Synnytyksen jälkeinen masennusko?

Hei kaikki! Onko täällä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsineitä?

Mä synnytin kuukausi sitten ja babyblues vain voimistuu. Tuntuu ettei jaksa eikä huvita mikää. Väsyttää kokoajan, vaikka mieski hoitais vauvaa ni et saan nukkua enemmän. Vauva on ihana en koe häntä negatiivisesti, mutta isommat lapset on ärsyttäviä. Itkeskelen jatkuvasti ja kurkussa tuntuu pala kokoajan. Tuntuu etten edes saa henkee välillä.



Mutta taustoja: hain eron miehestäni vuosi sitten. Hänellä oli toinen nainen eron aikana ja mulla oli toinen mies. Mä tulin raskaaks tosin omalle miehelleni. Mieheni ei vaan uskonu etten ollu yhdynnässä sen toisen kanssa. Uskoo kyllä nyt, mutta teki jotain hirveetä mulle kostoks! Saattoi sen toisenkin naisen raskaaks ja piti tätä toista suhdetta yllä, vaikka suunniteltiin yhteen paluuta. Kerroin tälle naiselle meistä useasti muttei päästäny miehestäni irti. Lopulta kertoi mulle raskaudestaan ja kehoitin häntä aborttiin välittömästi, koska mieheni kanssa palaamme yhteen eikä ero astu voimaan. Nainen oli jopa valmis maksamaan jos minä haen kakkosvaiheen ja katoan meidän lasten kanssa :O no tästä on jo puolivuotta. Olen miettinyt paljon asiaa. Onko nainen raskaana vai ei ja jos ei niin mitä lapselle tapahtui. Mieheni sanoi tietävänsä ettei ole ja käski minun olla murehtimatta. No nyt eilen sain kuulla että nainen teki abortin. Itse olen erittäin aborttivastainen ja tunnen nyt syyllisyyttä, että joku teki niin vakavan asian koska minä en miehestäni luopunu. Meillä menee hyvin ja mies on todistanut olevansa uskollinen ja kertonut avoimesti tunteistaan minkä takia kosti tämän naisen avulla. Miehellä ei siis ollut tunteita naista kohtaan. Käytti vain välineenä tätä kostaakseen mun teot ja sen että halusin eron.



Muttakun meillä menee hyvin niin miksi mua ahdistaa kokoajan. Onko kyse vain normaalista babybluessista tai synnytyksenjälkeisestä masennuksesta vai onko kyse menneiden asioiden tuomasta tuskasta, vihasta, pettymyksestä ja epätoivosta. Raskaus meni hyvin. Oli. Onnellinen kun sain mieheni rinnalleni. Toki mietin menneitä, mutta en tuskastunut niistä tai muustakaan. Olin kaikinpuolin tyytyväinen vielä raskaana ollessa.



Jos joku osais neuvoo mitä tässä pitäis tehdä. Mennä terapiaan vai hankkia mielialalääkkeet?