Kuinka joku voi haluta synnyttää?

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta minuakin harmittaa, etten enää saa kokea synnytystä (lapsiluku täynnä + ikä painaa päälle). Ovat ne olleet niin ainutlaatuisia kokemuksia, äärikokemus on tosiaan hyvä termi.

en ole itsekään mikään masulepertelijä, ja raskausaika on minusta ollut.. no raskasta. Mutta synnyttäminen lähentelee jotain laskuvarjohyppäämisen kaltaista äärikokemusta, ja kun siihen vielä liittyy sen lapsen saaminen. Se on vain jotenkin mahtavaa. Myönnettävästi myös siksi, että sillä sen kekaran saa sieltä mahasta viimein pois.

10

kun kuuntelee muiden kokemuksia + pelkään kuolemaa. Mutta yritän olla ajattelematta asiaa, koska haluaisin vauvan.

Eikä se synnytys minusta ainakaan niin kamalaa ollut. 2 kertaa on tullut ilman lääkkeellistä kivunlievitystä synnytettyä. Toki se sattuu mutta kun tietää että kivulla on tarkoitus, se on ihan ok. Ja loppujen lopuksi elämän mittakaavassa se kipu on varsin lyhytaikainen.

niin voi uskoa että todellakin haluaa synnyttää.

kun vauva ssyntyi sain lopuksi jätti orgamin roiskeilla... kätilö kasvoi siitä

Ihan tosi. Onko se lapsi jotain niin palkitsevaa et ittensä vapaaehtosesti laittaa tuollaseen tilanteeseen? O.o

vittu mikä idiootti!

Lieneekö ihan perussuomalaisten äänestäjä?

Nuori ehkä, utelias.

tuskin kukaan sinänsä haluaa nimenomaan synnyttää. Moni haluaa lapsen, ja sen saamiseksi pitää synnyttää. Ja kuten joku sanoi, 9 kk:n tukaluuden jälkeen tekee ihan mitä vaan, että saa sen lapsen ulos. Mutta pelkän synnytyksen takia kukaan ei varmaan raskaaksi hankkiudu.

Eihän mitään niin rakasta ja ihanaa ole kuin oma lapsi. 3 kertaa olen synnyttänyt, ei se mitään mukavaa ollut kertaakaan mutta todellakin kaiken sen arvoista. Lasten vuoksi tekisin saman uudelleen ihan milloin tahansa, kyselemättä. Eihän sitä varmaan voi ymmärtää ennenkuin sen kokee itse. Synnytys on sellainen kokemus jota ei oikein voi edes verrata mihinkään. Sen rinnalla kaikki muu tuntuu aika mitättömältä...

Ei

Lainaus:

Ihan tosi. Onko se lapsi jotain niin palkitsevaa et ittensä vapaaehtosesti laittaa tuollaseen tilanteeseen? O.o





vittu mikä idiootti!

Lieneekö ihan perussuomalaisten äänestäjä?



Tässä taas syväitseväistö asiassa...

Itsellä viisi lasta ja ihan PS- puolueen jäsen...

Odotan kolmatta, ja olen iloinen kun saan vielä kerran synnyttää. Se on kaikessa kamaluudessaan jotenkin niin hieno juttu. Olen myös synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ettei ole siitäkään sinänsä kyse. :)



Ei sitä hirveästi viitsi kylillä huudella, kun moni loukkaantuu jos itse sanoo "pitävänsä" synnyttämisestä. Raskausaika on hanurista, mutta synnyttäminen on suht ok.

En vaihtaisi yhtäkään kolmesta lapsestani pois, mutta jokaisen raskauden ja synnytyksen kyllä, hetkeäkään harkitsematta. Jokaisen kolmen kohdalla isoin kynnys lapsiluvun lisäämiseen on ollut nimenomaan se raskaus ja synnytys. Jos lapsia ei tosissaan halua, en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi olla raskaana ja synnyttää.



Ymmärrän toki puheet synnytyksen hienoudesta ja merkityksellisyydestä ja blaablaablaa, mutta itse liitän sen arvon ja merkityksen siihen lapseen, en siihen 9-kuukautta sydämeni alla -lepertelyyn. Vanhemmuus on minulle jotain, mitä ei oikeasti voi verrata mihinkään, mutta raskauden ja synnytyksen vertailukelvottomuus kumpuaa lähinnä siitä, että vastaavaa ruumiillista tukaluutta ei modernina ihmisenä juuri koe. En pitänyt yhtäkään kolmesta "elämyksestä" kasvattavana, hyvänä tai hienona, ne olivat kaikki sellaisenaan pelkästään perseestä, vaikka yksikään raskaus tai synnytys ei ollut erityisen vaikea.



Mutta lapseni ovat mahtavia, joten lopulta minunkin on myönnettävä: hirveää paskaa, mutta oli se sen arvoista.

on nyt viikolla 30 ja kyllä, alan vähitellen haluta synnyttää. Maha haittaa nukkumista ja jatkuvasti kusettaa, vaikka maha onkin viikkoihin nähden todella pieni. Vauvan liikkeetkin ovat vähitellen alkaneet tuntua epämiellyttävän kovilta.

en ole itsekään mikään masulepertelijä, ja raskausaika on minusta ollut.. no raskasta. Mutta synnyttäminen lähentelee jotain laskuvarjohyppäämisen kaltaista äärikokemusta, ja kun siihen vielä liittyy sen lapsen saaminen. Se on vain jotenkin mahtavaa. Myönnettävästi myös siksi, että sillä sen kekaran saa sieltä mahasta viimein pois.



10

ja haikeana mietin, tulenko enää kokemaan sitä. Murehdin kyllä, meneekö kaikki hyvin, onko vauva terve jne. mutta kokemusena on aivan mahtava. Kivun kanssa pärjään, sitä en pelkää. Sektiota en tosin haluaisi kokea.