Kakkasitteko synnytyksessä?

Mulla oli vatsa ihan kuralla synnytyksen aikoihin joten sitä vaan valui kun ponnistin. Ja minä kyllä huomasin sen hajunkin ja hävetti, vaikka aina sanotaan että ei siinä tilantessa semmoista huomaakaan. Mulla ei ollut mies synnytyksessä, kumpikaan ei halunnut että olisi ollut: mies pelkäsi pyörtyvänsä ja hätäilevänsä ja minä taas haluan olla rauhassa kun on kipuja.

molemmissa otin sen peräruiskeen. Mies ei varmaan huomannut että kakkasin, tuli kai aika vähän, ja oli niin jännät hetket. Oli pääni vieressä ponnistusvaiheen aikana. Ja vaikka olis huomannutkin niin ei se olisi maailmaa kaatanut.

Ei tarvitse jännittää moista, minun mielestä. Onnea synnytykseen!!

Huomasin että on hätä, mutta en siitä enää sit mihinkään lähtenyt. Varoitin vaan kätilöä ja miesharjoittelijaa että mulla on hätä, mut ne meinas ettei se haittaa.



Ehkä se kuitenkin haittas. Oli sen harjoittelijan ilme näkemisen arvoinen kun lensi kuraa kunnolla ja se haju oli karmea. Mut ei se haitannut, naurattaa vaan vieläkin.

mutta toisessa en ainakaan tietääkseni. Kummallakaan kerralla en saanut peräruisketta. Toisella kerralla olisin ehtinyt saada ja kysyivät haluaisinko. Oli niin tukala olo jo, että en ottanut. Sanoin, että jotain voi kyllä tulla, mutta kätilö totesi siihen, että ei haittaa. Mieskin on vielä kuvioissa ;-). Ei kannata ottaa liikaa stressiä tuollaisesta.

ja kyllä mies on sen nähnyt. Ihan luonnollista tuon, sen mieskin tietää.

Kolmessa synnytyksessä miehenä mukana ja tuo asia ei tosiaankaan ole haitannut.



Jos oman "läpikotaisin" tutun vaimon kakkia ei kestä, niin sitten mies vaihtoon

ja toisessa synnytyksessä maha meni sekaisin ennen synnytystä, joten näissä kahdessa en usko tulleen mitään, tai korkeintaan ihan vähän.



Kolmannessa synnytyksessä odotin että maha olisi mennyt samalla lailla sekaisin itse, mutta ei mennyt ja olin täydet 10cm auki sairaalaan ehtiessä joten siinä ei enää peräruiskeet käyneet mielessäkään. Tunsin ponnistaessa että sieltä tuli muutakin kuin vauvaa ja hieman se hävetti ja jarrutti ponnistamista. Kätilö peitti huomaamatta kakat papereilla siinä synnytyksen ohessa joten en usko että edes mies huomasi mitä tapahtui kun oli siellä pää puolessa. Kyllähän se pikkuisen hävetti ,mutta kätilö hoiti tilanteen niin ammattitaitoisesti että en jäänyt asiaa sen enempää miettimään. Ja eiköhän tuo ole ihan jokapäiväistä heidän työssään.

kolmas syntyi niin vauhdilla, että siinä lensi kakkaa äidiltä ja lapselta. Sitä oli siis joooka paikassa ja lasta pestiin pontevasti heti syntymisen jälkeen. Papereilla peiteltiin, mutta kyllä se kätilökin päivitteli, että tätä nyt riittää. Mies vitsailee aiheesta edelleen.

kolmas syntyi niin vauhdilla, että siinä lensi kakkaa äidiltä ja lapselta. Sitä oli siis joooka paikassa ja lasta pestiin pontevasti heti syntymisen jälkeen. Papereilla peiteltiin, mutta kyllä se kätilökin päivitteli, että tätä nyt riittää. Mies vitsailee aiheesta edelleen.

Minua alkaa aina itkettää kun mies heittää rehvakkaasti joskus pienessä pöhnässä varsinkin synnytyksestä että siellä todellakin näki mistä se sanonta "ei tuu lasta eikä paskaa" tulee :(

Ei siis hitustakaan hävetä, jos mies sattuu näkemään, mutta oon ihan varma että se kuittailee asiasta vuosikaudet. No, sitä odotellessa sitten...

Mies vitsailee aiheesta edelleen.

Esikoista tehdessä sain peräruiskeen synnytystä edeltävänä päivänä, kun koetettiin käynnistellä, mutta en enää synnytyspäivänä. Mitään ylimääräistä ei kuitenkaan tullut.



Tokaa tehdessä ennen synnytystä tuli kakkahätä ihan itsekseen, joten synnytyksessä ei enää tullut mitään.

olin ihan puudutuksessa, ekalla kertaa epiduraali, tokalla spinaali ja ilokaasuissa, ja sattu olemaan vielä sellainen isohko maha siinä edessä, eli en tuntenut paljoa, enkä nähnyt mitään. Eipä kyllä ollut mielessäkään, että olis haitannut miestä jotenkin. Ja joo, se kyllä meinas pyörtyä kun näki verta, mitähän muuta sai katsella, kun olin siinä reva levällään.

Voi olla että kakkasin, voi olla että en. En tullut ajatelleeksi koko asiaa synnytyksen aikana kun sattui niin perkeleesti, enkä sen jälkeenkään kun ihmettelin äitiyttä ja vauvaa ja elämää. Muistin koko asian vasta kun törmäsin synnytyskakkakeskusteluun monta kuukautta synnytykseni jälkeen jossain palstalla.

En ole kakannut kertaakaan vaikka synnytyksiä on jo kuusi. Peräruisketta en ole myöskään ottanut. Olen aina yrittänyt pitää huolen, että suoli olisi mahdollisimman tyhjä silloin kun synnytys on alkamassa.

voinkohan ottaa jonkun peräruiskeen tai jotain suun kautta otettavaa miedompaa ulostulääkettä (esim levolac) kun olen raskaana?



Aamulla tuli limatulppa ja nyt on ollut ihan kivuttomia supistuksia säännöllisesti.

Luulen, että synnytys on aika lähellä ja olen kärsinyt ummetuksesta jo useita päiviä.



Tulisi nyt kaikki kakka ulos, ettei sitten synnytyksessä tule ihan hirveää lastia siihen sängylle.

mutta oksensin juuri ennen kun pääsi synnytyssaliin ponnistamaan.

en.

Ei pienintäkään käsitystä. Mulla oli myös hienosti ajoitettu epiduraali ja olin autuaan kivuton ja tunnoton. Eikä käynyt edes mielessä, ennen kuin kuukausia myöhemmin täällä roikkuessani törmäsin samaa aihetta käsittelevään ketjuun.

Jännitin sitä vähän etukäteen, mutta itse tilanteessa se ei ollut sekuntiakaan mielessä. En tuntenut että olisi tullut vaikka mitään puudutuksia ei ollut, enkä ole kysellyt jälkeenpäin. Eikä mieskään siis ole asiasta maininnut.



Eipä sillä ole väliä. Lapsen jälkeen olemme olleet entistä rakastuneempia, että jos kakkaa tuli niin ei suhde siihen kaatunut. :)

annettiin ennen aina ennen synnytystä, ettei tarvi kakoissa pyöriä