Esikoinen on ujo, mutta kuopus todella rohkea ja välitön.
Voiko tämä vaikuttaa esikoisen itsetuntoon? Vieraiden läsnäollessa esikoinen ei saa sanottua mitään, mutta kuopus puhua pälättää. Tietenkin kuopus saa paljon enemmän huomioita tämän takia ja ihmiset pitävät hänestä enemmän. Se harmittaa minua. Jotkut saattavat jopa jättää esikoisen vaille huomiota. Tutustuttuaan (jos vain aikuiset jaksavat ja haluavat nähdä sen vaivan), esikoinen on oikein puhelias ja mukava. Onneksi hänellä on kuitenkin ystäviä ja toisten lasten kanssa kyllä leikkii.
Minulle kyläily kuopuksen kanssa on paljon helpompaa, koska kaikki käy niin helposti. Esikoisen kanssa vierailut ovat haastavia, jos paikalla ei ole suht samanikäistä seuraa. Annan lapsen olla ujo,mutta välillä myös sisäisesti tuskastun siihen. Harmittaa lapsen puolesta, koska tiedän hänen myös hieman kärsivän asiasta.
Kommentit (3)
ja kyllä minä kärsin siitä, että rohkeampi sisareni sai selvästi enemmän huomiota ja rakkautta perheen ulkopuolisilta. Olisin halunnut uskaltaa enemmän.
Yritän kuitenkin olla korostamatta esikoiselleni tätä asiaa. Esikoiseni ei onneksi tykkää paistatella joukon keskipisteenä, joten toivon, että asia ei ole hänelle yhtä hankala kuin minulle oli.
ap
olen itsekin sitä mieltä, että ujous ei ole huono asia. Olemme ihmisinä kaikki ainutlaatuisia omine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme.
ap
ujous ei ole huono asia. Varo vaan tekemästä siitä itse hänelle sellaista, niin ei siitä ongelmaa tule.