Miksi ihmeessä äidit mainostavat fb:ssä julkisesti lastensa ongelmia, esim adhd:ta?

ja etsii töitä. Ja kun sen tiedot on kaivettu kakarasta asti esille niin arvaa kuka saa töitä. Minä ainakin seuraan kylän pentuja tarkastikin.

Toki riippuu paljon diagnoosistakin. Omalla lapsellani on narkolepsia ja vaikka siitä on avoimesti kerrottu kaikille lähipiirin ihmisille eikä todellakaan ole puheenaiheena tabu, FB-seinälläni en ole asiasta maininnut. Juuri siitä syystä että tiedän, ettei lapseni siitä pitäisi. Aihe on edelleen hänelle arka. Omasta vastaavasta diagnoosista voisin vaikka kertoakin.

ap puhuu asiaa, mutta monet käänsi sen vaan niin "ettei adhd:ssa ole mitään hävettävää". Ei tietenkään ole, mutta tämä tulkinta osoittaa luetun ymmärtämistaitojen olevan alakoululaisen tasolla. Adhd oli vain esimerkki lapsen yksityisasiasta, mikä voi olla mitä vain maan ja kuun väliltä, ts. lapsella kuuluisi olla itse oikeus määritellä mitkä ovat hänen yksityisasioitaan. Jos lapsi haluaa kertoa diagnoosejaan, rakkausasioitaan, alkaneista menkoistaan, koulumenestyksestään, yökastelustaan tms. asioista, fine. Mutta on kyllä tosi outoa, että vanhemmat näitä levittelevät facebookissa (tai muualla, pahimmassa tapauksessa niin, että lapsi joutuu kuuntelemaan häpeissään vieressä).



Eikö näillä levittelijöillä ole muistia ollenkaan, eivätkö he muista millaista on olla lapsi/nuori? Kuinka pienikin asia voi tuntua suurelta ja hävettävältä...

Vaikka vanhemmuus on tärkeä (tärkein) elämäntehtävä, ei lapsi ole silti yhtä kuin vanhempansa. Ja vaikkei esim. diagnooseja tarvitse hävetä, ei niitä myöskään tarvitse toisen puolesta kuuluttaa ympäri maailmaa. On kyllä jollain tapaa nyky-yhteiskunnan ilmiö, että kaikki eivät osaa pitää terveistä yksityisyyden rajoista kiinni, kaikki levitetään auki... ja siitä ne psyykkiset ongelmat vasta alkaakin.

Kyllä täytyy olla tyhmä jos ei ymmärrä että lapsi saa leiman otsaansa kun diagnoosia levittelee.



Se että itse on sinut asian kanssa ja tietää paljon asiasta ei todellakaan trakoita sitä että muiden kanssaihmisten kanssa niin olisi. Vaikka he naaman edessä ovat niin ymmärtäväisiä niin monet salaa mielessään kuitenkin tuomitsevat. Asian huomaa tälläkin palstalla. Kun joku laittaa jonkun aloituksen ADHD:stä niin heti saa haukut niskaan ja lapsi tuomitaan helvettiin.



Omalla lapsella on vaikea ADHD, hän on lääkityksellä. Koulussa tietää diagnoosista luokanope sekä erityiope. Opettaja ei kerro muille opettajille kun pärjää luokassa. Jos erityisongelmia alkaisi tulla vasta sitten kerrottaisiin diagnoosista. Lapseni kaverit tai heidän vanhempansa eivät tiedä diagnoosista yhtikäs mitään.



Minä haluan että lapseeni suhtaudutaan ihan samalla tavalla kuin muihinkin lapsiin. Lapseni kaveripiiri koostuu normi-lapsista.



Jos lapsi menee esim leirille ohjaaja tietää diagnoosista.



Minusta on todella ajattelematonta ja tyhmää "uhrata" oma lapsensa julistamalla diagnoosia. Asenteet on ovat syvällä.



Minä en häpeä lastani! Olen itseasiassa ihan tyytyväinen että lapsella ADHD, koska siinä on myös positiivisia piirteitä joista pidän. Myös lapsi itse ajattelee että siinä on myös hyviä puolia, mutta tiedostaa koulussa lääkkeen tarpeen ja ongelmansakkin.

Lapsi saa itse päättää kertooko muille diagnoosista ja kelle. Lapsi on 10v. Elämä on hyvinkin tasoittunut hänen kohdallaan, koulu sujuu ihan hyvin vaikka tuottaa meille vanhemmille paljon hommia ja näin tulee varmasti olemaan vielä useita vuosia. Kaveripiiri on laaja ja lapsi oppinut toimimaan heidän kanssaan hyvin ja turhat tappelut poistuneet.



ADHD on ihan yleinen haukkumanimi, sitä käytetään paljon kuvaamaan kaikkea epätoivottua toimintaa ja muita ongelmia, rikollisuutta, käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta jne. Kyllä kannattaisi tämä ymmärtää.



ADHD asenteiin voi vaikuttaa muutenkin kuin oman lapsensa uhraamalla. Jo ihan se miten puhut asiasta muualla vaikuttaa. Samalla voi antaa hieman tietoakin.

mun lapsella on dysfasia. Kerrottu on vain lähipiirille. Kyllä meidän tienoilla todellakin "pääsee" leimatuksi pienemmästäkin. Kuten joku muukin vastasi, en todellakaan HÄPEÄ lastani, hän on aivan ihana. Toivon hänelle silti mahdollisimman helppoa elämää, joten en halua rasittaa äidin valmiiksi aiheuttamilla mielikuvilla. Joka tietenkin olisi virheellinen! En kerro muutenkaan lasten asioista facebookissa sen ihmeempiä, joskus laitan jonkun hauskan sattumuksen tms. mutta en mitään neuvolamittausten tuloksia, mitä tosi mone harrastaa. Ihmettelen suuresti, miksi? Luuleeko ihmiset, että niitä facebook-kavereita kovastikin kiinnostaa? Voihan sinne omankin painonsa ja pituutensa kertoa, jos tuntuu että sellaiset on jakamista varten.

miksi vertaat adhd:ta jatkuvasti alapääasioihin? Onko sulla jotenkin vääristynyt kuva asioista?

lähintä ystävää kavereina, mutta monilla on kymmeniä, joillakin jopa satoja kavereita. Näistä osa väistämättä on tuttavia, ja näillä tuttavilla on läheisiä, esim lapsia, jotka kuulevat asioita näiltä tuttavilta, ja niin ne leviävät. Jos mietit, että sinulla on 100 kaveria, joista jokaisella on useita kavereita, tieto leviää nopeasti eteenpäin. Eikä kukaan meistä ennusta tulevaisuutta, tiedä, mitä ja millaisia kenenkin lapsista kasvaa jne. Ja missä asemassa joku 15 vuoden päästä on. Ja mitä juttuja lapsestanne silloin muistellaan.



Niin että minä antaisin lapsen itse isompana päättää omista asioistaan, myös julkisuuskuvastaan. Ei lasten kuvia nettiin, ei nimellä kerrottavia asioita, eikä missään nimessä pysyviä diagnooseja lapsen nimellä nettiin.

voi kyllä rajoittaa kenelle ne viestit edes näkyy.

on työhaastattelussa kysytty vanhempien nimeä ja että ovatko fbssa? Ihan kauhean perusteltu se työpaikan menettämis?-pelko ei liene;)

etä varmaan tarkastaa tuonkin :D

on työhaastattelussa kysytty vanhempien nimeä ja että ovatko fbssa? Ihan kauhean perusteltu se työpaikan menettämis?-pelko ei liene;)