hukattu elämä?
Olen 28-vuotias parisuhteesa elävä nainen, jolla ei ole lapsia. Viime vuosina ystäväni ovat menneet naimisiin, saaneet lapsia ja ostaneet/rakentaneet omakotitaloja. Kaikki nämä ovat asioita joita myös minä haluaisin joskus saada ja saavuttaa. Nyt olen kuitenkin vaipunut epätoivoon, koska minulle on tullut olo etten koskaan ehkä voikaan tai ehdikään saada noita asioita itselleni. Parisuhteeni on vielä melko tuore, olemme tunteneet noin 2 vuotta ja seurustelleet 1,5 vuotta. Emme ole mielestäni vielä sellaisessa vaiheessa, jossa lapsia ruvettaisiin tekemään, suurin tulevaisuuden suunnitelma on tällä hetkellä ulkomaanmatka ensi talvena. Naimisiin meneminenkin tuntuisi hätiköidyltä päätökseltä vaikka kuinka haluaisin hääjuhlat. Talon ostaminen taas on jotenkin yhtä suurta ja sitovaa kuin naimisiin meneminen yhteisine lainoineen joten sekin on poissa laskuista vielä toistaiseksi. Minua kuitenkin jotenkin pelottaa ja ahdistaa, että aika loppuu kesken. Se omakotitalo pitäisi ostaa nyt, että eläkepäivinä olisi velat suoritettuna. Se lapsi pitäisi tehdä nyt, että olisin nuori ja kaunis äiti. Ne häät pitäisi pitää nyt, että olisin laiha morsian enkä mikään 50 vauvakiloa saanut rumilus. Valakaa muhun uskoa, että aikaa vielä on.
Kommentit (4)
olen 25v ja itselle iskee aika ajoin samanlaisia ahdistuksia. KAIKKIMULLEHETINYT. KIIRE KIIRE KIIRE KIIRE. Mutta mihin, hautaanko? Ja kukaan ei tiedä koska lähtö tulee. Vuosia voi olla 80 tai 20. Kukapa kuolleena sitten enää tekemättömiä murehtii ;D
Keskity tähän hetkeen. Nauti näistä hetkistä. Älä juokse elämääsi kuin pikamatkaa. Parisuhteessa on nyt te kaksi, ja se on tuore. Nauttikaa toisistanne, opetelkaa tuntemaan toisenne.
Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon ;) itse ailahtelen näidän kahden väliä. Kiirettömyys vaatii opettelua! Pitää omaa ajatusta taluttaa kuin lasta kädestä. Että keskityn positiivisuuteen, enkä märehdi huonoja. Nautin nyt, enkä murehdi menneitä enkä tulevia. Olen terve, olen 25v, on kesä, on rakkautta. Ei ole lainaa, ei ole taloa murheena, ei ole kahlittu mihinkään.
Voimia siskoseni ;)
Kyllä se siitä, olet tosi nuori vielä, sulla on aikaa vaikka kuinka.
T. 36v, lapsia jo on mutta häät ja omistusasunto jossain tulevaisuudessa..
Aika tuo lisää perspektiiviä. Joskus myöhemmin sinusta voi kuulostaa aika hassulta tuollainen, että pitää olla nuori kaunis äiti ja laiha morsian:-) (Laiha morsianhan voi sitä paitsi olla vanhempanakin.)
Oletko sinä onnellinen nykyisen miehesi kanssa? Se on se olennainen asia, jonka varaan rakenna nuo muut; älä tottele sosiaalista painetta.
Mutta koska et selvästi uskalla ottaa riskejä (tai et ole varma haluatko edes tuon miehen/lapsia tai isoa lainaa ylipäänsä) niin luo itsellesi joku aikataulu; vuonna 2012 matka, 2013 häät, 2014 talo ja lapsi jne