tappelee, johonkin on sattunut, joku uhmaa, joku kiukkuaa, joku huutaa pyyhkimään, joku ei saa unta. Myös pienet ikäerot vaikuttavat niin, että yllyttävät enemmän toisiaan riehumaan ja tappelemaan. Meillä ei myöskään ole lainkaan isovanhempia apuna.



Tästä huolimatta voisin vielä tehdä neljännenkin tähän perään JOS raskausaika ei olisi minulle niin kivuliasta.

Esikko oli jo 10v kun toinen syntyi, toinen oli 1v 5kk kun syntyi kaksoset.



Ilman ihanaa ja hyvää miestä en olisi selvinnyt "hengissä".

Nyt kun nuo pienemmät on jo 6v ja 5v niin he leikkivät todella hyvin kolmistaan ja vanhemilla onhelppoa :D



Eka vuosi meni selviytyessä päivästä toiseen vaikka meillä onkin olleet helpot vauvat (ei koliikkia, allergioita tms).



Tukiverkkona oli (ja on edelleenkin osittain) mun vanhemmat, naapurin ihana tyttö sekä ihan aluksi kaupungin kotipalvelu.



Ja olin niin "ilkeä" äiti, että tuo toinen lapsi meni pph:lle jo ennen kuin kaksoset syntyivät ja jatkoi siellä osapäiväsenä siihen asti kunnes kaksosetkin menivät hoitoon. Tosin pidettiin paljon vapaapäiviä sekä pitkät lomat; esim. kesäloma 3kk, joululoma 1 kk.

Koska minulla oli todella vaikea tuo kaksosraskaus ja koska emme tienneet, että millaisia lapsia oli tulossa niin päätimme pitää tuon toisen hoidossa. Mutta onneksi tuli terveet ja suht täysiaikaiset lapset :)



Voin vain sanoa jotta kun lapsille karttuu ikää niin elämä helpottuu....



Tsemppiä!

Mukava kuulla, että suurimmalla osalla on mennyt hyvin! Se antaa uskoa :)



Silti vähän kauhistuttaa mitä edessä tulee olemaan...



Mutta, lisää kokemuksia lukisin mielelläni.



ap

Esikoisesta, vaikka pieni olikin, oli jo oikeasti apua. Osasi pyydettäessä tuoda vaipan, tuttipullon, vauvalle vaatteet. Esikoinen ja keskimmäinen saattoivat myös oikeasti hetken leikkiä keskenään, joten pääsin välillä ottamaan vauvan kanssa lyhyet päikkärit! Se oli luksusta, koska kun lapsia oli vasta kaksi, tuntui etten nukkunut _koskaan_.



Nyt ovat jo koululaisia ja tosi läheisiä toisilleen!