Kaverit ostelee taloja, remontoi, saa lapsia, palkankorotuksia, vakkariduuneja.

olemme ostelleet taloja, velaisia olemme. Remontoimme ilmeisesti lopun ikäämme. Lapsia on saatu, kaiki ei terveitä. Palkankorotus oli viimeksi huikeat 30 kuukaudessa. Vakkariduuni on, mutta just mietin että irtisanoisko ittensä ja alkais tehdä keikkaa.



Ei ne asiat ole aina niin hyvin kuin kaverit antaa ymmärtää. Tsemppiä ap!

sano muuta, välillä perä repeää synnytyksessä ja mies ei halua. Sitten se pettää ja käy suihkussa puhelimen kanssa. Välillä taas deitti ilmot on persiistä. Ei ole helppoa.

olemme ostelleet taloja, velaisia olemme. Remontoimme ilmeisesti lopun ikäämme. Lapsia on saatu, kaiki ei terveitä. Palkankorotus oli viimeksi huikeat 30 kuukaudessa. Vakkariduuni on, mutta just mietin että irtisanoisko ittensä ja alkais tehdä keikkaa.

Ei ne asiat ole aina niin hyvin kuin kaverit antaa ymmärtää. Tsemppiä ap!

Harvan elämä on täydellistä, mutta kellään ei ole paskempaa kuin mulla. Ainakaan tietääkseni.

ap

olemme ostelleet taloja, velaisia olemme. Remontoimme ilmeisesti lopun ikäämme. Lapsia on saatu, kaiki ei terveitä. Palkankorotus oli viimeksi huikeat 30 kuukaudessa. Vakkariduuni on, mutta just mietin että irtisanoisko ittensä ja alkais tehdä keikkaa.

Ei ne asiat ole aina niin hyvin kuin kaverit antaa ymmärtää. Tsemppiä ap!

Harvan elämä on täydellistä, mutta kellään ei ole paskempaa kuin mulla. Ainakaan tietääkseni.

ap

Kaikki muut asuu taloissansa ja matkustelee, me 40jotain ja lapset ei. Ei ole autoa että lottovoittoa sitten odotellaan. Elämä on.

uudessa, tilavassa, kivitalossa kalliilla ja ihanalla paikalla. Talo oli kovanrahan talo, mies rahakas yrittäjä. Lapsia saivat ja ne menestyivät koulussa ja harrastuksissa (lahjakkaat lapset), oli unelmien talo, ja rahaa matkustella, ja ostella hienoja vaatteita mielinmäärin.



Mutta sitten kaverini romahti. Arki ei ollutkaan niin auvoista kuin ulkoapäin näytti. Mies purki paineitaan vaimoonsa henkisesti, ystäväni olikin kärsinyt vuosikausia sorrosta, vähättelystä, mitätöinnistä. Mies petti ja valehteli. Ei jaksanut/halunut osallistua kotitöihin, kaupassakäynteihin, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, koiran ulkoiluttamiseen. Ystäväni oli vain lastenhoitaja, siivooja, pyykkäri, taloudenhoitaja, kokki ja joskus panopuu omassa avioliitossaan.



Tuli ero, ja nyt ystäväni voi hyvin yksinhuoltajana, vaikka ei olekaan vielä löytänyt rinnalleen kumppania. Kuulemma elämä alkaa vasta nyt maistua elämältä, kun pääsi kultaisesta häkistä ulos, jossa ei kokenut enää itseään ihmisarvoiseksi jatkuvan haukkumisen takia.

sano muuta, välillä perä repeää synnytyksessä ja mies ei halua. Sitten se pettää ja käy suihkussa puhelimen kanssa. Välillä taas deitti ilmot on persiistä. Ei ole helppoa.

Ei minuakaan ole kukaan koskaan oikeasti halunnut, vaikka en sitä sillä hetkellä koskaan tajunnut. Edelliseltä löysin suhteen lopulla netistä deitti-ilmon, pornoriippuvainen mielenterveyspotilas palkitsi näin kaikesta tuesta mitä tarjosin ja heitti minut ulos että voi etsiä uuden tilalle. Sillä oli helppoa, minulla ei.

ap

Kuulemma elämä alkaa vasta nyt maistua elämältä, kun pääsi kultaisesta häkistä ulos, jossa ei kokenut enää itseään ihmisarvoiseksi jatkuvan haukkumisen takia.

ap

jotenkin sellainen marttyyriveri nyt haisee kommenteissa (sorry, ei millään pahalla, mutta rehellisesti sanottuna).



Ensinnäkin mieti millä realistisilla tavoitteilla ja toimilla voisit kohentaa elämänlaatuasi?



Haluatko kämpän jossa viihtyisit? Mitä voit tehdä sen asian eteen, että saisit asunnon hankittua itsellesi (oletko kysynyt joka taholta, ja mennyt jonoon ja kertonut esim. kaupungille/seurakunnalle miten epätoivoinen tilanteesi on?) Seurakunnat kun omistavat omistusasuntoja, joita vuokaraavat vähävaraisille osattomille (yksi kaverini, joka mielenterveyspotilas asuu esim. Vantaalla yksiössä 200 euron kuukausivuokralla!).



Haluatko lapset itsellesi asumaan? Opiskella, jotta rahatilanteesi ja työtilanteesi paranee?



Oletko pitänyt itsestäsi huolta? Haetko aktiivisesti työpaikkaa ja valmistaudut huolella haastatteluihin ja menet niihin mahdollisimman siistin oloisena?



Tässä vain muutamia kysymyksiä itsellesi haastettavaksi. Haasta itsesi muutoksen vuodella! Ala toimia aktiivisesti oman hyvinvoinnin eteen, niin huomaat että pikkuhiljaa asiat johtavat yksi asia toiseen, ja ketjureaktio saa alkunsa: alat elää laadukkaampaa elämää. Sohvalla murjottamalla ja säälimällä muutos elämässäsi ei ole mahdollinen.



Tsemppia ja voimahalit sinulle!!!!

jotenkin sellainen marttyyriveri nyt haisee kommenteissa (sorry, ei millään pahalla, mutta rehellisesti sanottuna).

No siis ihan varmasti. Nää illat vaan on niiiiiiiin loputtoman turhauttavia.

Ensinnäkin mieti millä realistisilla tavoitteilla ja toimilla voisit kohentaa elämänlaatuasi?

Haluatko kämpän jossa viihtyisit?

Haluan. Minulla vaan ei ole rahaa siihen. Halvimmankin yksiön jälkeen minulle jäis elatusmaksujen yms jälkeen elämiseen satanen kuussa. Siis ruokaan (kesällä pitää ruokkia lapsetkin), kulkemiseen puhumattakaan vaatteista, hygieniasta, kengistä.... Tämä on laskettu moneen kertaan.

Mitä voit tehdä sen asian eteen, että saisit asunnon hankittua itsellesi (oletko kysynyt joka taholta, ja mennyt jonoon ja kertonut esim. kaupungille/seurakunnalle miten epätoivoinen tilanteesi on?) Seurakunnat kun omistavat omistusasuntoja, joita vuokaraavat vähävaraisille osattomille (yksi kaverini, joka mielenterveyspotilas asuu esim. Vantaalla yksiössä 200 euron kuukausivuokralla!).

Haluatko lapset itsellesi asumaan? Opiskella, jotta rahatilanteesi ja työtilanteesi paranee?

Niin en minä ole mielenterveyspotilas. Korkeintaan ajoittain vittuuntunut ja turhautunut, eikä se minusta ole ihme. Enkä voi ajatellakaan lapsia lukseni asumaan, käytännön asiat kun on päin helvettiä ja mikä tappelu siitä tulis... parempi näin, toistaiseksi. Opiskellahan voisi, Vaikka sen neljännen ammatin? Mitähän tällä kertaa ottais....

Oletko pitänyt itsestäsi huolta? Haetko aktiivisesti työpaikkaa ja valmistaudut huolella haastatteluihin ja menet niihin mahdollisimman siistin oloisena?

en ole ikinä ollut työhaastattelussa. Ja haen töitä. Niin ja kävelen minä ulkona, ilmainen harrastus, mihinkään parturiin tms hömpötyksiin tai muihin kuin kirpparivaatteisiin ei tietenkään ole varaa.

Tässä vain muutamia kysymyksiä itsellesi haastettavaksi. Haasta itsesi muutoksen vuodella! Ala toimia aktiivisesti oman hyvinvoinnin eteen, niin huomaat että pikkuhiljaa asiat johtavat yksi asia toiseen, ja ketjureaktio saa alkunsa: alat elää laadukkaampaa elämää. Sohvalla murjottamalla ja säälimällä muutos elämässäsi ei ole mahdollinen.

Tsemppia ja voimahalit sinulle!!!!

muutoksen vuodella... mutta jos haluaisinkin vuoden ihan tavallista arkista elämää, ilman maailmaa kaatavia katastrofeja, epävarmuutta ja hetken turvallisuuden tunnetta?

ap