Kuukautiset, raskaus ja vaihdevuodet eivät ole sairaus

Ja uskokaa tai älkää, mielelläni ottaisin ne normaalit kuukautiset! En ole lusmu enkä ole ollut töistä poissa kuukautisten takia kuin kerran, mutta olen oksentanut töissä, maannut vessan lattialla, itkenyt asiakkaalle, kun sattui niin järkyttävästi, kulkenut oppitunnilta pihan halki opettajanhuoneeseen ja sieltä rehtorin kansliaan verta valuvana, kun sitä vain alkoi tulla yllättäen kesken kaiken kuin taivaasta tipahtaneena (luultavasti varhainen keskenmeno).



Jo pikkutyttönä itkin opettajalle, että sattuu, kun kuukautiset alkoivat, mutta armoa sain vasta siinä vaiheessa, kun uikutin lattialla sikiöasennossa. Sitten opettaja käski painua kotiin, mutta kun oli vähän vaikea kävellä, niin juoksin pihalle kylmään lumihankeen ja annoin kylmän puuduttaa kipua.



E-pillereihin asti oksensin lähes jokaisten kuukautisten alkaessa. Ennen oksennusta kärsin järkyttävistä mahakrampeista 4-8 tuntia. E-pillerit sitten taas todettiin minulle sopimattomiksi. Sen jälkeen kärsin runsaista vuodoista, hempan rajusta laskusta, pyörtymisistä ja noloista läikistä vaatteissani.



Yllättävää kyllä, raskausaikani ovat sujuneet hyvin. Kärsin kyllä liitoskivuista enkä saanut öisin unta, mutta eivät haitanneet päivisin eivätkä kuukautiskipuihini verrattuna olleet juuri mitään. Voisin vuorostani nauraa jokaiselle, jolla ei ole normiraskaus, että eivät ansaitse mitään saikkua, kun en minäkään järkyissä kuukautisissani sitä muiden mielestä ansaitse.



Oletan, että vaihdevuoteni tulevat olemaan yhtä helvettiä. Ei näillä taustoilla voi odottaa muuta. Jo nyt tuntuu, että pms-oireet pahenevat iän myötä. Voin maata hikilammikossa opettajanpöydän ääressä opettaessani pilttejänne, ja luulen, että ne piltit toivoisivat minun tajunneen jäädä kotiin. MIkäli yhtään itseäni tunnen, ei auta ekat lääkkeet eikä tokatkaan. Ramppaan lääkäreillä ja hikoilen. :)



Tuntuu pahalta, kun syytetään lusmuilusta ja siitä, että haluaa vain jäädä kotiin joka kuukausi makoilemaan. En ole tehnyt niin tähänkään asti, vaikka varmaan olisi kannattanut. Siinä, missä joku lähtee ekasta päänsäryn tuikauksesta kotiin, minä kestän kramppeineni ja huimauksineni (ja myöhemmin hikilammikon kanssa). En ole luonteeltani lusmu. Haluan vain ihmisten tajuavan, että kuukautiseni ovat valtava hankaluus ja vaiva, jota ei voi vähätellä ja että moni ei oikeasti niiden kanssa pärjäisi, jos joutuisi nyt kylmiltään niitä kokeilemaan (vähän niin kuin vaihto-oppilaana). Pientä ymmärrystä voisi sitten varmaan sieltä omasta rinnasta kaivaa niitä kohtaan, joille on todellista haittaa ja vaivaa kuukautisista, ei vain pelkkää pientä epämukavuutta. Olen ramppaillut oman osuuteni lääkäreissä ja ramppaan edelleen. Kun löytyy sopiva keino - tai se kohdunpoisto - olen taas hetken kuin kuka tahansa teistä muista. Sitä ennen koettakaa ymmärtää. Lähtökohdat ovat meillä aivan erit.

mutta kyllä ainakin mulle kuukautiset saavat välillä olon niin surkeaksi, että jään saikulle. En jaksa olla kaiken aikaa pätevä ja tehokas kun kerran olo on oikeasti kamala ja sietämätön.



En ole koskaan ymmärtänyt miksi naisten pitää kiillottaa kruunuaan joka ikisessä asiassa, eikä missään kohtaa saisi antaa myöten ja olla huono ja vaikka kipeä.

noin on helppo sanoa jos kuukautisten, raskauksien tai vaihdevuosien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Mulla on tuskalliset menkat olleet aina, vaihtoehtoina on potea kotona pari päivää kuussa tai vetää hirveet kasat särkylääkkeitä (ainiin täähän ei oo sairaus, joten miksi napsia lääkkeitä?), joiden avulla juuri ja juuri jaksaa selvitä duunissa.



Takana myös yksi ihan normaali ja helppo raskaus ja toinen selkeästi "vaikeampi" menossa. Ekan raskauden aikana ei olisi tullut mieleenkään miten hankalaa voi raskaanaolo olla (mm. kipeän selän ja löystyneen lantion kanssa pelkästään kävely voi olla kivuliasta). Valitettavasti kaikki ei noista "naistenvaivoista" selviä yhtä helpolla.



Vaihdevuosista ei oo kokemusta, mutta uskallan epäillä, ettei nekään mitään herkkua kaikille ole (ja todella sairauteen verrattavissa!).