Lopetin meikkaamisen kesäksi, ja nyt tuntuu miltei kun olisi vapautunut kahleista?!
En ois uskonut, omituista?
Siis tarkennan vähän: olen meikannut aina, tai siis jostain 7-luokalta alkaen, nyt olen 33-vuotias. Mihinkään en oikein kehdannut mennä ilman meikkiä, en edes lähikauppaan (tai kävin joskus ilman meikkiä, mutta nopeasti ja toivoin etten vaan näe ketään tuttua. Jos näin, häpesin vaan koko ajan jos piti jutella, että kuinkahan kamalalta mahdan näyttää).
En ole siis kovin raskaasti meikannut, mutta olin iskostanut päähäni sellaisen "totuuden", että ilman kulmakynää, runsasta ripsiväriä, rajauskynää, meikkivoidetta ja poskipunaa näytän rumalta harmaavarpuselta, joka huomataan vaan korkeintaan siitä että iho on niin epätasaisen punakka ja kiiltelevä...
Kadehdin kaikkia, jotka näyttivät mielestäni ihan ok:lta ilman meikkiäkin. Inhosin meikkaamista arkiaamuisin, kun muutenkin oli kiire ja väsynyt ja sitten "joutui" tuhraamaan aamustaan aina n. 20 minuuttia peilin edessä kökkimiseen että ilkesi mennä ulos. Samoin iltaiset meikinpesut ärsyttivät.
En uskaltanut lakata meikkaamasta, pelko rumalta näyttämisestä esti. En tiedä mistä sain rohkeutta, mutta lopetin meikkaamisen nyt sitten kesän alussa. Iloitsin siitä ettei tarvinut enää käyttää aikaa meikkaamiseen, mutta ekat viikot meni siinä ettei paljon tehnyt mieli olla ihmisten ilmoilla. SITTEN, sitä kai kuitenkin jotenkin tottui omaan meikittömään peilikuvaansa, eli kohta en mielestäni näyttänytkään enää erityisen rumalta, vaan oikeestaan ihan samalta kuin suurin osa meikkaamattomista kavereistani, joita olin pitänyt ihan ok näköisenä vaikkeivät meikkaakaan. Näytin mielestäni omalta itseltäni. Tavalliselta, mutta ihan positiivisessa mielessä. Lakkasin muutenkin tuijottelemasta peiliin (kun aamumeikkaamiset eli naaman tuijottelu 5 cm päästä jäi väliin) ja siinä samassa se ulkonäön turha miettiminen ja kasvojen ulkonäöstä, rypyistä tms. "huolissaan oleminen" on jäänyt pois!
Mä oon tosi yllättynyt, en uskonut että meikkaamisen lopettaminen voisi tuntua näin hyvältä, mä suorastaan tunnen itseni vapaaksi, enemmän omaksi itsekseni, ja tuntuu että elämästäni häipyi pari turhaa huolenaihetta pois, se meikkaamisen aamuinen vaiva (ja aatelkaa mikä aika, 20 min joka aamu tekee 10 tuntia kuukaudessa! + sitten se aika mikä menee iltaisin ripsivärien poishinkkaamiseen yms., meikittömän naaman huuhtaisee iltaisin paljon nopeammin) ja sitten siis se, että ei tule aamuisin (ja päivän mittaan) murehdittua ja syynättyä turhaan jotain silmäkulmaryppyjä ja isoja ihohuokoisia tms. mitä nyt milloinkin sattuu olemaan naamassa "vikana".
Vapauttavaa siis, suosittelen! :D
Kommentit (15)
ja aika lailla omani myös. Lopetin muutama vuosi sitten samoin kesäksi, enkä sitten syksyllä osannutkaan aloittaa enää. Nykyään meikkaan joskus, mutta tosi harvoin. Olen nyt niin tottunut näkemään itseni meikittä, eikä se näky ole niin kamala kuin alussa. Siihen tosiaan tottuu ja se olenkin nyt enemmän minä. Ei ole mitään pelkoa näyttää muutamaa ihon virhettäkään enää. Tunne on sanoinkuvaamattoman ihana.
Mikä vapauttava tunne, kun ei tarvitse korjailla meikkiä päivän mittaan! On samannäköinen aamusta iltaan.
Hyvää kesänjatkoa ja ehkä jatkt syksyllä sinäkin... :)
Uskaltaisinkohan mäkin?! Ehkä tosiaan kesäksi, kun on vähän ruskettunut, ja sitten jos laittaisi kestoväriä kulmiin ja ripsiin. Vai oisko se itsensä huijaamista?
Hyvä sinä!
ja kestoväreillä, mutta myöhemmin en jatkanut enää niitäkään. Jos on ennen meikannut reilusti, kannattaa ehkä aloittaa kulmien ja ripsien värjäyksellä ja olla muuten meikittä. Sitten pikkuhiljaa kokonaan ilman kestovärejä.
kun kuulin että meikit saattaakin vanhentaa ihoa, kun kukaan ei ole tutkinut niitä kemikaaleja mitä niissä käytetään tarkemmin, eikä pitkäaikaiskäytön haittavaikutuksia ole olemassa.
mulla ei ole finnejä eikä ryppyjä, tosin se ei nyt sano mitään ainakaan vielä. en mäkään stressaa ulkonäöstä ja kavereiden hössöttäminen peilin edessä tuntuu niin turhalta. kulmat nypin kun jaksan, joskus laitan vähän ripsaria ja kulmakynää, mutta silloinkin "lähden johonkin" esim. illalliselle.
kymmenen vuotta meikittä
kuulostaa!
Nyt kun olen lähdössä talveksi vähän aurinkoisempaan paikkaan, voisin myös kokeilla!
Oikein kiva idea, ja nyt kun mietin tarkemmin, mulla on yksi ystävä joka ei meikkaa, ja on aina tosi raikkaan näköinen, mutta kyllä antaa auringon aina paistaa kasvoille, kun on sitten niin terve väri.
aloitin meikittömyyden kesän alussa. Olin reissussa ja sen verran tuli päivetystä, että siitä oli helppo jatkaa ilman meikkaamista. Jokakesäinen juttu mulla, jatkuu aina jonnekin syksyyn, sitten alkaa kaivata lisäväriä naamaan. Mulla aika vähäistä tuo meikki arkisin muutenkin ja mustat ripset ja kulmat, niin väriä on omastakin takaa.
olemaan pitkään ilman. Totuin niin meikittömään peilikuvaani, että aloin nähdä sen normiminänä. Nyt en ole juuri meikkaillut silmiäni saati huuliani pariin vuoteen. Meikkivoidetta käytän melko usein ja talviaikaan sipauksen poskipunaa väriä antamaan.
Silmämeikittömyyden isoin etu on se, ettei tarvitse miettiä onko meikki levinnyt! Miten ihanaa onkaan tulla vaikka sateesta sisälle tietäen, ettei ole ripsarit poskilla. :) Meikittömyys on myös vähentänyt silmien kutinaa.
Joskus harvoin minäkin meikkaan, ja kyllähän silloin jotenkin vetävämmän näköinen on. Mutta miksi minun pitäisi olla arkena poikkeuksellisen vetävä, kun olen meikittäkin ok ja oikeastaan luonnonkauniskin?
Jos lähden baariin, leffaan, ravintolaan syömään tai jonnekkin ns. näyttäytymään.. niin meikkaan. Töihin en meikkaa, enkä kauppaan tai muuten vaan jos oleskelen kotinurkilla/vietän vapaapäivää. Pystyn menemään meikittä vaikka sinne baariinkin, mutta toki haluan silloin näyttää erityisen kauniilta, joten meikkaan kyllä sitten.. ja huolella. Pidän meikkaamisesta ja osaankin sen hyvin, mutta en vain jaksa käyttää siihen tosiaan joka ikinen päivä aikaa.. kun meikitönkin naama on ihan ok. Olen ihan perusnätti nainen. Kauniskin, jotkut sanoisivat. En välttämättä "tarvitse" meikkiä, mutta haluan käyttää sitä silloin kun oma itsetunto tarvitsee lisäboostia :)
taas tyllään meikkaamisesta. Olin monta vuotta meikkaamatta kun lapset oli pieniä, nyt taas on aikaa laittautua ja huolehtia itsestä. Teen arkisin siistin nudetyyppisen meikin.
Minulle lopputulos oli huonompi. Heti kun astuin meikittä ulos kotoa, tuli jo postilaatikolla naapuri kauhistelemaan, että oletko kipeä! Näytin kuulemma tosi huonovointiselta ja väsyneeltä. Seuraavina päivinä sain samaa palautetta monelta.
Ja niin se on, minä olen ilman meikkiä oikeasti sairaan näköinen. Mulla on rosacea eli nenä ja posket on tulipunaiset. Silmät on syvällä päässä ja niiden alle tulee tummat varjot (meikatessa valaisen niitä valokynällä). Huulet on sinertävänkalpeat, vaaleammat kuin muu iho. En ole ilman meikkiä esittelykelpoinen ilmestys. Valitettavasti.
itse en ole oikein koskaan meikannut kuin juhliin. Olen liian laiska meikkaamaan joka aamu. Ripsarin voin juuri huitaista.
Itsellä tosin naama on täynnä pisamia, joten ne antaa aina väriä. Eikä niitä saisikaan millään meikillä piiloon.
Olen myös 33-vee ja lopetin meikkaamisen alkukesästä. En mitenkään tarkoituksella, vaan jotenkin pikkuhiljaa. Ensin menin puistoon lapsen kanssa siten, että laitoin vaan vähän poskipunaa väriksi kasvoille ja kulmiin sävyä, että olisi edes jotkut piirteet kasvoissa. Nyt laitan yleensä nain vähän kulmiin väriä ja peitän mahdolliset finnit, jos niitä sattuu olemaan. That's it! Ja näytän nyt paljon nuoremmalta, ihoni voi todella hyvin, olen jotenkin paljon suloisemman näköinen :). Näytän puhtaammalta, luonnollisemmalta ja pirteämmältä. Yleensä meikkivoide muuttui päivän kuluessa kuivakaksi ja paakkuuntui rumasti. Meikkivoide myös vanhensi ihoani mielestäni, vaikka käytin kallista merkkituotetta. Olen kokeillut vaikka mitä kalliita merkkituotteita, sama vaikutus. Ja nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, kaikki ne näteimmät ja freshimmän näköiset ystäväni ovat juuri niitä, jotka eivät käytä meikkiä juuri ollenkaan.
Kannattaa kokeilla! Ja jos omaat huonon ihon, se mitä luultavimmin elpyy parempaan kuntoon, kunhan lopetat meikillä ihohuokosten tukkimisen :)
Miten ihmeessä saan meikkipussin kaivettua esiin syksyllä...?
Olen myös 33 ja lopetin meikkaamisen nyt kesälomalla. (Onko se tää ikä!?😊). Ihmeellistä, kuinka äkkiä tottuu meikittömiin kasvoihin, ja ne tuntuvat niin raikkaalta. Tänään laitoin ihan vähön ripsaria ja tuntui, että teki mieli pestä heti pois kun muuttui mukamas(?) niin teennäisen näköiseksi.
Ainakin nyt koen olevani kauniimpi ilman meikkiä, mikä on häkellyttävää sillä olenhan meinannut 12 vuotiaasta saakka.
Teiltä meikkaamista vähentäneiltäb olisin halunnut kysyä, onko kellään hyvää ripsivärivinkkiä luonnolliseen lopputulokseen?
:)