Joutuuko teidän lapset kestämään rangaistuksia ja sitä kautta pettymyksiä?

Siis jos lapsi on jännittynyt ja innoissaan eikä kykene innostukseltaan itseänsä hillitsemään, niin sitten on vähän älytöntä perua se reissu, kun vanhempi on ihan itse saattanut lapsen siihen tilanteeseen.

Minulle tulee aina näistä tarinoista sellainen tunne, että aikuinen ei oikeasti halua reissuun lähteä ja hakee lapsesta Syytä (tm) perua se reissu.

Meillä menevät ihan kaikki sietämättömiksi, kun pitää lähteä johonkin. Emme me aikuiset ihan pelkästä kylpyläkäynnistä, mutta jos yhtään pidemmälle ollaan menossa, niin sitten pakkaamista hoidetaan usein aika kirpeässä tunnelmassa. Ehkä meidät on aikoinaan kasvatettu huonosti ja tässä sitä nyt ollaan. ;)

täytyy toteuttaa uhkaus. Mutta toisaalta kylpyläreissun peruminen on minusta liian kova uhkaus. En koskaan käyttäisi niin isoa juttua uhkauskeinona.



Kuulostaa siltä, että lapset olis olleet jonkun kivan jutun tarpeessa. Ja sitten se jää pois.

Pitää olla aika vanha lapsi, että pystyy oikeasti hillitä pahaa oloaan/käytöstään siinä pelossa, ettei pääse kylpylään. Ja jos osaa, on ehkä ollut tosi kovia rangaistuksia jo aiemmin. Liian kovia minusta.



Minusta toimit väärin, vaikka periaatteesi on oikeA.

joiden taustalla on vanhempien laiskuus. Miehesi ei ole halunnut kylpylään lähteä, joten keksi rangaista lapsia.



Miehen auktoriteetti heikkeni tuon päätöksen ansiosta, koska nyt lapset pitävät isää paskana lupauksenrikkojana. Myös he oppivat, että lupauksia ei tarvitse pitää, jos toinen omasta mielestä ärsyttää. Eli voi luvata, että lukee läksyt mutta kun kokeesta tulee vitonen, voi sanoa, että en mä voinut lukea, kun sä olet aina tuollainen. Syy omiin tunteisiin vieritetään muille ja juuri sen lastesi isä nyt opetti.

Jos kylpyläreissu on päiväseltään käynti, sen peruminen on pienempi juttu kuin viikonloppumatkan peruminen.



Jos lapset vain nahistelevat verbaalisesti, peruminen on suurempi juttu kuin jos lapset ovat käyneet käsiksi toisiinsa, satutetaan ja itketään, eikä väliinmeno lopeta. Silloin voi seuraamus olla suurempi kuin pelkästä nälvimisestä.



Useinhan loppujen lopuksi lasten teot tuntuu isommilta, jos itsellä on stressi. Kovin rangaistusystävä en ole, mutta on joitakin asioita, jotka ovat sietämättömiä - esim. jos lapset lyövät toisiaan, tarkoituksella ja satuttaakseen. Mun on vaikea ymmärtää perheitä, joissa ei oteta vakavasti sitä, että joku perheenjäsen säännöllisesti aiheuttaa toisille mustelmia ja naarmuja.

Kun kyseessä jo tuon ikäiset lapset kuin ap:lla, niin itse mielummin viheltäisin pelin poikki ja juttelisin lasten kanssa. Yrittäisin saada lapsia ymmärtämään miksi käyttäytyvät noin ja mitä voivat tehdä itse tuossa tilanteessa, jotta tilanne ei äidy riidaksi.



Rangaistuksen pelossa lapsi oppii ehkä välttämään tiettyjä tilanteita, mutta se syy mikä ehkä on johtanut tilanteeseen saattaa jäädä lapsen sisälle jäytämään. Se tukahdutettu suomalainen lapsi, joka kasvaa aikuiseksi osaamatta käsitellä tunnetilojaan muuten kuin vaikenemalla ne kuoliaaksi on aika heikoilla aikuisena.

digiboksista ohjelmia. Ja joskus todellakin teen niin, joten tottelee.



Minusta taas uhkaus soitetaan isälle, on huono, koska se vie vain oman auktoriteetin.

Ja siitä on olemassa ihan "asiantuntijoiden" kommentteja, että pelkkä keskusteleva kasvatus, jossa vanhemmat ja opettajat lätisevät ja kaikki pyytävät toisiltaan anteeksi, ei opeta lapselle mitään.

Oma lähtökohtanani on se, ettei turhia lupaksia eikä turhia uhkauksia. Eli uhkaukset toteutetaan, mutta rangaistuksen pitää olla suhteessa rikkomukseen. Tyypillisesti iltatoimilla kiukuttelu johtaa esim. iltasadun menetykseen, mikä on tällä hetkellä järein käytössä oleva rangaistus.



Jatkuvaan härväämisestä seuraa jäähy - n. 30 sekunttia on rittänyt tähän asti enemmänkin kuin hyvin.



Sinänsä vaan ihmetetyttää tässä ketjussa tuo yleinen ongelma - lapset nahistelevat ja sitten rangaistaan. Jos lapsilla on tylsää, niin ne alkavat käydä ylikierroksilla. Ei vanhempien tietenkään tarvitse koko ajan lapsiaan viihdyttää, mutta itselle on ihan selvää, jos lapset eivät pääse riehumaan, ne käyvät rauhattomiksi.

Uhkaus pitää toteuttaa, jos lapsi ei toimi ohjeiden mukaan. Ei pidä uhkailla asialla, joka halutaan toteuttaa, esim. kylpyläreissun menetyksellä ei kannata uhkailla. Matkoihin liitty aina lähtöhysteria, ja matkan jälkeen tulee "krapula" eli uusi härdelli päällä. Ei sellaisesta pidä rangaista. Jos lapsilla on liikaa vauhtia, kannattaa yrittää ensin keksiä lapsille jotain tekemistä, tai toinen vanhemmista vie lapset vaikka ulos leikkimään siksi aikaa kun toinen pakkaa auton.



Jos lapsilla on muutoin ns. riehuntainto päällä, niin me perumme esim. uimahalliin menon, koska kyllä se meininki jatkuu myös siellä ja tulee riskitilanteita. Mutta matkoilla ja isommilla jutuilla ei koskaan uhkailla. Ja tosiaan parempi olisi keksiä lapsille enemmän tekemistä, niin energia purkautuu sallittuun tekemiseen.

Isoa Kivaa menee lapsilla aina ta´ppeluksi, riehumiseksi yms. Jos uhkailisin reissun tms peruuntumiella, jos eivät ole nätisti, emme pääsisi ikinä varmaan mihinkään...

rangaistus on suhteettoman kova tekoon nähden - ei varmaan kannattaisi moisella uhkailla ollenkaan. Tai en tiedä, käyttekö te alvariinsa kylpylöissä, mutta jos on tuollainen "erityiskiva" juttu, se on mielestäni syytä toteuttaa joka tapauksessa. Myös meillä jännitys ja jonkin kivan asian odottaminen saa aikaan ylimääräistä sähinää. Leikki-ikäinen kuopus esimerkiksi jännitti viime joulua kovasti, mutta ei peruttu juhlaa ;)



En ole kovin rangaistushenkinen ihminen. Tai ainakin kannattaisi itse hetkeksi pysähtyä ja miettiä MIKSI lapsi tekee mitä tekee. Esim. tuosta jännittämisestä rankaiseminen on minusta kohtuutonta. Pitäisi vaan koettaa opettaa lapsia hallitsemaan sitä tunnetta, se auttaisi paremmin jatkossa vastaavissa tilanteissa. Mutta en nyt rangaistuksia täysin poissulje.



Asioilla on seurauksensa, joskus myönteisiä ja joskus kielteisiä, lievästä vakavaan. Yleensä tehokkainta minusta on, että jos lapsi kiusaa toista, sanotaan, että jos haluat kohta tehdä muiden kanssa jotain kivaa, niin mietipä, haluaako muut tehdä sitä jotain kiusaajan kanssa. Jäähypenkkejä en harrasta. Lyömiset ym. vakavat jutut lopetan heti alkuunsa vaikka kantamalla lapsen pois tilanteesta, jos ei puhe auta. En ymmärrä sellaista loputonta "keskustelua" tilanteessa, jossa aikuisen on pidettävä päänsä - ei voi neuvotella, saako toista lyödä tms. Mutta sellainen jatkuva moitteettoman käytöksen vaatiminen vain kiristää tilannetta ja saa lapset käyttäytymään ahdistuksissaan entistä päättömämmin.

Miksi edes pitäisi rangaista? Eikö se riitä, että kieltää ja keskustelee asiasta? Mun mielestäni rangaistusten käyttäminen on jotenkin kieroontunutta ja vanhanaikaista. Kun kerran lapsi jo tietää, että pieleen meni ja äiti on vihainen eikä tykkää, niin eikö se muka riitä?

kun ollaan oltu lähdössä ja lapset on tapelleet ja ärsyttäneet toisiaan. Mä ihan todella kaikesta sydämmestäni haluan tehdä lasten kanssa asiota, saan niistä itsekin irti ja haluan lapsilleni kaikkea kivaa jtkuvasti.

Mutta kun käytös on ollut koko aamun huutamista, vetkuttelua ja nahistelua niin mä päätän etteivät sitä reissua ansaitse.

Totean että nyt on sellasta käytöstä ettei äiti kehtaa teidän kanssa mihinkään lähteä ja aikaa on mennyt turhaan vekutteluun.

Eihän se nyt jestas sentään niin mene että annetaan lasten hyppiä silmille, uhataan tai ei uhata ollenkaan ja sitten ne saavat pellekäytökselleen palkkion?!



Lapset eivät mene rikki siitä etteivät pääsekään kylpylään. Niin se maailma toimii. Ei työpaikallakaan voi käyttäytyä kuin pelle ja sitten odottaa ylennystä.



Täytyy myös muistaa että käytös ja tunteet ovat kuitenkin toisistaan eriavia. Käytöstään voi hallita vaikka kiukuttaa, kiukun tunteet ovat sallittuja, mutta ei ruma käytös. Ei pieniltä lapsilta voi täydellistä käytöstä odottaa, mutta siihenhän he opettelevat joka tapauksessa.



Meillä lapsilla on evätyn leikkipuistoreissun jälkeen lupa huutaa ja kiukutella koska ollaan kotona ja kotona kaikki tunteet on sallittuja. Kotona taas pitää kanssaolijoita kunnioittaa ja käyttäytyä nätisti, ei nahistella, läpsiä tai riehua.

ärsyttämine ei lopu jäädään kotiin harjoittelemaan yhdessä oloa ja reissu peruuntuu. Jos uhkauksella ei ole tehoa sitten jäädään kotiin.



Toisinaan keskustelu auttaa tilanteeseen lapset saa kertoa, kukin vuorollaan, miksi toimivat niin ja onko se heistä mukavaa, yleensä ei ole. Sitten pohditaam miten voisi toimia toisella tavalla. Yleensähän tuo toisen ärsyttäminen on mielekkään tekemisen puutetta.