Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä lasten pienestä ikäerosta yksin???
20.07.2012 |
Meillä/minulla on nyt 8kk ikäinen vauva ja kaksosten laskettu aika on pari päivää esikoisen synttärien jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, ettei tämä raskaus ollut suunniteltu tai toivottu ja vakavasti harkitsin jopa aborttia, kun erosimme mieheni kanssa vähän sen jälkeen kun sain tietää raskaudesta.
Uusi raskauteni ei ollut syy eroon vaan mies itse halusi erota, puhui erosta jo esikoisen raskausaikana, sanoi, ettei enää rakasta minua jne. Vauvan synnyttyä sanoi kuitenkin haluavansa vielä yrittää, mutta sitten täysin yllättäen ilmoitti, että muuttaakin omaan kämppään asumaan.
Tukiverkkoja minulla on jonkin verran. Isä on tavannut lastaan aika vähän. Monesti, kun hänen pitäisi hakea poika, niin ilmottaa viime tipassa, ettei pääsekään syystä tai toisesta. Tämän takia en siis oikein usko, että tulisi osallistumaan vielä syntymättömien kaksostenkaan elämään kauheasti.
Tuleva ex-anoppini sanoi, että olisin tervetullut heille asumaan lasten kanssa ensimmäisiksi kuukausiksi kaksosten synnyttyä. Tuo ei kuitenkaan kauheasti houkuttele. Emme ole anoppini kanssa missään tosi huonoissa väleissä, mutta sen olen todennut, että jos olemme pidempään saman katon alla, niin pinna kiristyy molemmilla. Omat vanhempani eivät ole enää elossa, mutta sitten on ystäviä ja esikoisen kummit ym, jotka luultavasti auttaisivat sen minkä pystyvät.
Silti pelottaa, että miten ihmeessä sitä pärjää kolmen pienen kanssa. Pelkään myös, että esikoinen jää tosi vähälle huomiolle, kun kaksoset varmasti vievät aikaani tosi paljon.
Kommentit (19)
Oisko mahd. Saada kotiapua? Vaikka hoitajaa muutamaksi päiväksi viikossa??
Itse haaveilen kaksosista :):) hullua varmaan, mut kuitenki.. On mulla jo 2 lasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi ku poistut tältä palstalta.. Neuvoa Ap kysy eikä valittanu..
Saisit levättyä, kun hän huolehtisi kaksosista ja sinä voisit keskittyä vähän esikoiseenkin.
Kannattaa varmaan yrittää jo etukäteen kysyä ystäväpiiriltä, riittääkö heiltä apua ja kuinka usein.
Oletko kysynyt neuvolasta apua? Ymmärtääkseni saat alkuun ihan päivittäistä apua, kun isä ei ole arjessa mukana.
Tarvitset aluksi kyllä ihan päivittäistä apua, kun vauvat saattavat syödä ihan jatkuvasti ja putkeen. Esikoinen ei voi olla heitteillä silloin. Sinun on päivittäin kyettävä huomioimaan myös häntä, usein paljon enemmän kuin vauvoja, kun mustasukkaisuus on varmasti suurta. Esikoisesi on ihan vauva vielä.
Toisaalta näen tuon tilanteesi ihanana mahdollisuutena. Rankkaa tulee olemaan, mutta esikoisesi ei jää ainokaiseksi vaan hänellä on täyssisaruksia, ja pienen ikäeron takia leikitkin sujuvat kaikilla melko pian yhteen (vuoden päästä). Hermoja kyllä tarvitset, ja siksi suosittelen valjastamaan ystäväpiiriä avuksi niin, että ne, jotka ovat halukkaita auttamaan, eivät kuormittuisi liikaa.
Mieti jo etukäteen, minkälaista apua tarvitset. Hanki kantoliina, yksi lapsista voi olla siinä, kun esim. syötät esikoista, vaihdat vaippaa tai vaikkapa imuroit. Jaa päivä tiettyihin osiin, joissa mietit, milloin annat esikoiselle omaa aikaa, eli jos tulee avuksi ylimääräinen käsipari, tiedät jo, haluatko, että hän vie esikoisen leikkipuistoon vai hoitaa kaksoset, jotta voit viettää aikaa esikoisen kanssa.
Tsemppiä.
Itse sain kaksi lasta alle vuoden ikäerolla.
Olen parisuhteessa ja usein sanonut etten tiedä miten olisin pärjännyt yksin. Pienempi huono nukkuja ja se on ollut kaikista rankinta,siis väsymys.
Ainoa oikeasti konkreettinen neuvoni on että puhu neuvolassa,pyydä hoitoapua. On olemassa vaikka mitä edullisiakin hoitomuotoja ja ota niistä selvää ennen kuin lapset syntyvät. Itse olin alkuvaiheessa niin väsynyt etten edes osannut/jaksanut hakea apua vaikka sitä suorastaan tyrkytettiin neuvolasta.
En usko että anoppila on välttämättä ainoa ja oikea ratkaisu,voi olla että jos pinna siellä kiristyy stressaannut vain enemmän.
Tsemppiä ja voimia tulevaan. Enkä usko että esikoinen jää vaille huomiota, se oli minunkin pelkoni mutta hyvin nopeaan lapsista on jo seuraa toisilleen ja saavat myös laatuaikaa sinun kanssa koska tuskin nukkuvat samaan aikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannalta paras vaihtoehto tuo anoppila, vaikka tiedän, ettemme pidemmän päälle tulisi kauhean hyvin toimeen. Toki uskon ja toivon, että molemmat pystyisimme tiettyyn rajaan asti pitämään mölyt mahassa.
ap
Oman henkisen jaksamisesi kannalta harkistisin sinuna vielä sitä anoppilaa.. Tiedän hyvin, ettei "vieraan" naisen kanssa asuminen houkuta, mutta näin takaisit varmemmin itsellesi, kaksosille ja esikoiselle omaa aikaa. Jos yksin joudut heräämään öisin kolmen vauvan itkuihin, saatat päivisin olla todella väsynyt ja silti pitäisi silloinkin kolme hoitaa.
Kyllä äidit aina pärjäävät tavalla tai toisella, joten älä liikoja huoli, mutta tärkeintä on oma jaksamisesi, jotta jaksat hoitaa vauvasi ja myös iloita äitiydestä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välimatkaa kuitenkin on paljon ja anopin kulkeminen tänne päin hankalahkoa, koska hänellä ei ajokorttia.
Uskon, että välillä anoppi tulisi kyllä kyläilemään ja auttamaan lasten kanssa, mikäli en nyt päädy siihen, että menen anoppilaan ekoiksi kuukausiksi.
ap
Saisit levättyä, kun hän huolehtisi kaksosista ja sinä voisit keskittyä vähän esikoiseenkin.
Kannattaa varmaan yrittää jo etukäteen kysyä ystäväpiiriltä, riittääkö heiltä apua ja kuinka usein.
Oletko kysynyt neuvolasta apua? Ymmärtääkseni saat alkuun ihan päivittäistä apua, kun isä ei ole arjessa mukana.
Tarvitset aluksi kyllä ihan päivittäistä apua, kun vauvat saattavat syödä ihan jatkuvasti ja putkeen. Esikoinen ei voi olla heitteillä silloin. Sinun on päivittäin kyettävä huomioimaan myös häntä, usein paljon enemmän kuin vauvoja, kun mustasukkaisuus on varmasti suurta. Esikoisesi on ihan vauva vielä.
Toisaalta näen tuon tilanteesi ihanana mahdollisuutena. Rankkaa tulee olemaan, mutta esikoisesi ei jää ainokaiseksi vaan hänellä on täyssisaruksia, ja pienen ikäeron takia leikitkin sujuvat kaikilla melko pian yhteen (vuoden päästä). Hermoja kyllä tarvitset, ja siksi suosittelen valjastamaan ystäväpiiriä avuksi niin, että ne, jotka ovat halukkaita auttamaan, eivät kuormittuisi liikaa.
Mieti jo etukäteen, minkälaista apua tarvitset. Hanki kantoliina, yksi lapsista voi olla siinä, kun esim. syötät esikoista, vaihdat vaippaa tai vaikkapa imuroit. Jaa päivä tiettyihin osiin, joissa mietit, milloin annat esikoiselle omaa aikaa, eli jos tulee avuksi ylimääräinen käsipari, tiedät jo, haluatko, että hän vie esikoisen leikkipuistoon vai hoitaa kaksoset, jotta voit viettää aikaa esikoisen kanssa.
Tsemppiä.
saanko apua jostain vai en. Tämä neuvolan terkkari on hiukan sanoisinko ynseän oloinen ja jos kysyy neuvoa johonkin niin saa ympäripyöreitä vastauksia tai vaan jonkin toteamuksen. Tuohon kun kysyin saisinko apua kaksosten kanssa kunnalta niin sain lähinnä vastaukseksi, että voin itse palkata hoitajan, jos koen sille olevan tarvetta.
ap
Itse sain kaksi lasta alle vuoden ikäerolla.
Olen parisuhteessa ja usein sanonut etten tiedä miten olisin pärjännyt yksin. Pienempi huono nukkuja ja se on ollut kaikista rankinta,siis väsymys.Ainoa oikeasti konkreettinen neuvoni on että puhu neuvolassa,pyydä hoitoapua. On olemassa vaikka mitä edullisiakin hoitomuotoja ja ota niistä selvää ennen kuin lapset syntyvät. Itse olin alkuvaiheessa niin väsynyt etten edes osannut/jaksanut hakea apua vaikka sitä suorastaan tyrkytettiin neuvolasta.
En usko että anoppila on välttämättä ainoa ja oikea ratkaisu,voi olla että jos pinna siellä kiristyy stressaannut vain enemmän.
Tsemppiä ja voimia tulevaan. Enkä usko että esikoinen jää vaille huomiota, se oli minunkin pelkoni mutta hyvin nopeaan lapsista on jo seuraa toisilleen ja saavat myös laatuaikaa sinun kanssa koska tuskin nukkuvat samaan aikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös epäilisin, että neuvolan kautta voisit saada kotiapua. Omalla kotipaikkakunnalla sitä saa mielestäni kaikki monikkoperheet, vaikka siis molemmat vanhemmatkin on menossa mukana, joten luulisi sinunkin saavan. Onko tuosta tilanteesta ollut mitään puhetta vielä neuvolassa?
Tuo anopin tarjous on kyllä sinällään tosi ihana, vaikka ymmärrän täysin että se aiheuttaa sinussa varmaan myös ahdistusta, etkä näe sitä minään taivaana. Olisiko tosiaan tuossa jonkun ehdotuksessa, että anoppi tulisi sinun omaan kotiin auttelemaan esim viikonloppuisin, mitään mieltä? Kuulostaisiko se mukavammalle ja turvallisemmalle? Ainakin saisit olla omissa nurkissa, omien tavaroiden keskellä, kun elämän todennäköisesti suurin väsymys on päällä.
Voisitko lisäksi kysyä ystäviltä jo valmiiksi jonkinnäköistä apulupausta vaikka niin, että jokainen voisi auttaa päivän kuukaudessa? Se ei todennäköisesti olisi heille ihan mahdoton uhraus (vaikka ensimmäisen vuoden ajaksi sovittuna), mutta jo neljästä ystävästä saat jokaiselle viikonlopulle yhden apupäivän.
Joka tapauksessa suosittelen myös suunnittelemaan paljon valmiiksi ja pyytämään konkreettisesti apua niin monesta paikasta kun vaan ikinä mahdollista (neuvola, seurakunta, mll tms).
Valtavan suuret tsempitykset, joskus tilanne vielä kääntyy isoksi voitoksi!
saanko apua jostain vai en. Tämä neuvolan terkkari on hiukan sanoisinko ynseän oloinen ja jos kysyy neuvoa johonkin niin saa ympäripyöreitä vastauksia tai vaan jonkin toteamuksen. Tuohon kun kysyin saisinko apua kaksosten kanssa kunnalta niin sain lähinnä vastaukseksi, että voin itse palkata hoitajan, jos koen sille olevan tarvetta.
ap
Itse sain kaksi lasta alle vuoden ikäerolla.
Olen parisuhteessa ja usein sanonut etten tiedä miten olisin pärjännyt yksin. Pienempi huono nukkuja ja se on ollut kaikista rankinta,siis väsymys.Ainoa oikeasti konkreettinen neuvoni on että puhu neuvolassa,pyydä hoitoapua. On olemassa vaikka mitä edullisiakin hoitomuotoja ja ota niistä selvää ennen kuin lapset syntyvät. Itse olin alkuvaiheessa niin väsynyt etten edes osannut/jaksanut hakea apua vaikka sitä suorastaan tyrkytettiin neuvolasta.
En usko että anoppila on välttämättä ainoa ja oikea ratkaisu,voi olla että jos pinna siellä kiristyy stressaannut vain enemmän.
Tsemppiä ja voimia tulevaan. Enkä usko että esikoinen jää vaille huomiota, se oli minunkin pelkoni mutta hyvin nopeaan lapsista on jo seuraa toisilleen ja saavat myös laatuaikaa sinun kanssa koska tuskin nukkuvat samaan aikaan :)
Sinuna ehkä vaihtaisin kiireesti neuvolan terveydenhoitajaa, jos se vaan paikkakunnallasi on mahdollista. Siitä voi olla kiinni paljon se mitä apua saat ja miten paljon.
Tuo anopin kulkemisongelma on kyllä hankala, se kun lienee tarkoittaa sitä, ettei se toisinpäin oleminen niin vaan onnistu. Olisiko sinulla sitten siellä (ex-)anoppilassa joku ihan oma huone/tila, että saisit myös omaa rauhaa? Entä uskotko, että anoppi todellakin jaksaa auttaa sinua, eikä sitten pura omaa tulevaa väsymystään sinuun? Jos kyseessä on kuitenkin oikeasti hyväsydäminen ja hyvävointinen ihminen, niin harkitsisin vakavasti muuttoa hänen luokseen vaikka 3kk ajaksi.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsääntöisesti myös hyväsydäminen. Anopilla on itsellään ollut kolmoset, joiden kanssa hän ei ole kauheasti saanut apua mieheltään tai muilta ja perusteli tuota tarjoustaan mm. tuolla. Anoppi sairastui kolmosten valvottamisen ym. takia masennukseen ja sen lisäksi hänellä oli väsymyksestä fyysisiä oireita.
Anopin luona minulla meillä olisi käytössä yläkerta, mutta tilanteen mukaan kaksoset nukkuisivat joko minun kanssa tai sitten välillä alhaalla anopin kanssa.
Todellakin kaiken kaikkiaan anopin tarjous on ihana, en sitä osannut edes odottaa, mutta silti mielessä pyörii, että entäs jos väsymys aiheuttaakin sen, ettemme yksinkertaisesti siedä toisiamme tmv.
ap
saanko apua jostain vai en. Tämä neuvolan terkkari on hiukan sanoisinko ynseän oloinen ja jos kysyy neuvoa johonkin niin saa ympäripyöreitä vastauksia tai vaan jonkin toteamuksen. Tuohon kun kysyin saisinko apua kaksosten kanssa kunnalta niin sain lähinnä vastaukseksi, että voin itse palkata hoitajan, jos koen sille olevan tarvetta.
ap
Itse sain kaksi lasta alle vuoden ikäerolla.
Olen parisuhteessa ja usein sanonut etten tiedä miten olisin pärjännyt yksin. Pienempi huono nukkuja ja se on ollut kaikista rankinta,siis väsymys.Ainoa oikeasti konkreettinen neuvoni on että puhu neuvolassa,pyydä hoitoapua. On olemassa vaikka mitä edullisiakin hoitomuotoja ja ota niistä selvää ennen kuin lapset syntyvät. Itse olin alkuvaiheessa niin väsynyt etten edes osannut/jaksanut hakea apua vaikka sitä suorastaan tyrkytettiin neuvolasta.
En usko että anoppila on välttämättä ainoa ja oikea ratkaisu,voi olla että jos pinna siellä kiristyy stressaannut vain enemmän.
Tsemppiä ja voimia tulevaan. Enkä usko että esikoinen jää vaille huomiota, se oli minunkin pelkoni mutta hyvin nopeaan lapsista on jo seuraa toisilleen ja saavat myös laatuaikaa sinun kanssa koska tuskin nukkuvat samaan aikaan :)
Sinuna ehkä vaihtaisin kiireesti neuvolan terveydenhoitajaa, jos se vaan paikkakunnallasi on mahdollista. Siitä voi olla kiinni paljon se mitä apua saat ja miten paljon.
Tuo anopin kulkemisongelma on kyllä hankala, se kun lienee tarkoittaa sitä, ettei se toisinpäin oleminen niin vaan onnistu. Olisiko sinulla sitten siellä (ex-)anoppilassa joku ihan oma huone/tila, että saisit myös omaa rauhaa? Entä uskotko, että anoppi todellakin jaksaa auttaa sinua, eikä sitten pura omaa tulevaa väsymystään sinuun? Jos kyseessä on kuitenkin oikeasti hyväsydäminen ja hyvävointinen ihminen, niin harkitsisin vakavasti muuttoa hänen luokseen vaikka 3kk ajaksi.
13
Kysyin tuota jo aiemmin ja nyt taas uudestaan, kun en niin kauheasti tykkää tuosta nykyisestä terkkarista.
ap
saanko apua jostain vai en. Tämä neuvolan terkkari on hiukan sanoisinko ynseän oloinen ja jos kysyy neuvoa johonkin niin saa ympäripyöreitä vastauksia tai vaan jonkin toteamuksen. Tuohon kun kysyin saisinko apua kaksosten kanssa kunnalta niin sain lähinnä vastaukseksi, että voin itse palkata hoitajan, jos koen sille olevan tarvetta.
ap
Itse sain kaksi lasta alle vuoden ikäerolla.
Olen parisuhteessa ja usein sanonut etten tiedä miten olisin pärjännyt yksin. Pienempi huono nukkuja ja se on ollut kaikista rankinta,siis väsymys.Ainoa oikeasti konkreettinen neuvoni on että puhu neuvolassa,pyydä hoitoapua. On olemassa vaikka mitä edullisiakin hoitomuotoja ja ota niistä selvää ennen kuin lapset syntyvät. Itse olin alkuvaiheessa niin väsynyt etten edes osannut/jaksanut hakea apua vaikka sitä suorastaan tyrkytettiin neuvolasta.
En usko että anoppila on välttämättä ainoa ja oikea ratkaisu,voi olla että jos pinna siellä kiristyy stressaannut vain enemmän.
Tsemppiä ja voimia tulevaan. Enkä usko että esikoinen jää vaille huomiota, se oli minunkin pelkoni mutta hyvin nopeaan lapsista on jo seuraa toisilleen ja saavat myös laatuaikaa sinun kanssa koska tuskin nukkuvat samaan aikaan :)
Sinuna ehkä vaihtaisin kiireesti neuvolan terveydenhoitajaa, jos se vaan paikkakunnallasi on mahdollista. Siitä voi olla kiinni paljon se mitä apua saat ja miten paljon.
Tuo anopin kulkemisongelma on kyllä hankala, se kun lienee tarkoittaa sitä, ettei se toisinpäin oleminen niin vaan onnistu. Olisiko sinulla sitten siellä (ex-)anoppilassa joku ihan oma huone/tila, että saisit myös omaa rauhaa? Entä uskotko, että anoppi todellakin jaksaa auttaa sinua, eikä sitten pura omaa tulevaa väsymystään sinuun? Jos kyseessä on kuitenkin oikeasti hyväsydäminen ja hyvävointinen ihminen, niin harkitsisin vakavasti muuttoa hänen luokseen vaikka 3kk ajaksi.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sanoa,että pidä kiinni tuosta anopista. Sehän on aivan mahtava ihminen olosuhteet huomioon ottaen. Suosittelisin kyllä, että muuttaisit edes siksi aikaa anopin luokse kunnes saat jonkinlaisen rytmin vauvoille. Anopista on ainakin seuraa esikoiselle joten voit paremmin keskittyä vauvoja hoitamaan. Mikäli anopilla on ollut kolmoset joskus hoidettavanaan, niin uskon kyllä että hän ymmärtää jos pinna välillä kiristyy väsymyksestä. Huonoimpana vaihtoehtona kyllä pidän sitä että jäät yksin kotiin. Väsyneenä ihminen voi tehdä epätoivoisia tekoja.
kyllä sanoa,että pidä kiinni tuosta anopista. Sehän on aivan mahtava ihminen olosuhteet huomioon ottaen. Suosittelisin kyllä, että muuttaisit edes siksi aikaa anopin luokse kunnes saat jonkinlaisen rytmin vauvoille. Anopista on ainakin seuraa esikoiselle joten voit paremmin keskittyä vauvoja hoitamaan. Mikäli anopilla on ollut kolmoset joskus hoidettavanaan, niin uskon kyllä että hän ymmärtää jos pinna välillä kiristyy väsymyksestä. Huonoimpana vaihtoehtona kyllä pidän sitä että jäät yksin kotiin. Väsyneenä ihminen voi tehdä epätoivoisia tekoja.
Olette aina välillä anopilla ja välillä kotona.
Itse ottaisin avun vastaan. Myös neuvolassa saattavat tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos näkevät sinun olevan väsynyt ja mahdottoman tehtävän edessä.
1v. ja 2 vauvaa on yhdelle ihmiselle liikaa.
Nyt on tukiverkot tärkeät.
ennen laskettua aikaa. Toisaalta kyllä luulis että lasten isälläkin olisi jotain velvollisuuksia jälkikasvuaan kohtaan, vaikka ei nyt sinua niin rakastaskaan. Kyllä isän pitäs tossa vaiheessa auttaa, on ne senkin lapset. Vois aivan hyvin hoitaa esikoista ja ottaa silloin lomaa tms. Pahimmassa tapauksessa sulla on 3 alle vuoden ikästä parin kuukauden kuluttua, kannattas kerätä jonkinlainen turvaverkko ainakin ensi kuukausiksi.
vaikuta kiinnostavan. Siksi olen asennoitunut niin, että tulen kasvattamaan lapset yksin tai en ainakaan voi luottaa lasten isän apuun...
ap
ennen laskettua aikaa. Toisaalta kyllä luulis että lasten isälläkin olisi jotain velvollisuuksia jälkikasvuaan kohtaan, vaikka ei nyt sinua niin rakastaskaan. Kyllä isän pitäs tossa vaiheessa auttaa, on ne senkin lapset. Vois aivan hyvin hoitaa esikoista ja ottaa silloin lomaa tms. Pahimmassa tapauksessa sulla on 3 alle vuoden ikästä parin kuukauden kuluttua, kannattas kerätä jonkinlainen turvaverkko ainakin ensi kuukausiksi.
Oman henkisen jaksamisesi kannalta harkistisin sinuna vielä sitä anoppilaa.. Tiedän hyvin, ettei "vieraan" naisen kanssa asuminen houkuta, mutta näin takaisit varmemmin itsellesi, kaksosille ja esikoiselle omaa aikaa. Jos yksin joudut heräämään öisin kolmen vauvan itkuihin, saatat päivisin olla todella väsynyt ja silti pitäisi silloinkin kolme hoitaa.
Kyllä äidit aina pärjäävät tavalla tai toisella, joten älä liikoja huoli, mutta tärkeintä on oma jaksamisesi, jotta jaksat hoitaa vauvasi ja myös iloita äitiydestä. Voimia!