BORDERCOLLIE kokemuksia? Millainen lasten kanssa?

Hyväluonteisia, älykkäitä, trimmattuna turkki helppohoitoinen. Keskikokoinen on ehkä vielä parempi jossain agilityssä, jos siitä tykkää.

Ei ole tyytyväinen pelkkänä perhekoirana. Tai ainakin sinun pitäisi olla valmis vähintään pari tuntia päivässä OIKEASTI tekemään koiran kanssa jotain, ei siis riitä parit aktivoinnit yms per päivä. Ei muutaman tunnin lenkitys yms.



Ehkä kannattaa miettiä jotain muuta rotua, pääsette helpommalla ja ei tule isoja ongelmia koiran kanssa (just tota lasten näykkimistä tai aggressiivisuutta). Aavistuksen helpompi koira ois kai australianpaimenkoira, mutta nekin vaativat todella paljon ja harva kasvattaja kai myykään ellei ole todella selkeitä harrastustavoitteita. Ja muista, ne harrastukset voi tosiaan viedä vähintään sen pari tuntia päivässä...plus lenkit päälle.

Meillä ollut kolme koiraa lasten aikana, lapsia kolme myös. Kaikki koirat olleet vaatimuksesi täyttäviä. Rakastavat lapsia ja erilaista tekemistä, mutta eivät vaadi sitä liikaa. Etsi hyvältä kasvattajalta alfa-narttu, niin saat just mitä haluat. Dalmiksilla on myös pk-oikeudet.

jotka tarvitsevat loputtomiin tehtäviä, jos niitä ei saa, tekevät pahojaan. Ja paimentavat lapsia näykkimällä.

Tai lyhytkarvainen collie?



Bortsuja on eriluonteisia ja erilinjaisia (työlinjaiset vs. näyttelylinjaiset). On oikeasti työkoira ja on vähän rääkkäystä ottaa ns. perhekoiraksi, ellei oikeasti harrasteta jotain vaativaa tunteja päivässä, esim. oikeasti paimennusta. Kehittää herkästi käytöshäiriöitä, esim. karkailua, autojen, pyörien tai lasten paimennusta näykkimällä, tassujen tai tavaroiden järsimistä jne., monet tosi ääniherkkiä. Hieno työkoira, joka kuitenkin herkästi kehittyy ongelmakoiraksi.



Ehkä joku aktiivinen, enemmän perhekoiraksi sopiva rotu olisi kuitenkin parempi? Joku noutajasukuinen tms.?

en voi koiraa koskaan ottaa, mutta jos voisin niin bordercollie olisi juurikin se rotu, johon valintani kallistuisi. Älykäs (itseasiassa älykkäin koirarotu), lapsiperheeseen soveltuva, valpas, ihmisrakas jne. Uskon, että tämä rotu olisi hyvä valinta.

sillä kuten jossakin jälkimmäisessä viestissäni kirjoitin, toiveena olisi että koira pystyisi avustamaan lastamme tämän sairaudessa. Suomessa koulutetaan jo tämäntyyppisiä avustajakoiria muutenkin.



Villakoiraa olen joskus myöskin miettinyt, vaan jokin niissä villiksissä ei vaan nappaa. Sama koskee kaikkia noutajia - en vaan tykkää.



Uskaltaisikohan sitä harkita sakemannia... siinä rodussa yhdistyisi edelleenkin kaikki se, mitä minä koiralta odotan, jos siis sattuu löytämään sellaisen napakympin.



ap

ei muuten ole bordercollieita, nehän ovat yleensä esim. labbiksia.



Bordercollien älykkyys kiehtoo ihmisiä ja sen takia monet niitä ottavat. Käytännössä siitä älykkyydestä koituu ongelmia. Koiraa ei kannata ottaa mielikuvan - tässä tapauksessa älykkyys - takia, vaan lähteä perheen tarpeista.



Vähemmänkin älykäs koira oppii avustamaan. Avustajalle liiasta älykkyydestä voi olla haittaa.

kiersi siitä huolimatta aina esimerkiksi vieraiden tultua ihmisryhmiä ympäri kaiken aikaa paimentaakseen koko porukkaa. Ahdistui jos hajaannuttiin liikaa, koetti töniä porukkaa kasaan. Sellainen koira voi joskus tuntua aika rasittavalta, tuo paimennusvietti on välillä hyvin voimakas.

Miten olisi lyhytkarvainen collie? Se on kuuluisa siitä, että oppii asioita usein "itsestään" tarkkailemalla tilanteita. Täytyy vain olla tarkkana, että ottaa sen kunnolliselta kasvattajalta, joka todella osaaa asiansa. Jotkut ovat risteyttäneet arkoja räksyttäjiä surutta linjoihinsa ja pilanneet sillä rodun mainetta.

Kunnollinen collie on vieraiden seurassa hillitty, mutta rakastaa omaa väkeä ja varsinkin lapsia. Tuon tarkkailutaipumuksensa vuoksi se taatusti myös oppisi huomioimaan yhtä lapsista eri tavalla ja olisi koulutettavissa auttamaan kykyjensä mukaan.

rotu. Ei "kovan käden" koira, vaan haluaa luonteenomaisesti tehdä oikein ja miellyttää. Menestyy myös agilityssä jne. vaikka onkin isokokoinen. Pitkäkarvaisen turkki harjataan kerran viikossa, lyhytkarvainen on vieläkin helppohoitoisempi.

Oletko miettinyt belgianpaimenkoiria?

ei ole bortsuja kovin paljon tällaisissa avustajatehtävissä, on ehkä vähän liian paimennusviettinen ja herkästi stressaantuva, ääniherkkä ym. Tuijottelutaipumuksensa (yrittää dominoida matalassa tuijotusasennossa toisia koiria) takia voi ärsyttää muita koiria ja joutuu helposti toisten koirien kanssa rähinään esim. lasten ulkoiluttaessa koiraa.



Avustajakoiraksi ja harrastuskoiraksi perheeseen ehkä sittenkin joku noutajasukuinen, walesin- tai englanninspringerspanieli, collie, tarkasti valittu belggari (groendaleissa on paljon arkoja ja herkkiä räksyttäjiä, hyvä yksilö voi taas olla todella fiksu ja rauhallinen). Miksei sakemannikin mutta näistä ei tahdo enää tervettä yksilöä löytää, kaikki työlinjaiset terveselkäiset menee poliisille, armeijaan ym. Tavallisille ostajille jää nämä luisuperäiset syntymävammaiseksi jalostetut. Paljon ihottumia, allergioita, muita terveysongelmia. Lisäksi sakulla huono maine ympäristössä, saa varautunutta kohtelua ja inhoa usein ihan aiheettakin. Muita mahdollisia vielä:

mm. islanninlammaskoira, keskikokoinen villakoira, pyreneittenpaimenkoira, norwichin- tai cairnterrieri, australianterrieri (tarviiko koiran vetää pyörätuolia, laittaa ovia kiinni tms. eli pitääkö oikeasti olla vähän kokoakin? Epilepsia- tai hypoglykemiakoiran koolla taas ei väliä.)

Pakko sanoa, että maailman viisain koira maailman tyhmimmässä perheessä on huono yhdistelmä. Koira ei saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia, mikä näkyy aggressiivisuutena etenkin toisia koiria kohtaan. Kerran koira pääsi omistajalta irti lenkillä ja pölyytti vastaan tulleen cottonin melkeen hengiltä..



Jos kykenette antamaan tälle koiralle todella, todella paljon liikuntaa ja sen lisäksi vielä älyllisiä haasteita päivittäin, myös 10 vuoden päästä, niin sitten. Helpompiakin koirarotuja toki löytyy, ja jos teillä on aiempaa kokemusta sakumixeistä, niin uskon, että pärjäisitte sakemanninkin kanssa, kunhan vain valitsette pennun huolella, ja olette koiran kanssa määrätietoisia.



Onnea koiranetsintään!

ei ole bortsuja kovin paljon tällaisissa avustajatehtävissä, on ehkä vähän liian paimennusviettinen ja herkästi stressaantuva, ääniherkkä ym. Tuijottelutaipumuksensa (yrittää dominoida matalassa tuijotusasennossa toisia koiria) takia voi ärsyttää muita koiria ja joutuu helposti toisten koirien kanssa rähinään esim. lasten ulkoiluttaessa koiraa.

Avustajakoiraksi ja harrastuskoiraksi perheeseen ehkä sittenkin joku noutajasukuinen, walesin- tai englanninspringerspanieli, collie, tarkasti valittu belggari (groendaleissa on paljon arkoja ja herkkiä räksyttäjiä, hyvä yksilö voi taas olla todella fiksu ja rauhallinen). Miksei sakemannikin mutta näistä ei tahdo enää tervettä yksilöä löytää, kaikki työlinjaiset terveselkäiset menee poliisille, armeijaan ym. Tavallisille ostajille jää nämä luisuperäiset syntymävammaiseksi jalostetut. Paljon ihottumia, allergioita, muita terveysongelmia. Lisäksi sakulla huono maine ympäristössä, saa varautunutta kohtelua ja inhoa usein ihan aiheettakin. Muita mahdollisia vielä:

mm. islanninlammaskoira, keskikokoinen villakoira, pyreneittenpaimenkoira, norwichin- tai cairnterrieri, australianterrieri (tarviiko koiran vetää pyörätuolia, laittaa ovia kiinni tms. eli pitääkö oikeasti olla vähän kokoakin? Epilepsia- tai hypoglykemiakoiran koolla taas ei väliä.)

Hypoglykemiakoiralle siis on tarve, eli varsinaisesti koiran ei tarvitse olla iso tai voimakas, pienempikin pärjää. Vähän aikaisemmin mietimme parson russelin terrieriä, mutta olen kysellyt rodusta ja saanut sen verran negatiivisia näkemyksiä, että terrierisuunnitelmasta taidamme luopua. Metsästysvietti ei ole plussaa, koska liikumme paljon maalla jossa koiran pitää pysyä omassa pihapiirissä eikä lähteä jokaisen jäniksen tai ketun perään.

Saksanpaimen on lähinnä arveluttanut siksi, että perheessämme on noita teini-ikää vasta lähestyviä lapsia. Kestääkö sakun hermot? Omien aiempien koiriemme hermot kestivät aina (yksi puhdas, useita sakumixejä), siis hyvin pieniäkin lapsia, mutta onko saksanpaimen rotuna tässä mielessä "luottokoira"? Toki myös sakujen terveys mietityttää, joskin nyt asioista paljon lukeneena jokaisella rodulla näyttää olevan rasitteenaan liuta erilaisia sairauksia... Joku alkukantainen rotu olisi varmaan tässä suhteessa hyvä valinta....

Mikään kiire meillä ei ole, eli mieluusti pohdimme koira-asiaa pitkään ja perusteellisesti, sillä koira ei tosiaan tule meidän perheeseen käymään. Kaikki aiemmat perheemme koirat ovat eläneet paljon yli 10-vuotiaiksi, joten haluamme valmistautua hyvin.

ap

PALJON (siis todella paljon tekemistä ja aivojumppaa). On siis täysin työkoira, työn ohella on sitten täydellinen perhekoira. Esimerkiksi maalaistalossa eläimiä paimentamassa onnen omiaan. Ei siis viihdy ns. tavallisena perhekoirana kovinkaan helposti vaan tekemisen puutteessa saattaa helposti kehittää itselleen ikäviä tapoja (näykkimistä, provosoitumista yms.).

PALJON (siis todella paljon tekemistä ja aivojumppaa). On siis täysin työkoira, työn ohella on sitten täydellinen perhekoira. Esimerkiksi maalaistalossa eläimiä paimentamassa onnen omiaan. Ei siis viihdy ns. tavallisena perhekoirana kovinkaan helposti vaan tekemisen puutteessa saattaa helposti kehittää itselleen ikäviä tapoja (näykkimistä, provosoitumista yms.).

Voi, tuo rotu vaikuttaisi muuten lähes täydelliselle.

ap

Toinen lasten kanssa ihana, rakastaa lapsia. Vaatii paljon toimintaa, tylsistyneenä tuhoaa paikkoja ja esim. levittelee roskia. Muuten aivan ihana koira, rakastaa kaikkia ihmisiä.



Toinen on arempi, toki on vielä nuori koira. Ei erityisemmin pidä lapsista, mutta ei ole uhkaavakaan, lähtee pois tilanteesta tai haukkuu jonkin verran. Ei ole kuitenkaan ikinä ollut uhkaavan oloinen.



Molemmat kivoja koiria, mutta vaativat aika paljon tekemistä ollakseen tyytyväisiä.

schapendoesiin?



Meillä kokemusta vasta pennusta (4 kk), mutta ennen hankintaa tutustuimme rotuun aika perusteellisesti.



Pentu vaikuttaa tämän kokemuksen perusteella varsin lupaavalta pakkaukselta: ihmisystävällinen, toimelias, hyväntuulinen, rohkea, todella nopea oppimaan... Myös itsepäinen, pikkuisen kovaluonteinen, välillä liiankin rohkea...



Kokemusta koirista on aiemminkin, eri rodusta siis, tämä pakkaus vaikuttaa tosi kivalta. On sopivasti haastetta, mutta ei liikaa. Sopii moneen harrastukseen, rakastaa muita ihmisiä. Tykkää lapsista ihan älyttömästi, kaiken ikäisistä (meillä kouluikäiset lapset). Jaksaa lenkkeillä (kunhan nyt saadaan riittävästi ikää) ja on tosiaan ihan älyttömän nopea oppimaan verrattuna aiempiin koiriimme...

schapendoesiin?

Meillä kokemusta vasta pennusta (4 kk), mutta ennen hankintaa tutustuimme rotuun aika perusteellisesti.

Pentu vaikuttaa tämän kokemuksen perusteella varsin lupaavalta pakkaukselta: ihmisystävällinen, toimelias, hyväntuulinen, rohkea, todella nopea oppimaan... Myös itsepäinen, pikkuisen kovaluonteinen, välillä liiankin rohkea...

Kokemusta koirista on aiemminkin, eri rodusta siis, tämä pakkaus vaikuttaa tosi kivalta. On sopivasti haastetta, mutta ei liikaa. Sopii moneen harrastukseen, rakastaa muita ihmisiä. Tykkää lapsista ihan älyttömästi, kaiken ikäisistä (meillä kouluikäiset lapset). Jaksaa lenkkeillä (kunhan nyt saadaan riittävästi ikää) ja on tosiaan ihan älyttömän nopea oppimaan verrattuna aiempiin koiriimme...

muutenhan tuokin rotu kuulostaa kertomasi mukaan tosi hyvälle, mutta pitkän turkin hoito on työlästä. Se vähän mietityttää tuon bordercollienkin osalta. Meillä oli siis aikaisemmin lyhytkarvainen saksanpaimen ja useita sakemanni-seropeja, ja niiden turkki oli niin helppohoitoinen...

Jäi muuten aloituksesta mainitsematta, että koiralle olisi yksi tärkeä tehtävä meidän perheessä, toimia avustajana lapsellemme... voisiko bordercollie saada siitä tehtävästä kaipaamaansa haastetta? Ulkoilua, leikkiä ja kaikenlaisia tehtäviä tarjoamme varmasti paljon ja itse tosiaan tykkään käydä tokossa.

ap

Vai bordercollie. Itselläni on sekalinjainen bordercollie kisakoirana. Sillä on enemmän pääkopassaan näyttelylinjaa, jonka ansiosta arki on helppoa. Se ei kyttää alituiseen jokaista häiriötekijää ympäristössä. Vahva kontakti ja suhde kehitettiin jo 7 vk lähtien. Sen ansiosta koira on ollut tähän asti aina irti ja kulkee lähellä. Sillä on selvät säännöt ja käskyt. Ekan tittelinsä TK1 se sai jo ollessaan alle vuoden ikäinen, vaikka moottoria tällä tytöllä ei olekaan. Tyypillinen bortsu se ei ole, mutta nykyään näyttäkin syntyvän hyviä kisakoiranalkuja tosi vhn. On joko moottori syntyessään tai sitten on hillittyjä tapauksia. Motivoinnista on monet asiat kiinni, kuten suhteenkin muodostaminen koiraan, mutta sitten on pennun syntyessään ominaisuuksia, joita ei koulutuksellakaan saa kaikkia muokattua sopiviksi. Esim. synnynnäinen moottori, joko se on tai ei ole olemassa. Toko koiraurheilulajina on sellainen, johon pitää syttyä bortsun. Sillä siinä ei varsinaisesti tapahdu mtn mullistavaa. Sarjatemppuja vain peräkkäin, mikä on tylsempää kuin agility, johon ei tarvitse syttyä. Sillä aksassa on valmiiksi loikkimista ja palkisevaa tekemistä. Toko onkin vaikea lajina ja vain hyvä kontakti ja korkea vietti takaa hyvän kisamenestyksen. Tämä kaikki on tietenkin siitää kiinni, millaisen yksilön saa. Kaikkiin ei vaikuta esim. aloittaako aksan treenaamisen ennen tottista. Yleisesti, miksi koirat ei aina pärjää tokokentillä johtuu motivaation puutteesta ja siitä ettei ne vain ole syttyneet siihen. Bortsu pitäisi maanisuutensa vuoksi saada syttymään tokoon yhtä intensiivisesti kuten vaistojenvaraiseen lampaiden paimennukseen. Voidaan ajatella, että bortsujen yleistynyt ongelmakäytös johtuu siitä, kun maanisuus ja asioihin syttyminen on väärissä kohteissa. En ikinä heittäisi palloa ja keppejä turhaan koiralle ellei se liity koulutukseen. Oppii vain turhaan yhdistämään älykkään pääkopan ja kertyneen stressin ansiosta samaa käytöstä muuhunkin liikkuvaa ympäristössä. Hallinta on kaiken A ja O. Ja arkitottis on vaikeampaa kuin toko. Kun puhutaan, että bortsulle pitäisi antaa älykästä tekemistä. Usein viitataankin koiraurheilulajeihin. Ne vain antavat koiralle virikkeitä, mutta eivät takaa tottelevaisuutta arjessa. Koira oppii vain saamaan palkkion, kun muistaa tilanteen, miten sen saa. Arkitottis on kuitenkin jtn aivan muuta ja paljon haastavampaa. Luoksetulo esim. ei ole mkn itsestäänselvyys ja sen treenaaminen eri häiriössä on pakollista jo pikkupennusta asti jos haluaa pitää koiraansa irti. Häiriö esim. kissat, jänikset, koirat, ihmiset, kulkuneuvot jne. Neutraali käytös ja niiden huomioinnin jättäminen on olennaista sosiaalistamiskaudella, kun pentu otetaan jos haluaa sen aikuisena olevan yhteiskuntakelpoinen. Huomioinnin jättäminen tarkoittaa minulle, ei kyttää, halua edes lähteä perään, ei tarvitse kieltää, hauku, eli ei ole kiinnounut.