Kummit ei käy kattomassa

En lähetä synttäri/joululahjoja. En olisi edes halunnut kummiksi, vaan lapsen vanhemmat halusi minut ja mieheni tämän lapsen kummiksi. Sanoin jo silloin että voin olla "nimellisesti" kummi, mutta turha odottaa meiltä mitään. Välillä yrittävät houkutella meitä lapsenvahdiksi tälle kummitytölle ja kahdelle muulle lapselle. Ja kaikkein eniten ärsyttää se kummilapsen kuvien lähettely.

Itse olen 3 lapsen kummitäti ja sanon etten juuri enenmpää kummilapsiani tapaa. Mutta syitä tai sattumia voi olla monia.



Millaiset välimatkat, oletteko muuten olleet läheisiä/ paljon tekemisissä? Oletko pyytänyt heitä käymään tai sanonut että teillä voi poiketa? Aina ei tiedä kuinka lapsiperheisiin voi mennä käymään, milloin sopii tai ei sovi. Toki kummeilla on myös ns. oma elämä töineen, harrastuksineen jne.



Mikä sinusta on kummien merkitys? Mikä on kirkollisessa mielessä kummin merkitys? Ensi arvoisen tärkeätä olisi että itse otat yhteyttä kummeihin ja keskustelet heidän kanssaa mitä toivot heiltä suhteessa lapseen. Ja toki kummien ikä vaikuttaa paljon siihen miten asiaan suhtautuu.



Olet pyytänyt apua, millaisella varoitusajalla ja millaista apua. Mutta edelleen kehotan avointa keskustelua kummien kanssa. Kukaan ei ole ajatustenlukija.

Vitsit että ärsyttää miks joittenkin tarvii suostua kummiks jos ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Lapsellani on 4 kummia. kaksi naista ja kaksi miestä. nää miehet on mun miehen valitsemia. korkeintaan käy synttäreillä, ehkä nimppareillakin. Ja kun pyytää apua vastaus on no can do. ei mitään muuta ei ees hymiöö viestissä. Vitsit et ottaa päähän! Onneks nais puoliset kummit on sentää järkeviä ja tajuaa kummiuden merkityksen!

Mulle ei ole tullut mieleenkään että kummiudella nykymaailmassa mitään merkitystä on. Ei meillä lasten kummit muuta kuin laitta synttärinä ja jouluna pienen lahjan enkä muuta kaipaisikaan. Samanlainen on mun suhde omaan kummipoikaani, lahjat laitan mutta eipä juuri tule toisella puolella maata asuvaa käytyä katsomassa.

käy synttäreillä, ehkä nimppareillakin

toikin on jo hyvin.

...me kyllä asutaan samalla paikkakunnalla ja sanonutkin että saa käydä. Kyllä mä niitä ymmärränkin ettei pääse aina käymään MUTTA KUN OTTAA PÄÄHÄN! ;D



Mun mielestä kummius on sitä että käydään moikkaamassa ainakin kerran kuussa on asuu samalla paikkakunnalla ja voi käydä useammin. Että tulisi enemmän läheisempiä yhteyksiä muihinkin aikuisiin. Eipä siinä muuta. Itseäni ainakin harmittaa kun omat kummit eivät koskaan käyneet tai olleet kanssani.



AP

..kuin mahdollista. Neljäkin on häpeällisen suuri määrä!! Sitten vaan mukelot kiertoon kummilta tosielle. Lahjaröykkiöt kiiltää silmissä.



Ilmaisiako hoitajia ajattelitte tällä systeemillä värvätä??

nykyään ei mennä kylään jos ei kutsuta. Kummiudella ei ole muutenkaan mitään merkitystä jos kummeja enemmän kuin kaksi. On NIIIN noloa pyytää monta kummia. Itse en pidä itseäni kummina kun en ole sylikummi.

[i

Mun mielestä kummius on sitä että käydään moikkaamassa ainakin kerran kuussa on asuu samalla paikkakunnalla ja voi käydä useammin. Että tulisi enemmän läheisempiä yhteyksiä muihinkin aikuisiin.

AP

[/quote]

Lukemassa raamattua? Kummin tehtävähän on auttaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Tosin missään ei määritellä kuinka usein pitää auttaa.

Mulle ei ole tullut mieleenkään että kummiudella nykymaailmassa mitään merkitystä on. Ei meillä lasten kummit muuta kuin laitta synttärinä ja jouluna pienen lahjan enkä muuta kaipaisikaan. Samanlainen on mun suhde omaan kummipoikaani, lahjat laitan mutta eipä juuri tule toisella puolella maata asuvaa käytyä katsomassa.

[/quote]

Mun toinen nyt jo täysi-ikäinen kummilapsi asuu yli 500 kilometrin päässä ja ollaan tekemisissä jatkuvsti - viimeksi eilen soiteltiin. Olen oikeasti ollut hänelle luottoaikuinen. Toinen asuu samalla paikkakunnalla kuin minäkin. Hänellä on ollut taloudellisesti niukempi lapsuus, joten olemme ottaneet hänet lomille mukaan (ja maksaneet) Kauko-Itää myöten. Ihania nuoria aikuisina kumpikin!

P.s. Meillä on lapsi, joten emme ole pitäneet heistä sen vuoksi 'hyvää' huolta.

takia ollaan pyydetty vain minun ja miehen sisaruksia kummeiksi. Heitä näkee varmasti elämänsä loppuun saakka. Siskoni ja hänen miehensä ovat jopa kummankin lapsemme kummeja.



Itse olemme kerran kieltäytyneet kummiudesta. Miehen opiskelukaveri pyysi meitä lapsensa kummiksi. Ja perustelu oli se ettei lähipiiristä löydy kirkkoon kuuluvia(!!) Kieltäydyttiin tietysti ja asuvatkin ihan toisella puolella Suomea, joten harvoin olisi edes nähty.

Mitä ihme odotuksia nykyajan äideillä oikein on, ihme että kukaan edes suostuu nykyään kummiksi kun heti ollaan nenä nyrpällä eikä suoritus kelpaa äidille.

todistaa kastetta. Minusta tuo "osallistuminen kristilliseen kasvatuksesn" ei mitenkään voi toteutua nykymaailmassa, ellet ole tosi tarkkaan ottanut selville kummien uskon ajatuksia sillä kummienhan tulisi tukea teitä vanhempia teidän näkemyksessänne... aivan huuhaata minun mielestäni. Olisi hienoa että kummeista saataisi "lähiaikuisia" ja läheisiä lapselle mutta eihän se todellisuudessa niin koskaan kai mene. Joistain aikuisista tulee läheisiä joistain ei - se jää nähtäväksi. Lapsesi löytää aikanaan omat "läheisensä". Kemiat ei ehkä edes pelaa kummin ja lapsen välillä. Kannattaisi tehdä selväksi omat vaatimuksensa/tahtonsa kummiehdokkaille, että voivat sitten miettiä pystyvätkö siihen.



Ps. Käytkö itse katsomassa kummilapsiasi kerran kuussa?

ettei hänellä ole realistista käsitystä siitä, mitä toisilta ihmisiltä voi odottaa. Sellainen ajatus, että joku kävisi teillä kerran kuussa (eli siis käytännössä joku kummi kerran viikossa) seuraavat 18 vuotta on täysin epärealistista. Ihmisellä on ihan se oma elämä ja he elävät sen sen mukaan, mikä heistä tuntuu hyvältä.

Entäs te, käyttekö te virailemassa lapsenna kummien luona?



Itselläni on kummipoika, mutta voisin sanoa, että näen kyseistä poikaa pääasiassa vain 2 kertaa vuodessa eli synttäreillä sekä jouluksi vien paketin. En juurikaan muuten. Syy ei ole se, ettenkö olisi kiinnostunut hänestä, vaan se, että vanhemmat eivät ole KOSKAAN tuoneet kummipoikaa kylään luokseni. Olen kutsunut ja ovat jopa puhuneet, että pitäisi tulla, mutta kertaakaan eivät siis ole tulleet! Kummipoikani täytti keväällä 6 vuotta. Joten olen todennut, että jos ei kerran vastavuoroisuus kiinnosta, niin en minäkään toimi kummina kuin se 2 kertaa vuodessa, jolloin käyn lahjomassa kummipoikaani.



Itse olen pyrkinyt pitämään yhteyttä oman lapseni kummeihin ja myös vierailemaan heidän luonaan lapsen kanssa. Lapseni kummit ovat lapsen kanssa tekemisissä enemmän kuin 2 kertaa vuodessa. Ja alunperinkin sanottiin, että emme halua, että kummit ovat vain lahjakoneita, vaan oikeasti lapsen elämässä mukana.

mua ahdistais jos kummit lappais täällä yhtenään. Silloin nähdään kun siltä tuntuu, eikä se välttämättä ole synttäreillä/nimppareilla...

joululahjoja kummit antaa, jos satutaan joulun tienoilla näkemään. En halua itse, enkä halua että kummit stressaa mitenkään siitä koska nähdään, mitä lahjoja, mitä tarjoiluja kaffepöydäs...

Joku "tulkaa joskus käymään" ei ole mikään kutsu. "tulisitteko ensi lauantaina syömään illallista" on.



Ja hei: miten sinä ITSE pidät yhteyttä kummeihin? Ei kummius tarkoita, että ihminen sitoutuu palvelijaksesi. Ja huolehtimaan yksipuolisesti yhteydenpidosta.



Nosta siis perse penkistä nyt ja käy lapsesi kanssa itse moikkaamassa kummeja. Älä pyytele kummeja hoitoavuksi, jos et anna itse vastaavaa apua heille.



Kummius ei ole mikään alistus- tai palvelusuhde, vaan tasa-arvoinen ja molemminpuolinen ihmissuhde. Vaatii siis panostusta myös sinulta, tiedätkös...

ap tajua, että saattaa kummeilla olla sellainen elämäntilanne, että vuorotyötä tehdessä on 3 viikonloppua töissä ja yksittäisiä vapaita siellä täällä. Kyllä se aika menee ihan kotihommissa silloin eikä kyläillessä. Ja voin sanoa, että vaikka olisi kaikki viikonloput vapaina, niin ahdistaisi tuollainen "kerran kuussa pakko tavata".

yhtä näen viikottain, yhtä kahdesti vuodessa ja pienintä 4-8 krt vuodessa.

En mä ole mikään palvelija, joka hoitaa kummilapsua tms. Mitä ap on tehnyt auttaakseen kummeja? Monesti antaminen ja saaminen on kovin epätasapainossa.

Entäs te, käyttekö te virailemassa lapsenna kummien luona? Itselläni on kummipoika, mutta voisin sanoa, että näen kyseistä poikaa pääasiassa vain 2 kertaa vuodessa eli synttäreillä sekä jouluksi vien paketin. En juurikaan muuten. Syy ei ole se, ettenkö olisi kiinnostunut hänestä, vaan se, että vanhemmat eivät ole KOSKAAN tuoneet kummipoikaa kylään luokseni. Olen kutsunut ja ovat jopa puhuneet, että pitäisi tulla, mutta kertaakaan eivät siis ole tulleet! Kummipoikani täytti keväällä 6 vuotta. Joten olen todennut, että jos ei kerran vastavuoroisuus kiinnosta, niin en minäkään toimi kummina kuin se 2 kertaa vuodessa, jolloin käyn lahjomassa kummipoikaani. Itse olen pyrkinyt pitämään yhteyttä oman lapseni kummeihin ja myös vierailemaan heidän luonaan lapsen kanssa. Lapseni kummit ovat lapsen kanssa tekemisissä enemmän kuin 2 kertaa vuodessa. Ja alunperinkin sanottiin, että emme halua, että kummit ovat vain lahjakoneita, vaan oikeasti lapsen elämässä mukana.

vaikka autoilevilla vanhemmilla olisi huomattavasti helpompi käydä minun luona kuin minä heidän. Ei vanhempia kiinnosta mikään vastavuoroisuus: odotetaan vain, että kummi on hirveän innostunut heidän ainutlaatuisesta lapsestaan. Sitäkin ihmettelen, että lahjat ovat aina yksisuuntaisesti kummilapselle. Onhan joskus niinkin, että kummilla on juhlimisen aihetta - en tarkoita mitään synttäreitä -, mutta edes tällaista ei haluta muistaa.