Ymmärretyn adhd lapsen aikuisuus?+

Tämä onkin ongelmana adhd-lapsen kasvatuksessa: muu maailma ei pysähdy eikä muuta toimintatapojaan vain siksi, että tämä yksi lapsi saisi optimaalisen kasvatuksen.

Ainakin päivähoidossa tämä tuntuu olevan kovasti kiinni työntekijästä, onko hän valmis muuttamaan toimintatapojaan ja uskon saman pätevän myös koulussa. Työntekijät, jotka eivät toimintaansa suostu muuttamaan, käyvät yhteiskunnalle varsin kalliiksi. He nimittäin pahentavat lapsen ongelmia ja mitä pahemmiksi ne menevät, sitä vaikeampaa ja yhteiskunnalle kalliimpaa niitä on hoitaa.

ystäväni ADHS-poika (8v.) saa käyttäytyä ravintolassa kuin villieläin: Esim. syödä käsin tai jopa ilman käsiä suoraan lautaselta (!), juosta ympäri ravintolaa ja ravintolan pihalla ym.?

Kuuluukoo tällainen käytös sairauteen? Eikö siihen todellakaan voi vaikuttaa kasvatuksella?

Täytyy myöntää, että itse olisin vaan huomauttanut lapselle kauniista ruokailutavoista, en muuta. Sisällä juoksentelut olisin luonnollisesti kieltänyt ja käskenyt mennä ulos juoksemaan tai lapsen vireystilasta riippuen koittanut jos rauhoittuisi vieressä tai sylissä. Meillä on 6-vuotias ADHD-lapsi ja on todellakin kasvatettu ja noin yleensä ottaen lapsi osaa käyttäytyä nätisti. Mutta mikäli lapseen iskee hölmöilyolo ravintolassa (esim. ruoan syöminen ilman ruokailuvälineitä) niin eipä siinä juuri ole keinoja tilanteen parantamiseksi. Ainoa vaihtoehto olisi lähteä ravintolasta pois. Lautasen pois ottaminen aiheuttaisi taatusti hillittömän raivarin, jonka taltuttaminen ravintolassa ei hetkessä onnistuisi vaan suoraa huutoa voisi kestää helposti tuntikin, jolloin ainoa hyväksytty tapa olla olisi poistua. Ruoka-annokset pitäisi maksaa ja jäisi kalliit ruoat syömättä niin itsellä kuin lapsella. Ystäväkö pitäisi jättää yksinään jatkamaan ruokailua ja mahdollisesti hoitamaan lasku jos kilarit on sitä luokkaa, että on pakko poistua heti paikalta.

Koen siis itse, että kasvattamistakin voi tehdä tilanteen mukaan. Jos joskus jättää kasvattamisen pelkän sanomisen tasolle niin se ei tarkoita etteikö muulloin kasvattaisi paljonkin. Se ravintolaan meneminen vaan jo itsessään on niin erilainen juttu ja lapsella tulee helposti kierroksia, jolloin impulsiivisuus ja pöllöily tulee entistä selvemmin esiin ja lapsi kaikenlaisista ärsykkeistä väsyneenä ei välttämättä edes osaa/jaksa käyttäytyä opetetulla tavalla.

Mutta ei hätää... Me ei yleensä ravintoloissa käydäkään, joten muiden ei tarvitse sietää lapsemme mahdollista hölmöilyä. Toisaalta ainakin tähän asti on lapsi käyttäytynyt aina hienosti kun ollaan menty sellaiseen aikaan ettei joudu kauaa odottamaan syömään pääsyä ja paikalta on poistuttu heti kun sapuskat on syöty. usein on ollut leikkinurkkauskin todelliseen tarpeeseen, että vanhemmat ja sisarukset on ehtineen syödä myös.

8 vuotiaat hallitsevat yleensä jo sujuvasti hyvät ruokatavat ja osaavat osallistua kivasti pöytäkeskusteluihin.



"...Täytyy myöntää, että itse olisin vaan huomauttanut lapselle kauniista ruokailutavoista, en muuta. Sisällä juoksentelut olisin luonnollisesti kieltänyt ja käskenyt mennä ulos juoksemaan tai lapsen vireystilasta riippuen koittanut jos rauhoittuisi vieressä tai sylissä. Meillä on 6-vuotias ADHD-lapsi ja on todellakin kasvatettu ja noin yleensä ottaen lapsi osaa käyttäytyä nätisti. Mutta mikäli lapseen iskee hölmöilyolo ravintolassa (esim. ruoan syöminen ilman ruokailuvälineitä) niin eipä siinä juuri ole keinoja tilanteen parantamiseksi. Ainoa vaihtoehto olisi lähteä ravintolasta pois. Lautasen pois ottaminen aiheuttaisi taatusti hillittömän raivarin, jonka taltuttaminen ravintolassa ei hetkessä onnistuisi vaan suoraa huutoa voisi kestää helposti tuntikin, jolloin ainoa hyväksytty tapa olla olisi poistua. Ruoka-annokset pitäisi maksaa ja jäisi kalliit ruoat syömättä niin itsellä kuin lapsella. Ystäväkö pitäisi jättää yksinään jatkamaan ruokailua ja mahdollisesti hoitamaan lasku jos kilarit on sitä luokkaa, että on pakko poistua heti paikalta.



Koen siis itse, että kasvattamistakin voi tehdä tilanteen mukaan. Jos joskus jättää kasvattamisen pelkän sanomisen tasolle niin se ei tarkoita etteikö muulloin kasvattaisi paljonkin. Se ravintolaan meneminen vaan jo itsessään on niin erilainen juttu ja lapsella tulee helposti kierroksia, jolloin impulsiivisuus ja pöllöily tulee entistä selvemmin esiin ja lapsi kaikenlaisista ärsykkeistä väsyneenä ei välttämättä edes osaa/jaksa käyttäytyä opetetulla tavalla.



Mutta ei hätää... Me ei yleensä ravintoloissa käydäkään, joten muiden ei tarvitse sietää lapsemme mahdollista hölmöilyä. Toisaalta ainakin tähän asti on lapsi käyttäytynyt aina hienosti kun ollaan menty sellaiseen aikaan ettei joudu kauaa odottamaan syömään pääsyä ja paikalta on poistuttu heti kun sapuskat on syöty. usein on ollut leikkinurkkauskin todelliseen tarpeeseen, että vanhemmat ja sisarukset on ehtineen syödä myös.

[/quote]

Päiväkodin viesti on, että toista lyönyt häirikkö otetaan sylihoitoon jne. ja selitä siinä sitten omalle adhd-lapsellesi, miksi kotona ei näin tehdä vaan jäähy odottaa jos toisia lyö! Adhd:lta ei saisi odottaa ikätasoista käytöstä, käytöstapoja tai harkintaa- kaikkia näistä voi harjoitella, vaan äitinä usein tunnen taistelevani tuulimyllyjä vastaan sillä muut tahot eivät koe tätä tärkeänä. Esim. kouluikäiset saavat vaeltaa käytävillä kun ope ei saa hytkyilyä loppumaan ja äidit (yllättäen..) kertovat, että keskittymiskyvyttömyys on tuon myötä vain pahentunut.



Kuvaavaa on, että kun pyysin 5-vuotiaalleni lääkitystä, sanottiin ettei sitä anneta ennenkuin lapsen toiminta häiritsee HÄNTÄ ITSEÄÄN. Sillä ei ollut merkitystä, että päiväkotiryhmässä lapsi jouduttiin esim. levon ajaksi siirtämään toiseen huoneeseen, sillä hänen hyörimisensä häiritsi muita kovasti.

Meillä kulkee suvussa add:tä ja ehkä siksi olen ollut paljon adhd tyyppien kanssa, kun seura tuntuu "omalta". Ne adhdaikuiset, joita on lapsena paljon rankaistu ovat joko syrjäyttäneet itsensä yhteiskunnasta päihteillä, impulsiivisella käytöksellä taikka rikoksilla alta parikymppisinä. Osa niistä, joita on ymmärretty ja opetettu pärjäämään erityispiirteidensä kanssa ovat kouluttautuneet pitkällekin ja pärjäävät yhteiskunnassa mainiosti. Suurin ero hyväksyttyjen ja rangaistujen välillä on itsetunto. Rankaisemalla itsetunto jää heikoksi. Omiin kykyihin ei luoteta, alisuoriudutaan. Onneksi aikuisena on mahdollista itse vaikuttaa omaan itsetuntoonsa, kunhan ensin ymmärtää, mistä kiikastaa.

Tarvitsette kasvatusapua. Käsityksesi ADHD-lapsen kasvattamisesta on vajaavainen. En jaksa nyt ruveta kirjoittamaan tarkemmin, ehkä myöhemmin.



Minulla on ADHD-lapsi. Kovasti kasvatettu ja ohjattu ja kyllä on kuulkaa pahaa tehnyt. Pienenä se oli aivan jatkuvaa. Nyt 10v ja käytös viimeinkin hyvää.

Paljon joutuu tekemään työtä ennekuin oppii. Ei 5v vielä opi mitään. ADHD:n ylivilkkaus ja keskittyminen parenee iän myötä jonkin verran, toisilla jopa paljonkin.



Mutta jos kasvatatte koko ajan rankaisten viette lapsen itsetunnon ja hän on perheen syntipukki joka asuu siellä jäähyllä. Samoin vanhempien ja tämän lapsen välit kiristyvät. Todella väärä tyyli!



Monesti nämä pihan pahantekijä ADHD-lapset eivät olekkaan niitä aitoja ADHD-lapsia vaan lapsia joilla on ADHD:n kaltaisia piirteitä, johtuen huonosta kasvatuksesta ja kotioloista. Aito ADHD ei aiheudu kasvatuskesta.

koulussa, kotona, pihalla, harrastuksissa sitä adhd lasta ymmärretään vähän liikaakin. Kun se on diagnosoitu sairaus, on helppo mennä sen taakse ja väittää että kaikki lapsen käytös johtuu sairaudesta.



Adhd lapsihan ei koskaan ole ilkeä/tuhma/kiusaaja/häirikkö vaan hän on sairas. Lapsen luonne sekoittuu diagnoosiin. Voihan sitä olla adhd ja sen päälle vielä inhottava kakarakin mutta näinhän ei saa sanoa.



Ja kun me muut ymmärrämme lasta joka paikassa ja lapsi saa aina erivapauksia niin minkälainen aikuinen hänsetä kasvaa? Kun aikuisena ei olekkaan enää esim. Linnanmäelle passeja joilla saa ohittaa jonoja? Ei voikaan pankissa painella suoraan kassalle vaan on odotettava vuoroaan?



Koska esim. näitä taitoja opetellaan jos koko lapsuus ja nuoruus saa eri vapauksia?



Mitä kun työpaikalla pomo käskee istua 8 tuntia penkissä? Tai yliopistossa? Ei voikaan enää kuljeskella käytävillä?



Eli milloin näitä taitoja aletaan opetella? Ei ikinä? Ovatko adhd lapset omillaan aikusina?

Lasta on aivan turhaa (ja epäoikeudenmukaista) rangaista asioista, jotka johtuvat nimenomaan ADD:sta. Lapseen ei tehoa myöskään pakottaminen, olettaminen, ylivaatiminen tai alivaatiminen. Hänen kanssan on yksinkertaisesti oltava kymmenen kertaa luovempi kuin normilasten.



Sinänsä oikeudet ja velvollisuudet ovat perheessämme kaikille lapsille samat. Ero näkyy siinä, MITEN lapsia ohjataan ja kohdataan.

En jaksa vaivautua vastaamaan.



t. ADHD-lapsensa hyvin ja sydänverellään kasvattanut äiti

Minestihan aikuiset unohtavat etteivät kasvata lapsia vaan tulevia aikusia ja jollei anna mitään eväitä miten aikuisena tätä elämää eletään niin kyllä on lapset hukassa.



ap

Diagnoosia jaellaan usein epäpätevien lääkärien toimesta melko heppoisin perustein kurittomille kakaroille.



Kun muistelen omaa lapsuuttani, yksi kunnon selkäsauna lopetti adhd oireet suurella osalla tapauksista, vaikka siitä ei tuota nimitystä käytetty.



Oikea adhd on todellinen ja vaativa hoitaa, mutta ainakin Helsingissä diagnoosia tehdään tuosta vaan.

" Kun aikuisena ei olekkaan enää esim. Linnanmäelle passeja joilla saa ohittaa jonoja?"





Ei kai tällaista kieroon kasvattavaa toimintaa sentään ole oikeasti olemassa?

ystäväni ADHS-poika (8v.) saa käyttäytyä ravintolassa kuin villieläin: Esim. syödä käsin tai jopa ilman käsiä suoraan lautaselta (!), juosta ympäri ravintolaa ja ravintolan pihalla ym.?

Kuuluukoo tällainen käytös sairauteen? Eikö siihen todellakaan voi vaikuttaa kasvatuksella?

En jaksa vaivautua vastaamaan.

t. ADHD-lapsensa hyvin ja sydänverellään kasvattanut äiti

Miten vanhemmat puuttuivat tilanteeseen? Joskus voi olla helpompaa antaa lapsen käyttäytyä vähän huonostikin kuin otaa mieletöntä kasvatusrumbaa. Ehkä vanhemmilla on asenne, että sietävät tuon poikkeustilanteessa (ravintola) ja alkavat tavoitella hyviä pöytätapoja heti kotiin päästyä.



Toisaalta, jos mulla olis todella vaikea adhd-lapsi, saattaisin mieluummin nauttia tuttujeni seurasta ravintolassa kuin tuhlata aikaani lapsen typeryyksiin. Kaikki adhd-lapsetkin oppivat käyttymään, kun tulevat siihen ikään, että häpeän tunteet kehittyvät. Häpeän tunne opettaa käytöstapoja. Lapselle tarvitsee vain kertoa, että meidän muiden mielestä tuollainen on tosi noloa.

olla kasvattamatta kuin kasvattaa. Niin se on tavallisten lasten kanssa, ei aina jaksaisi vääntää mutta pakko se on jollei halua että lapset kasvaa pellossa.

Mitä kun työpaikalla pomo käskee istua 8 tuntia penkissä? Tai yliopistossa? Ei voikaan enää kuljeskella käytävillä?

Miksi kukaan (diagnoosilla tai ilman) hakeutuisi sellaiseen ammattiin, mihin ei ole minkäänlaisia taipumuksia? Yksi aikuisuuden parhaita puolia on se, että saa, tietyissä rajoissa, olla oma omituinen itsensä. Minusta tuoi tutkija enkä tosiaankaan istu kammiossani kahdeksaa tuntia putkeen, vaan vaellan usein käytävällä, käyn vaikka juomassa lasin vettä.

Yliopistossa ADD:n kanssa pärjää oikein hyvin, harvoilla kursseilla on läsnäolopakkoa, vaan asiat voi opetella itselleen sopivalla tyylillä. Itse osasin jo lukiossa suunnata levottomuuteni niin, etten ollut häiriöksi.

Adhd-lapsen vanhemmat saavat tehdä sitä mininverroin enemmän kuin normaalin lapsen. Ehkä he valitsevat ne tilanteet, joissa voidaan säännöistä joustaa, otta esim seurustelu omien kavereiden kanssa olisi ylipäätään mahdollista.



Mun lapsi ei ole adhd, mutta on samoja piirteitä sekä selkeitä eroavuuksia. Voin sanoa ihan suoraan, että meillä ei aina jakseta pingottaa, kun nähdään harvoin nähtyjä kavereita. Olen niin useat tapaamiset käyttänyt lapseni kasvattamiseen, että nykyään mieluummin joustan hetken ja saan itsekin samalla ladattua akkuja. Arki kun on jatkuvaa kasvatusta ja joskus todella uuvuttavaa vääntää samoja asioita.

Olisi huono kasvattaja vaikka hänellä ei olisikaan ADHD-lasta. Kukaan järkevät aikuinen ei anna syödä ravintolassa käsin tai nuoleskella lautaselta. Eli äläpä liitä nyt ystäväsi kyvyttömyyttä mitenkään ADHD:hen.



Ravintolan pihalle taas lapsi on hyvä päästää. Se auttaa siihen ettei lapsi kärsimättömyyttään/levottomuuttaan pilaa muiden ruokarauhaa. Myös ravintolan sisällä kävely sallittua koska liikkuminen voi olla lapselle ihan pakollista mutta juoksu ei ole sallittua.



Kasvatuksella voi vaikuttaa ihan kaikkeen, mutta ADHD-lapsen tapauksessa opetus ei mene perille samalla tavalla kuin normaaalille lapselle. Eli sitä ravintolassa käyttäytymistä voidaan joutua opetella 5v ja sitten se sujuu. Lapsi on niin impulssiivinen että toimii hetken mielijohteesta eli ei ehdi ajatella mitä tekee ja siksi niitä hölmöilyjä sattuu. Aikuisen tehtävä korjata lapsen käytöstä nopeasti mutta positiivisella tavalla, ei mitään jäähyjä jne.

Päiväkodissa on jäähykäytäntö ja sanoivat, että sitä kannattaa myös kotona käyttää jotta olisi yhtenäinen linja. Jos kerran yleisiä rangaistus/rauhoittumismetodeja ei saa käyttää, mitä jää jäljelle? Puhuminen??



Tämä onkin ongelmana adhd-lapsen kasvatuksessa: muu maailma ei pysähdy eikä muuta toimintatapojaan vain siksi, että tämä yksi lapsi saisi optimaalisen kasvatuksen.

Olen niin kauhistunut tästä kirjotuksesta, etten osaa edes kommentoida rakentavasti...



"... Kaikki adhd-lapsetkin oppivat käyttymään, kun tulevat siihen ikään, että häpeän tunteet kehittyvät. Häpeän tunne opettaa käytöstapoja. Lapselle tarvitsee vain kertoa, että meidän muiden mielestä tuollainen on tosi noloa.

[/quote]