Kesämuistoja ´70. Meillä oli Tena Vankkurin oranssinen kupoliteltta vuonna 1974.

Itse olen tosin syntynyt vasta 1975 mutta muistan hyvin tuon teltan.



Me kyllä edelleen telttaillaan joka kesä edes pikkasen, että lapset pääsee kokemaan sen. Tosin meillä on teltta uudempaa mallia kun tuo 70-luvun kauhistus.



Minulle on jäänyt lapsuuden kesistä mieleen onkiminen se oli hauskaa. Oltiin varmaan joka päivä ongella mökillä. Nappaan vieläkin mato ongen kainaloon ja painelen rantaan josse on mahdollista.



Lapsena tosiaan kaikki ongitut kalat paistettiin grillillä mikään ei ollut lapsen mielestä parempaa kun itse ongittu kala.

Ainakin 80-luvulla oli. Pullot oli 0,33 l kokoisia ja pihan kovin kaveri oli poika joka pystyi juomaan yhdellä kertaa kokonaisen pullon greippilimsaa (aikuisten limsaa). :D



- 73

taisi olla sininen. En osaa mallia kuvailla sen tarkemmin, mutta päädyissä semmoiset kaaret, painoi kaikkine vermeineen varmaan 50kg. TODELLINEn retkiteltta... not. Haisi kamalalle, meistä lapsista se oli varmaan kesän haju. Laitettiin teltta pihalle ja syötiin siellä pullaa. Isä lauloi Liljankukkaa.

olemuksesta. Rakastin telttaamme, rakastan yhä. Ikkuna oli kiiltävää plastikkia ja oikeat verhot. Vetoketjuista kuului avatessa ihana ääni.



Isä huusi jos telttaan mentiin kengillä. Ei ei ei !



Teltta oli pyhä ja varmaan siksi siitä vieläkin tällä palstalla jauhan.



ap